Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

He tarjoutuivat palvelemaan Myanmarissa

He tarjoutuivat palvelemaan Myanmarissa

”ELOA on tosiaan paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2.) Nämä sanat, jotka Jeesus lausui noin 2 000 vuotta sitten, kuvaavat hyvin Myanmarin nykyistä tilannetta. Myanmarissa on 55 miljoonaa asukasta ja vain noin 4 200 julistajaa, jotka kertovat heille hyvää uutista.

Jehova, ”elonkorjuun Herra”, on kuitenkin herättänyt satojen eri maissa asuvien veljien ja sisarten sydämessä halun muuttaa tähän Kaakkois-Aasian maahan, jotta he voisivat auttaa hengellisessä elonkorjuussa. Mikä sai heidät jättämään kotimaansa? Millaista apua he saivat ulkomaille muuttoon? Mitä siunauksia he ovat saaneet? Katsotaanpa.

”TULKAA, TARVITSEMME LISÄÄ TIENRAIVAAJIA!”

Joitakin vuosia sitten Japanissa palveleva tienraivaaja Kazuhiro sai epilepsiakohtauksen, menetti tajuntansa ja joutui sairaalaan. Lääkäri kielsi häntä ajamasta autoa kahteen vuoteen. Kazuhiro oli järkyttynyt. Miten hän nyt voisi jatkaa tienraivausta, josta hän nautti kovasti? Hän rukoili palavasti ja pyysi, että Jehova auttaisi häntä löytämään jonkin keinon.

Kazuhiro ja Mari

Kazuhiro kertoo: ”Kuukautta myöhemmin eräs Myanmarissa palveleva ystäväni kuuli ahdistavasta tilanteestani. Hän soitti minulle ja sanoi: ’Myanmarissa liikutaan yleensä bussilla. Jos tulet tänne, voit käydä kentällä ilman autoa!’ Kysyin lääkäriltäni, voisinko terveyteni puolesta lähteä Myanmariin. Yllätyksekseni lääkäri sanoi: ’Yksi myanmarilainen aivotutkija on juuri käymässä Japanissa. Esittelen sinut hänelle. Jos saat joskus jatkossa epilepsiakohtauksen, hän voi huolehtia sinusta.’ Pidin lääkärin sanoja vastauksena Jehovalta.”

Kazuhiro lähetti saman tien sähköpostia Myanmarin haaratoimistoon ja kertoi, että hän ja hänen vaimonsa haluaisivat palvella tuossa maassa tienraivaajina. Vain viiden päivän päästä haaratoimistosta tuli vastaus: ”Tulkaa, tarvitsemme lisää tienraivaajia!” Kazuhiro ja hänen vaimonsa Mari myivät omistamansa kaksi autoa, hankkivat viisumit ja ostivat lentoliput. Nykyään he nauttivat palveluksesta viittomakielisessä ryhmässä Mandalayssa. Kazuhiro sanoo: ”Tämä kokemus on vahvistanut luottamustamme psalmissa 37:5 olevaan lupaukseen: ’Vieritä  tiesi Jehovan haltuun ja luota häneen, niin hän toimii.’ ”

ASIAT JÄRJESTYVÄT JEHOVAN AVULLA

Vuonna 2014 Myanmarin Jehovan todistajat saivat järjestää erikoiskonventin. Tilaisuuteen osallistui monia ulkomaisia delegaatteja. Yksi heistä, 34-vuotias Yhdysvalloista oleva sisar nimeltä Monique, kertoo: ”Palattuani konventista kotiin rukoilin Jehovaa ja kysyin, mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä elämässäni. Keskustelin myös vanhempieni kanssa hengellisistä tavoitteistani. Meistä kaikista tuntui, että minun pitäisi palata Myanmariin, mutta lopulliseen päätökseeni tarvittiin aikaa ja paljon rukouksia.” Monique selittää syyn.

Monique ja Li

”Jeesus kehotti seuraajiaan ’laskemaan kustannukset’. Niinpä kysyin itseltäni: Onko minulla varaa muuttoon? Pystynkö elättämään itseni Myanmarissa ilman että minun täytyisi käyttää enemmän aikaa ansiotyöhön?” Monique myöntää: ”Tajusin pian, ettei minulla ollut tarpeeksi rahaa, jotta voisin muuttaa toiselle puolelle maapalloa.” Miten hän sitten pystyi toteuttamaan suunnitelmansa? (Luuk. 14:28.)

Monique kertoo: ”Yhtenä päivänä työnantajani pyysi minut puheilleen. Olin hermostunut ja ajattelin, että minut lomautettaisiin. Mutta kyse ei ollutkaan siitä, vaan työnantajani kiitti minua hyvästä työstä. Sitten hän sanoi järjestäneensä minulle bonuksen. Se oli juuri se rahasumma, jota tarvitsin päästäkseni eroon taloudellisista velvoitteistani!”

