Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

 TUTKITTAVA KIRJOITUS 51

”Jehova – – pelastaa ne, joiden mieli on maassa”

”Jehova – – pelastaa ne, joiden mieli on maassa”

”Jehova on lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt, hän pelastaa ne, joiden mieli on maassa.” (PS. 34:18, alav.)

LAULU 30 Isä taivaan, Jumalani ja Ystäväni

ESITTELY *

1–2. Mitä tässä artikkelissa tarkastellaan?

AIKA AJOIN saatamme pysähtyä miettimään elämämme lyhyyttä ja sitä, miten se on ”täynnä ongelmia” (Job 14:1). On ymmärrettävää, että tämä voi joskus lannistaa meitä. Monilla muinoin eläneillä Jumalan palvelijoilla oli samanlaisia tunteita. Jotkut halusivat jopa kuolla. (1. Kun. 19:2–4; Job 3:1–3, 11; 7:15, 16.) He luottivat kuitenkin Jehovaan, ja hän lohdutti ja vahvisti heitä toistuvasti. Heidän kokemuksensa on kirjoitettu muistiin, niin että voimme oppia niistä ja saada niistä lohdutusta (Room. 15:4).

2 Tässä artikkelissa tarkastellaan joidenkin Jehovan palvelijoiden elämää. Pohdimme, millaisia lannistavia koettelemuksia oli Jaakobin pojalla Joosefilla, leskeksi jääneellä Noomilla ja hänen miniällään Ruutilla, leeviläisellä psalminkirjoittajalla ja apostoli Pietarilla. Miten Jehova vahvisti heitä? Mitä me voimme oppia heidän kokemuksistaan? Vastaukset näihin kysymyksiin lujittavat luottamustamme siihen, että ”Jehova on lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt”, ja hän ”pelastaa ne, joiden mieli on maassa” (Ps. 34:18, alav.).

JOOSEFIA KOHDELTIIN JULMASTI JA EPÄOIKEUDENMUKAISESTI

3–4. Mitä Joosefille tapahtui nuorena?

3 Joosef oli noin 17-vuotias, kun hän näki kaksi unta, jotka olivat lähtöisin Jumalalta. Unet osoittivat, että jonain päivänä Joosefista tulisi merkittävä henkilö, jota hänen perheensä kunnioittaisi suuresti. (1. Moos. 37:5–10.) Pian sen jälkeen kun hän oli nähnyt nuo unet, hänen elämänsä kuitenkin muuttui dramaattisesti. Hänen veljensä eivät kunnioittaneet häntä tippaakaan vaan myivät hänet orjaksi,  ja hän päätyi egyptiläisen virkamiehen Potifarin talouteen (1. Moos. 37:21–28). Yhtäkkiä Joosefista, isänsä rakastamasta pojasta, tulikin epäjumalia palvovan hovivirkamiehen alhainen orja (1. Moos. 39:1).

4 Sitten Joosefin tilanne paheni entisestään. Potifarin vaimo syytti häntä väärin perustein raiskausyrityksestä. Potifar ei selvittänyt, pitikö syytös paikkansa, vaan heitätti hänet vankilaan, missä hän joutui kahleisiin. (1. Moos. 39:14–20; Ps. 105:17, 18.) Kuvittele, miltä perätön syytös on tuntunut nuoresta Joosefista, ja mieti, millaista häpeää se on voinut tuoda Jehovan nimelle. Kaikki tämä oli varmasti hyvin lannistavaa.

5. Mikä esti Joosefia lannistumasta täysin?

5 Kun Joosef oli orja ja myöhemmin vanki, hänen vapautensa ja toimintamahdollisuutensa olivat rajalliset. Miten hän pystyi säilyttämään henkisen tasapainonsa? Hän ei keskittynyt siihen, mitä hän ei enää voinut tehdä, vaan teki ahkerasti hänelle annettua työtä. Kaikkein tärkeintä hänen elämässään oli hyvä suhde Jehovaan. Siksi Jehova siunasi Joosefia niin että hän menestyi kaikessa, mitä hän teki. (1. Moos. 39:21–23.)

6. Miten Joosefin unet saattoivat lohduttaa häntä?

6 Joosefia on voinut rohkaista myös niiden profeetallisten unien mietiskeleminen, jotka hän oli nähnyt aiemmin. Ne osoittivat, että hän näkisi jälleen perheensä ja hänen tilanteensa paranisi. Näin tapahtuikin. Kun Joosef oli noin 37-vuotias, hänen unensa alkoivat toteutua hämmästyttävällä tavalla! (1. Moos. 37:7, 9, 10; 42:6, 9.)

