Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onko sinulla oikeudenmukaisuudesta samanlainen näkemys kuin Jehovalla?

Onko sinulla oikeudenmukaisuudesta samanlainen näkemys kuin Jehovalla?

”Minä julistan Jehovan nimeä. – – [Hän on] uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta.” (5. MOOS. 32:3, 4)

LAULUT: 110, 2

1, 2. a) Millaisen epäoikeudenmukaisuuden uhreiksi Nabot ja hänen poikansa joutuivat? b) Mitä kahta ominaisuutta tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

ERÄSTÄ miestä syytetään väärin perustein vakavasta rikoksesta. Hänen perheensä ja ystäviensä kauhuksi hänet tuomitaan kuolemaan kelvottomien miesten esittämien väärien todistusten nojalla. Oikeutta rakastavat ihmiset ovat tyrmistyneitä nähdessään, että tuo viaton mies ja hänen poikansa teloitetaan. Tämä ei ole mikään kuvitteellinen kertomus. Näin tapahtui uskolliselle Jehovan palvelijalle Nabotille, joka eli Israelin kuninkaan Ahabin hallituskaudella. (1. Kun. 21:11–13; 2. Kun. 9:26.)

2 Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Nabotin kokemusta ja lisäksi vakavaa virhettä, johon syyllistyi eräs varhaiskristillisen seurakunnan uskollinen vanhin. Nämä kaksi Raamatun esimerkkiä osoittavat, että nöyryys ja anteeksiantavaisuus ovat välttämättömiä, jos haluamme jäljitellä Jehovan oikeudenmukaisuutta.

 JÄRKYTTÄVÄÄ EPÄOIKEUDENMUKAISUUTTA

3, 4. Millainen mies Nabot oli, ja miksi hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuningas Ahabille?

3 Nabot oli uskollinen Jehovalle aikana, jolloin useimmat israelilaiset seurasivat kuningas Ahabin ja hänen vaimonsa, pahan kuningattaren Isebelin, esimerkkiä. He eivät kunnioittaneet Jehovaa eivätkä hänen normejaan vaan palvoivat Baalia. Nabot taas arvosti suhdettaan Jehovaan hyvin paljon, jopa enemmän kuin omaa elämäänsä.

4 Lue 1. Kuninkaiden kirjan 21:1–3. Ahab tarjoutui ostamaan Nabotin viinitarhan tai vaihtamaan sen parempaan viinitarhaan, mutta Nabot ei suostunut tähän. Hän selitti kunnioittavasti: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että antaisin esi-isieni perintöomaisuuden sinulle.” Nabot kieltäytyi, koska Jehova oli antanut Israelin kansalle lain, jonka mukaan heimon perintömaata ei saanut myydä pois pysyvästi (3. Moos. 25:23; 4. Moos. 36:7). Nabot selvästikin suhtautui asioihin samalla tavalla kuin Jehova.

5. Mikä osa Isebelillä oli Nabotin murhassa?

5 Tästä käynnistyi järkyttävä tapahtumasarja. Koska Isebel halusi saada viinitarhan miehelleen, hän järjesti niin, että Nabotia vastaan esitettiin vääriä syytöksiä. Ne johtivat Nabotin ja hänen poikiensa teloittamiseen. Mitä Jehova teki, kun hän näki tällaista järkyttävää epäoikeudenmukaisuutta?

JUMALAN OIKEUDENMUKAINEN TUOMIO

6, 7. Miten Jehova osoitti rakastavansa oikeutta, ja miksi se epäilemättä lohdutti Nabotin sukulaisia ja ystäviä?

6 Jehova lähetti viipymättä Elian Ahabin luo. Elia sanoi Ahabille, että tämä oli murhaaja ja varas. Mikä oli Jehovan tuomio tässä tapauksessa? Ahabille ja hänen vaimolleen ja pojilleen kävisi samalla tavalla kuin Nabotille ja hänen pojilleen. (1. Kun. 21:17–25.)