Monique on palvellut Myanmarissa joulukuusta 2014 lähtien. Miltä kenttäpalvelus tarvealueella hänestä tuntuu? ”Olen onnellinen täällä”, hän sanoo. ”Minulla on kolme raamattukurssia. Yksi oppilaistani on 67-vuotias nainen. Hän ottaa minut aina vastaan hymyssä suin ja antaa minulle kunnon rutistuksen. Kun hän oppi, että Jumalan nimi on Jehova, hänellä tuli kyyneleet silmiin. Hän sanoi: ’Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun kuulen, että Jumalan nimi on Jehova. Olet minuun verrattuna vielä nuori tyttö, mutta olet opettanut minulle tärkeimmän asian, minkä voisin koskaan oppia.’ Tarpeetonta sanoakaan, että minunkin silmäni kostuivat. Tällaiset kokemukset tekevät tarvealueella palvelemisesta erittäin palkitsevaa.” Hiljattain Monique sai käydä Valtakunnan julistajien koulun.

Myös vuoden 2013 Jehovan todistajien vuosikirjan kertomus Myanmarista on antanut joillekin kimmokkeen muuttaa tähän maahan. Vähän yli 30-vuotias sisar nimeltä Li asui jo Kaakkois-Aasiassa. Hänellä oli kokopäivätyö, mutta Vuosikirjan kertomus sai hänet harkitsemaan Myanmarissa palvelemista. ”Osallistuin vuonna 2014 Yangonissa pidettyyn erikoiskonventtiin ja tapasin siellä avioparin, joka palvelee tarvealueella Myanmarin kiinankielisellä kentällä. Koska puhun kiinaa, päätin muuttaa Myanmariin tukemaan kiinankielistä ryhmää. Teimme yhteiset suunnitelmat Moniquen kanssa ja muutimme Mandalayhin. Jehova siunasi meitä niin, että saimme osa-aikaista opettajan työtä samasta koulusta ja löysimme asunnon työpaikkamme lähettyviltä. Kuumuudesta ja joistakin muista epämukavuuksista huolimatta nautin palveluksestani täällä. Myanmarilaiset elävät yksinkertaista elämää, mutta he ovat kohteliaita ja kuuntelevat mielellään hyvää uutista. On jännittävää nähdä, miten Jehova vauhdittaa työtä. Uskon vahvasti, että Jehova haluaa minun olevan juuri täällä Mandalayssa.”

JEHOVA KUULEE RUKOUKSET

Monet tarvealueelle lähteneet ovat kokeneet rukouksen voiman. Hyviä esimerkkejä ovat 37-vuotias Jumpei ja hänen 35-vuotias vaimonsa Nao, jotka palvelivat viittomakielisessä seurakunnassa Japanissa. Miksi he muuttivat Myanmariin? Jumpei kertoo:  ”Vaimollani ja minulla oli aina ollut tavoitteena palvella tarvealueella ulkomailla. Eräs veli, joka kuului viittomakieliseen seurakuntaamme Japanissa, muutti Myanmariin. Meillä oli vain vähän rahaa säästössä, mutta toukokuussa 2010 mekin muutimme sinne. Myanmarin veljet ja sisaret ottivat meidät lämpimästi vastaan!” Mitä mieltä Jumpei on Myanmarin viittomakielisestä kentästä? ”Kiinnostusta on valtavasti. Alueellamme asuvat kuurot ovat hämmästyneitä, kun näytämme heille viittomakielisiä videoita. Olemme ikionnellisia, että päätimme tulla tänne palvelemaan Jehovaa!”

Nao ja Jumpei

Miten tämä pariskunta on tullut toimeen taloudellisesti? ”Kun oli kulunut kolme vuotta, olimme käyttäneet suurimman osan säästöistämme eikä meillä ollut tarpeeksi rahaa seuraavan vuoden vuokriin. Vaimoni ja minä rukoilimme paljon ja hartaasti. Yllättäen saimme haaratoimistosta kirjeen, jossa meitä pyydettiin tilapäisiksi erikoistienraivaajiksi! Luotimme Jehovaan ja saimme kokea, että hän ei hylkää meitä. Hän on pitänyt meistä huolta joka tavalla.” Äskettäin Jumpei ja Nao kävivät Valtakunnan julistajien koulun.

JEHOVA SAA MONET LIIKKEELLE

Simone on Italiasta kotoisin oleva 43-vuotias veli, ja hänen vaimonsa Anna on 37-vuotias ja kotoisin Uudesta-Seelannista. Mikä innosti heitä muuttamaan Myanmariin? Anna vastaa: ”Vuoden 2013 Vuosikirjan kertomus Myanmarista!” Simone toteaa: ”On mahtavaa saada palvella Myanmarissa. Elämä täällä on paljon yksinkertaisempaa, ja voin käyttää enemmän aikaa Jehovan työhön. On kiehtovaa nähdä, miten Jehova huolehtii meistä, kun palvelemme tarvealueella.” (Ps. 121:5.) Anna sanoo: ”Olen onnellisempi kuin koskaan. Elämämme on yksinkertaista. Vietän nyt enemmän aikaa mieheni kanssa, ja meistä on tullut läheisempiä. Olemme myös saaneet uusia rakkaita ystäviä. Alueen ihmisillä ei ole ennakkoluuloja todistajia kohtaan, ja kentällä on uskomattoman paljon kiinnostusta!”