7. Mikä auttaa meitä kestämään koettelemuksia, kuten 1. Pietarin kirjeen 5:10:ssä osoitetaan?

7 Mitä opimme? Joosefin kokemukset korostavat sitä, että tämä maailma on  julma ja meitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Jopa toinen kristitty voi loukata meitä. Mutta kun Jehova on meille kallio ja turvapaikka, emme vajoa epätoivoon emmekä lakkaa palvelemasta häntä. (Ps. 62:6, 7; lue 1. Pietarin kirjeen 5:10.) Muista myös, että Joosef oli noin 17-vuotias, kun hän näki Jehovalta lähtöisin olevat unet. Jehova selvästikin luottaa nuoriin palvelijoihinsa. Nykyään on monia Joosefin kaltaisia nuoria, joilla on luja usko Jehovaan. Jotkut heistä on jopa vangittu epäoikeudenmukaisesti, koska he eivät ole tinkineet uskollisuudestaan Jumalalle. (Ps. 110:3.)

KAKSI SURUN MURTAMAA NAISTA

8. Mitä Noomille ja Ruutille tapahtui?

8 Ankara nälänhätä pakotti Noomin ja hänen perheensä jättämään kotinsa ja lähtemään Juudasta siirtolaisiksi Moabiin. Siellä hänen miehensä Elimelek kuoli, ja hän jäi yksin kahden poikansa kanssa. Aikanaan pojat menivät naimisiin moabilaisten naisten, Ruutin ja Orpan, kanssa. Kymmenisen vuotta myöhemmin myös Noomin pojat kuolivat, eikä heillä ollut lapsia. (Ruut 1:1–5.) Voi vain kuvitella, miten murheellisia nuo kolme naista olivat. Ruutilla ja Orpalla oli tietenkin mahdollisuus mennä uudelleen naimisiin, mutta kuka pitäisi huolta ikääntyvästä Noomista? Hän oli niin masentunut, että hän sanoi eräässä tilanteessa: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi. Kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa.” Murtunut Noomi päätti palata Betlehemiin, ja Ruut lähti hänen mukaansa. (Ruut 1:7, 18–20.)

Jumala auttoi Noomia ja Ruutia pääsemään yli surusta ja voittamaan lannistuneisuuden. Hän auttaa sinuakin! (Ks. kpl:t 8–13.) *

9. Miten Ruut rohkaisi Noomia Ruutin 1:16, 17, 22:n mukaan?

9 Mikä auttoi Noomia epätoivon keskellä? Hän sai osakseen uskollista rakkautta. Esimerkiksi Ruut pysyi uskollisesti hänen rinnallaan. (Lue Ruutin 1:16, 17, 22.) Betlehemissä Ruut teki kovasti töitä poimiessaan ohrantähkiä Noomille ja itselleen, ja pian hän olikin hyvän ja ahkeran naisen maineessa (Ruut 3:11; 4:15).

10. Miten Jehova osoitti rakkautta Noomin ja Ruutin kaltaisia köyhiä kohtaan?

10 Jehova oli antanut israelilaisille lain, josta heijastui hänen myötätuntonsa Noomin ja Ruutin kaltaisia köyhiä ihmisiä kohtaan. Hän kielsi korjaamasta satoa pellon reunoilta, jotta köyhät saivat poimia sen, mitä jäi jäljelle. (3. Moos. 19:9, 10.) Näin Noomin ja Ruutin ei tarvinnut kerjätä, vaan he pystyivät säilyttämään arvokkuutensa hankkiessaan itselleen ruokaa.

11–12. Miten Boas antoi Noomille ja Ruutille aihetta iloon?

11 Ruut keräsi viljaa varakkaan Boasin pellolta. Ruutin uskollisuus ja rakkaus anoppiaan kohtaan kosketti Boasia niin syvästi, että hän lunasti heidän perintöomaisuutensa ja otti Ruutin vaimokseen. (Ruut 4:9–13.) He saivat lapsen, jolle annettiin nimeksi Obed ja josta tuli kuningas Daavidin isoisä (Ruut 4:17).

12 Kuvittele, kuinka iloinen Noomi oli, kun hän piti pientä Obedia sylissään. Hän varmasti kiitti Jehovaa sydämensä pohjasta. Noomia ja Ruutia odottaa kuitenkin vielä suurempi palkinto. Kun heidät herätetään kuolleista, he saavat tietää, että Obedista tuli luvatun Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, esi-isä.