7 Ahabin murhanhimoinen toiminta aiheutti varmasti surua Nabotin perheelle ja ystäville. Mutta epäilemättä heitä lohdutti jossain määrin se, että Jehova oli selvillä noista järkyttävistä tapahtumista ja ryhtyi nopeasti toimiin. Tapahtumat saivat kuitenkin yllättävän käänteen, joka luultavasti koetteli sekä heidän nöyryyttään että heidän luottamustaan Jehovaan.

8. Miten Ahab reagoi Jehovan tuomiosanomaan, ja mitä siitä seurasi?

8 Kun Ahab kuuli Jehovan epäsuotuisan tuomion, ”hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan lihansa ylle ja paastosi ja makasi säkkikankaassa ja käyskenteli epätoivoissaan”. Ahab siis nöyrtyi. Mitä siitä seurasi? Jehova sanoi Elialle: ”Koska hän on nöyrtynyt minun takiani, en tuota onnettomuutta hänen päivinään. Hänen poikansa päivinä tuotan onnettomuuden hänen huoneelleen.” (1. Kun. 21:27–29; 2. Kun. 10:10, 11, 17.) Jehova, ”sydänten tutkija”, osoitti Ahabille armoa (Sananl. 17:3).

NÖYRYYS ON SUOJAKSI

9. Miten nöyryys saattoi olla suojaksi Nabotin perheelle ja ystäville?

9 Kun Nabotin perhe ja ystävät kuulivat, että rangaistus pantaisiin toimeen vasta Ahabin kuoleman jälkeen, heidän uskonsa saattoi joutua koetukselle. Jos näin oli, nöyryys oli heille suojaksi. Se auttoi heitä jatkamaan uskollisesti Jehovan palvelemista ja luottamaan siihen, että Jehova ei koskaan toimi epäoikeudenmukaisesti. (Lue 5. Mooseksen kirjan 32:3, 4.) Oikeus toteutuu täydellisesti Nabotin, hänen poikiensa  ja heidän perheidensä osalta tulevaisuudessa, kun Jehova herättää vanhurskaat kuolleista (Job 14:14, 15; Joh. 5:28, 29). Lisäksi nöyrä ihminen tietää, että ”tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa” (Saarn. 12:14). Kun Jehova tuomitsee, hän siis ottaa huomioon nekin tosiasiat, joista me emme ole selvillä. Nöyryys suojelee meitä hengelliseltä haaksirikolta.

10, 11. a) Millaiset tilanteet voivat koetella oikeustajuamme? b) Miten nöyryys suojelee meitä?

10 Miten reagoit, jos vanhimmat tekevät ratkaisun, jota et ymmärrä tai josta et ole samaa mieltä? Mitä esimerkiksi teet, jos joku sinulle läheinen ihminen menettää jonkin mieluisan palvelustehtävän? Entä jos puolisosi, poikasi tai tyttäresi tai hyvä ystäväsi erotetaan ja olet ratkaisusta eri mieltä? Mitä jos sinusta tuntuu, että synnintekijälle on osoitettu armoa väärin perustein? Tällaiset tilanteet voivat koetella luottamustamme Jehovaan ja hänen järjestöönsä. Miten nöyryys suojelee sinua, jos kohtaat tällaisen koettelemuksen? Ainakin kahdella tavalla.

Miten reagoit, jos vanhimmat ilmoittavat ratkaisusta, josta et ole samaa mieltä? (Ks. kpl:t 10–11.)

11 Ensinnäkin nöyryys saa meidät tunnustamaan, ettemme tunne kaikkia tosiasioita. Tiedämmepä tilanteesta miten paljon tahansa, vain Jehova pystyy näkemään, millainen ihmisen sydän  on (1. Sam. 16:7). Se että pidämme tämän mielessä, saa meidät pysymään nöyrinä, tunnustamaan rajoituksemme ja korjaamaan tarpeen mukaan näkemystämme. Toiseksi nöyryys auttaa meitä olemaan tottelevaisia ja kärsivällisiä samalla kun odotamme, että Jehova oikaisee kaikki todelliset epäoikeudenmukaisuudet. Raamatussa sanotaan: ”Jumalaa pelkäävien käy hyvin – –. Mutta jumalattomalle ei käy lainkaan hyvin, eikä hän jatka pitkään päiviään.” (Saarn. 8:12, 13.) Nöyryyden osoittaminen on selvästikin kaikkien asianosaisten parhaaksi. (Lue 1. Pietarin kirjeen 5:5.)