Simone ja Anna

Anna selittää: ”Yhtenä päivänä todistin eräälle yliopistossa opiskelevalle naiselle torilla, ja sovimme, että tapaisimme uudelleen. Kun sitten tapasimme, hän oli ottanut yhden ystävänsä mukaan. Seuraavalla kerralla hän toi muutaman muun. Myöhemmin hän toi vielä lisää ystäviään. Nyt tutkin heistä viiden kanssa.” Simone sanoo: ”Alueen ihmiset ovat ystävällisiä ja uteliaita. Monet ovat kiinnostuneita. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa huolehtia kaikesta kiinnostuksesta.”

Sachio ja Mizuho

Miten jotkut ovat toimineet ennen kuin he ovat tehneet päätöksen muuttaa Myanmariin? Japanista oleva Mizuho kertoo: ”Mieheni Sachio ja minä olimme aina halunneet palvella tarvealueella jossain ulkomailla – mutta mikä olisi se paikka? Vuoden 2013 Vuosikirjasta lukemamme kokemukset Myanmarista olivat meistä niin koskettavia, että aloimme miettiä, olisiko meidän mahdollista muuttaa Myanmariin.” Sachio lisää: ”Päätimme lähteä viikon  mittaiselle matkalle Myanmarin suurimpaan kaupunkiin Yangoniin, niin sanotusti vakoilemaan maata. Tämä lyhyt tiedonkeruumatka sai meidät vakuuttumaan siitä, että tänne meidän täytyy tulla.”

VOITKO SINÄ VASTATA KUTSUUN?

Jane, Danica, Rodney ja Jordan

Australiasta olevat noin 50-vuotiaat Rodney ja Jane sekä heidän poikansa Jordan ja tyttärensä Danica ovat palvelleet Myanmarissa vuodesta 2010 lähtien. Rodney sanoo: ”Myanmarilaisten suuri hengellinen nälkä kosketti meitä syvästi. Voin ehdottomasti suositella muillekin perheille sitä, että he kokeilisivat palvella Myanmarin kaltaisessa paikassa.” Miksi? ”Tämä kokemus on ollut perheellemme hengellisesti korvaamattoman arvokas! Monien nuorten aika kuluu puhelinten, autojen, työn ja muun sellaisen parissa. Meidän lapsemme opettelevat ahkerasti uusia sanoja, joita he voivat käyttää kenttäpalveluksessa. He harjoittelevat, miten perustella asioita ihmisille, jotka eivät tunne Raamattua, ja miten vastata paikallisella kielellä seurakunnan kokouksissa. Heidän elämässään on paljon muutakin mielenkiintoista hengellistä toimintaa.”

Oliver ja Anna

Yhdysvalloista kotoisin oleva 37-vuotias Oliver kertoo, miksi hän suosittelee ulkomailla palvelemista. Hän selittää: ”Siitä että olen Jehovan palveluksessa astunut oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, on ollut minulle paljon hyötyä. Kotimaasta muuttaminen on opettanut minua luottamaan Jehovaan, tulipa eteen mitä tahansa. Olen palvellut sellaisten ihmisten kanssa, joita en ennen tuntenut mutta joilla on samanlainen vakaumus kuin minulla. Sen ansiosta olen tajunnut entistä selvemmin, ettei mikään tässä maailmassa ole yhtä tärkeää kuin Jumalan valtakunta.” Nykyään Oliver ja hänen vaimonsa Anna palvelevat innokkaasti kiinankielisellä kentällä.

Trazel

Australiasta lähtöisin oleva 52-vuotias sisar nimeltä Trazel on palvellut Myanmarissa vuodesta 2004. Hän sanoo: ”Suosittelen ilman muuta tarvealueella palvelemista niille, joiden olosuhteet sen sallivat. Olen kokenut, että jos vain on halu palvella, niin Jehova siunaa ponnisteluja. En osannut uneksiakaan tällaisesta elämäntavasta. Tämä on antoisinta ja palkitsevinta elämää, mitä voisin toivoa.”

Ehkäpä nämä Myanmarissa palvelevien ystävien sanat saavat sinutkin miettimään, voisitko auttaa vilpittömiä ihmisiä koskemattomilla alueilla. Tarvealueella palvelevat veljet ja sisaret kutsuvat: ”Tule yli Myanmariin ja auta meitä!”