13. Mitä tärkeää opimme Noomin ja Ruutin elämänvaiheista?

13 Mitä opimme? Kohtaamamme koettelemukset saattavat tuntua lannistavilta, jopa musertavilta. Meistä voi näyttää, että ongelmiimme ei löydy mitään ratkaisua.  Silloin meidän on tärkeää luottaa täysin taivaalliseen Isäämme ja pysyä lähellä hengellisiä veljiämme ja sisariamme. Jehova ei tietenkään aina poista koettelemusta – eihän Noomikaan saanut takaisin miestään ja poikiaan. Jehova kuitenkin auttaa meitä selviytymään. Hän voi esimerkiksi saada veljet ja sisaret osoittamaan uskollista rakkautta ja tekemään jotain meidän hyväksemme (Sananl. 17:17).

LEEVILÄINEN JOKA OLI VÄHÄLLÄ LUOVUTTAA

Psalmin 73 kirjoittaja oli vähällä luovuttaa, koska hän kadehti niitä, jotka näyttivät menestyvän, vaikkeivät keskittyneet Jehovan palvelukseen. Meillekin voisi käydä niin. (Ks. kpl:t 14–16.)

14. Mikä sai leeviläisen psalminkirjoittajan lannistumaan?

14 Leeviläisellä, joka kirjoitti psalmin 73, oli suuri kunnia palvella Jehovan palvontapaikassa. Siitä huolimatta hänkin lannistui. Miksi? Hän alkoi kadehtia pahoja ja ylimielisiä ihmisiä. Vaikka hän ei halunnut toimia samalla tavalla kuin he, hän kadehti heidän hyvinvointiaan. (Ps. 73:2–9, 11–14.) Heillä näytti olevan kaikkea: varallisuutta ja mukava, huoleton elämä. Tästä masentuneena leeviläinen sanoi: ”Aivan turhaan olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni osoitukseksi viattomuudestani.” Hän oli selvästikin hengellisessä vaarassa.

15. Miten leeviläinen voitti lannistuneisuuden, kuten psalmi 73:16–19, 22–25 osoittaa?

15 Lue psalmi 73:16–19, 22–25. Leeviläinen meni ”Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön”. Siellä toisten Jehovan palvojien keskellä hän pystyi rukoilemaan, selvittämään ajatuksiaan ja miettimään rauhassa tilannettaan. Hän ymmärsi, että hänen ajattelunsa oli vääristynyt ja hän oli lähtenyt vaaralliselle tielle, joka voisi johtaa Jehovan ystävyyden menettämiseen. Lisäksi hän tajusi, että pahat ovat ”liukkaalla” ja heidän edessään on ”hirvittävä loppu”. Päästäkseen voitolle kateudesta ja lannistuneisuudesta leeviläisen täytyi katsoa asioita Jehovan näkökannalta. Kun hän teki näin, hän sai takaisin ilon ja mielenrauhan. Hän sanoi: ”Kun minulla on sinut [Jehova], en kaipaa mitään maan päällä.”

16. Mitä opimme leeviläisen esimerkistä?

16 Mitä opimme? Meidän ei tulisi koskaan  kadehtia pahoja ihmisiä, joilla näyttää menevän hyvin. Heidän onnellisuutensa on pinnallista ja väliaikaista, eikä heillä ole tulevaisuutta (Saarn. 8:12, 13). Jos kadehtisimme heitä, voisimme lannistua ja ajautua hengelliseen haaksirikkoon. Jos joskus huomaat, että pahojen näennäinen menestys herättää sinussa kateutta, toimi samoin kuin leeviläinen. Noudata neuvoja, joita saamme rakastavalta Jumalaltamme, ja ole toisten Jehovan palvelijoiden seurassa. Kun rakastat Jehovaa enemmän kuin mitään muuta, voit olla onnellinen ja pysyä tiellä, joka johtaa ”todelliseen elämään” (1. Tim. 6:19).

OMAT HEIKKOUDET MASENSIVAT PIETARIA

Pietari ei antanut lannistuneisuuden nujertaa itseään vaan keskittyi Jumalan palvelemiseen. Miten Pietarin kokemukset voivat auttaa sinua, ja miten voit rohkaista toisia? (Ks. kpl:t 17–19.)