ULKOKULTAISUUTTA SEURAKUNNASSA

12. Mihin tapaukseen perehdymme ja miksi?

12 Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokian kristityt kohtasivat tilanteen, joka koetteli paitsi heidän nöyryyttään myös heidän halukkuuttaan antaa anteeksi. Kun perehdymme tähän tapaukseen, pohdi sen valossa omaa näkemystäsi anteeksi antamisesta. Tämä kertomus auttaa meitä myös ymmärtämään paremmin, miten anteeksi antaminen liittyy Jehovan näkemykseen oikeudenmukaisuudesta.

13, 14. Mitä tehtäviä apostoli Pietarilla oli, ja miten hän osoitti rohkeutta?

13 Apostoli Pietari oli varhaiskristillisen seurakunnan tunnettu vanhin. Hän oli Jeesuksen henkilökohtainen ystävä, ja hänelle oli uskottu merkittäviä vastuita (Matt. 16:19). Esimerkiksi vuonna 36 Pietari sai tehtäväksi kertoa hyvää uutista Corneliukselle ja hänen huonekunnalleen. Se oli merkittävää, koska Cornelius oli ympärileikkaamaton pakana. Kun Cornelius ja hänen huonekuntansa saivat pyhää henkeä, Pietari sanoi: ”Voiko kukaan kieltää näiltä vettä, niin ettei näitä kastettaisi, jotka ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin?” (Apt. 10:47.)

14 Vuonna 49 apostolit ja Jerusalemin vanhimmat kokoontuivat keskustelemaan siitä, täytyikö kristillisyyteen kääntyneet pakanat ympärileikata. Tässä kokouksessa Pietari puhui rohkeasti ja muistutti, että ympärileikkaamattomat pakanat olivat joitakin vuosia aiemmin saaneet pyhän hengen lahjan. Pietarin omakohtainen kokemus auttoi ensimmäisen vuosisadan hallintoelintä ratkaisun teossa. (Apt. 15:6–11, 13, 14, 28, 29.) Todennäköisesti sekä juutalais- että pakanakristityt arvostivat sitä, että Pietarilla oli rohkeutta tuoda esiin tosiasiat. Oli varmasti helppo luottaa tällaiseen kypsään, hengelliseen mieheen. (Hepr. 13:7.)

15. Minkä erehdyksen Pietari teki Syyrian Antiokiassa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

15 Pian vuonna 49 pidetyn kokouksen jälkeen Pietari kävi Syyrian Antiokiassa ja vietti siellä aikaa pakanakristittyjen kanssa. Pietarin tiedoista ja kokemuksesta oli heille varmasti paljon hyötyä. Yhtäkkiä hän kuitenkin lakkasi syömästä heidän kanssaan. Voimme vain kuvitella, miten hämmästyneitä ja pettyneitä he olivat. Pietarin käytös vaikutti muihin juutalaistaustaisiin seurakunnan jäseniin, jopa Barnabaaseen, niin että he alkoivat jäljitellä häntä. Mikä johti siihen, että tällaisen hengellisesti kypsän vanhimman harkintakyky petti ja hän toimi tavalla, joka olisi voinut aiheuttaa jakaumia seurakunnassa? Mikä vielä tärkeämpää, miten tämän tapauksen miettiminen voi olla meille avuksi, jos jonkun vanhimman sanat tai teot loukkaavat meitä?