17. Minkä vuoksi Pietari lannistui?

17 Apostoli Pietari oli innokas toiminnan mies, mutta joskus hän antoi tunteilleen vallan ja toimi hetken mielijohteesta. Siksi hän sanoi ja teki sellaista, mitä hän myöhemmin katui. Esimerkiksi kun Jeesus sanoi apostoleilleen, että hänen täytyisi kärsiä ja kuolla, Pietari nuhteli häntä: ”Eihän sinulle sellaista saa tapahtua.” Jeesus oikaisi häntä. (Matt. 16:21–23.) Kun väkijoukko tuli pidättämään Jeesusta, Pietari toimi hätiköidysti ja sivalsi ylimmäisen papin orjalta korvan pois. Jälleen Jeesus oikaisi häntä. (Joh. 18:10, 11.) Aiemmin Pietari oli myös kerskunut, että vaikka kaikki muut apostolit hylkäisivät Jeesuksen, hän ei koskaan hylkäisi (Matt. 26:33). Liiallinen itsevarmuus johti kuitenkin siihen, että hän lankesi ihmispelon ansaan ja kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Täysin murtuneena Pietari ”meni ulos ja itki katkerasti”. (Matt. 26:69–75.) Hän varmasti mietti, antaisiko Jeesus hänelle koskaan anteeksi.

18. Miten Jeesus auttoi Pietaria pääsemään jaloilleen?

18 Pietari ei kuitenkaan antanut lannistuneisuuden nujertaa itseään. Vaikka hän teki pahan virheen, hän jatkoi Jehovan  palvelemista yhdessä toisten apostolien kanssa (Joh. 21:1–3; Apt. 1:15, 16). Mikä auttoi häntä pääsemään jaloilleen? Ensinnäkin Jeesus oli aiemmin rukoillut, ettei Pietarin usko pettäisi, ja kannustanut häntä palaamaan ja vahvistamaan veljiään. Jehova vastasi Jeesuksen hartaaseen rukoukseen. Myöhemmin Jeesus näyttäytyi Pietarille yksityisesti, epäilemättä rohkaistakseen häntä. (Luuk. 22:32; 24:33, 34; 1. Kor. 15:5.) Kun apostolit olivat kalastaneet koko yön saamatta saalista, Jeesus näyttäytyi heille ja antoi Pietarille mahdollisuuden vakuuttaa rakkauttaan häntä kohtaan. Jeesus oli antanut anteeksi rakkaalle ystävälleen, ja Pietari sai häneltä lisää työtä. (Joh. 21:15–17.)

19. Miten psalmi 103:13, 14 auttaa meitä suhtautumaan virheisiimme Jehovan tavalla?

19 Mitä opimme? Jeesus, joka heijastaa täydellisesti Isänsä ominaisuuksia, kohteli Pietaria hyvin armollisesti. Kun me teemme virheitä, meidän ei siis tulisi pitää itseämme toivottomina tapauksina. On tärkeää muistaa, että Saatana haluaa meidän sortuvan tällaiseen ajatteluun. Meidän pitäisi opetella suhtautumaan itseemme – ja niihin, jotka toimivat väärin meitä kohtaan – yhtä myötätuntoisesti kuin rakastava taivaallinen Isämme. (Lue psalmi 103:13, 14.)

20. Mitä seuraavassa artikkelissa käsitellään?

20 Joosefin, Noomin, Ruutin, leeviläisen psalminkirjoittajan ja Pietarin kokemukset vahvistavat sen, että ”Jehova on lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt” (Ps. 34:18). Hän sallii sen, että kohtaamme koettelemuksia ja voimme tuntea olomme lannistuneeksi. Mutta kun kestämme koettelemukset Jehovan avulla, uskomme vahvistuu. (1. Piet. 1:6, 7.) Seuraavassa artikkelissa käsittelemme tarkemmin sitä, miten Jehova tukee uskollisia palvelijoitaan, jotka ovat lannistuneita oman epätäydellisyyden tai vaikeiden olosuhteiden vuoksi.

LAULU 7 Jehova on voimamme

^ kpl 5 Joosef, Noomi ja Ruut, eräs leeviläinen ja apostoli Pietari kohtasivat lannistavia koettelemuksia. Tästä artikkelista näemme, miten Jehova lohdutti ja vahvisti heitä. Käsittelemme myös sitä, mitä voimme oppia heidän esimerkistään ja Jumalan myötätunnosta.

^ kpl 56 KUVA: Noomi, Ruut ja Orpa olivat surullisia ja masentuneita, koska heidän miehensä kuolivat. Myöhemmin Ruut ja Noomi iloitsivat Boasin kanssa Obedin syntymästä.