16. Miten Pietaria oikaistiin, ja mitä kysymyksiä herää?

16 Lue Galatalaiskirjeen 2:11–14.  Pietari lankesi ihmispelon ansaan (Sananl. 29:25). Pietari oli varsin hyvin selvillä siitä, miten Jehova suhtautui pakanakristittyihin. Hän kuitenkin pelkäsi, mitä Jerusalemin seurakunnan ympärileikatut juutalaisjäsenet ajattelisivat, jos hän seurustelisi pakanakristittyjen kanssa. Apostoli Paavali, joka oli ollut paikalla vuonna 49 Jerusalemissa pidetyssä kokouksessa, tapasi Pietarin Antiokiassa ja paljasti hänen ulkokultaisuutensa (Apt. 15:12; Gal. 2:13, alav.). Miten pakanakristityt suhtautuivat Pietarin toimintaan, joka oli loukannut heitä? Antaisivatko he sen horjuttaa uskoaan? Menettäisikö Pietari tämän virheen vuoksi palvelustehtävänsä?

OLE HALUKAS ANTAMAAN ANTEEKSI

17. Miten Pietari hyötyi Jehovan anteeksiantavaisuudesta?

17 Mitä ilmeisimmin Pietari otti nöyrästi vastaan Paavalin oikaisun. Raamattu ei kerro, että Pietari olisi menettänyt palvelustehtävänsä. Myöhemmin hän jopa kirjoitti pyhän hengen ohjauksessa kaksi kirjettä, joista tuli osa Raamattua. On kiinnostavaa, että Pietari kutsuu toisessa kirjeessään Paavalia ”rakkaaksi veljeksemme” (2. Piet. 3:15). Vaikka Pietarin harkitsematon toiminta saattoi aiheuttaa tuskaa pakanakristityille, seurakunnan pää Jeesus antoi hänelle edelleen vastuullisia tehtäviä (Ef. 1:22). Seurakunnan jäsenet saivat näin tilaisuuden jäljitellä Jeesusta ja hänen Isäänsä olemalla anteeksiantavaisia. Toivottavasti kukaan ei jättänyt totuutta epätäydellisen ihmisen tekemän virheen takia.

18. Millaiset tilanteet voivat koetella, onko meillä sama näkemys oikeudenmukaisuudesta kuin Jehovalla?

18 Ensimmäisen vuosisadan vanhimmat eivät olleet täydellisiä, eikä täydellisiä vanhimpia ole seurakunnissa nykyäänkään. Raamatussa sanotaankin: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaak. 3:2.) Tämä on helppo tunnustaa, mutta tilanne on paljon vaikeampi, kun jonkun veljen epätäydellisyys koettelee meitä henkilökohtaisesti. Onko meillä silloin samanlainen näkemys oikeudenmukaisuudesta kuin Jehovalla? Miten esimerkiksi reagoit, jos vanhin esittää ajatuksen, joka vaikuttaa ennakkoluuloiselta? Annatko uskosi horjua, jos vanhin sanoo ajattelemattomasti jotakin, mikä loukkaa ja satuttaa sinua? Ajatteletko hätäisesti, että veli ei enää ole kelvollinen vanhimmaksi, vai odotatko kärsivällisesti, että seurakunnan pää Jeesus huolehtii asiasta? Keskitytkö veljen yhteen virheeseen vai pidätkö mielessäsi sen, että hän on palvellut Jehovaa uskollisesti monia vuosia? Entä jos veli, joka on tehnyt syntiä sinua vastaan, jatkaa edelleen vanhimpana tai saa jopa lisää palvelustehtäviä? Oletko iloinen hänen puolestaan? Jos olet halukas antamaan anteeksi, sinulla on Jehovan näkemys oikeudenmukaisuudesta. (Lue Matteuksen 6:14, 15.)

19. Minkä pitäisi olla päätöksemme?

19 Rakastamme oikeutta ja odotamme hartaasti sitä päivää, jolloin Jehova pyyhkäisee pois kaiken epäoikeudenmukaisuuden, jota Saatana ja hänen paha maailmansa aiheuttavat (Jes. 65:17). Ennen kuin tuo aika koittaa, meidän on kuitenkin tärkeää tunnustaa nöyrästi inhimilliset rajoituksemme ja antaa auliisti anteeksi niille, jotka tekevät syntiä meitä vastaan. Päätä omaksua Jehovan näkemys oikeudenmukaisuudesta.