Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

 TUTKITTAVA KIRJOITUS 34

Sinulla on paikka Jehovan seurakunnassa!

Sinulla on paikka Jehovan seurakunnassa!

”Niin kuin ruumis on yksi, vaikka siinä on monta jäsentä, ja kaikki tuon ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin.” (1. KOR. 12:12)

LAULU 101 Olemme yhtenäinen kansa

ESITTELY *

1. Mikä kunnia meillä on?

ON SUURI kunnia kuulua Jehovan seurakuntaan. Saamme olla hengellisessä paratiisissa, jossa vallitsee rauha ja joka on täynnä onnellisia ihmisiä. Mikä on sinun paikkasi seurakunnassa?

2. Mitä vertausta apostoli Paavali käytti joissain kirjeissään?

2 Voimme oppia paljon tästä aiheesta tarkastelemalla vertausta, jota apostoli Paavali käytti joissain Raamattuun kuuluvissa kirjeissään. Paavali vertasi seurakuntaa ihmisruumiiseen ja seurakunnassa olevia yksilöitä eri ruumiinjäseniin. (Room. 12:4–8; 1. Kor. 12:12–27; Ef. 4:16.)

3. Mitä kolmea piirrettä tässä artikkelissa käsitellään?

3 Tässä artikkelissa käsitellään kolmea tärkeää piirrettä, jotka opimme Paavalin vertauksesta. Ensinnäkin näemme, että meillä jokaisella on paikka * Jehovan seurakunnassa. Toiseksi pohdimme sitä, mitä voimme tehdä, jos meidän on vaikea huomata, mikä meidän paikkamme on. Kolmanneksi tarkastelemme sitä, miksi meidän tulisi tehdä innokkaasti oma osamme Jumalan seurakunnassa.

MEILLÄ KAIKILLA ON OMA OSA JEHOVAN SEURAKUNNASSA

4. Mitä opimme Roomalaiskirjeen 12:4, 5:stä?

4 Paavalin vertauksesta voi oppia ensinnäkin sen, että meillä jokaisella on tärkeä paikka Jehovan perheessä.  Paavali aloittaa vertauksensa sanomalla: ”Samoin kuin ruumiissa on monta jäsentä mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksen yhteydessä, mutta yksittäisinä ruumiinjäseninä olemme riippuvaisia toisistamme.” (Room. 12:4, 5.) Mitä Paavali tarkoitti? Meillä kaikilla on erilainen osa seurakunnassa, mutta jokainen meistä on arvokas.

Meillä on eri tehtäviä seurakunnassa, mutta jokainen meistä on arvokas. (Ks. kpl:t 5–12.) *

5. Mitä ”lahjoja” Jehova on antanut seurakunnalle?

5 Kun puhutaan niistä, joilla on paikka seurakunnassa, ensimmäiseksi saattavat tulla mieleen veljet, joilla on vastuutehtäviä (1. Tess. 5:12; Hepr. 13:17). Jehova on tosiaan Kristuksen välityksellä antanut seurakunnalleen ”lahjaksi ihmisiä” (Ef. 4:8). Heihin kuuluvat hallintoelimen jäsenet, hallintoelimen avustajat, haaratoimistokomitean jäsenet, kierrosvalvojat, teokraattisten koulujen opettajat, seurakunnan vanhimmat ja avustavat palvelijat. Pyhä henki on nimittänyt nämä veljet vahvistamaan seurakuntaa ja pitämään huolta Jehovan kallisarvoisista lampaista (1. Piet. 5:2, 3).

6. Mitä pyhän hengen nimittämät veljet pyrkivät 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:6–8:n mukaan tekemään?

6 Pyhä henki on nimittänyt veljet huolehtimaan monenlaisista vastuista. Samoin kuin eri ruumiinjäsenistä, kuten käsistä ja jaloista, on hyötyä koko ruumiille, pyhän hengen nimittämien veljien kovasta työstä on hyötyä koko seurakunnalle. He eivät tavoittele kunniaa itselleen, vaan he pyrkivät rakentamaan ja vahvistamaan veljiään ja sisariaan. (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:6–8.) Olemme Jehovalle kiitollisia sellaisista epäitsekkäistä, hengellisesti pätevistä miehistä.

7. Mitä siunauksia monet kokoaikaisessa palveluksessa olevat saavat?

7 Jotkut seurakuntaan kuuluvat on ehkä nimitetty lähetystyöntekijöiksi, erikoistienraivaajiksi tai vakituisiksi tienraivaajiksi. Eri puolilla maailmaa on veljiä ja sisaria, jotka tekevät saarnaamis- ja opetustyötä koko ajallaan. He ovat näin auttaneet monia tulemaan Kristuksen Jeesuksen opetuslapsiksi. Usein näillä kokoaikaisilla evankelistoilla on vain vähän aineellista, mutta he ovat saaneet Jehovalta antoisan elämän ja paljon siunauksia. (Mark. 10:29, 30.) Nämä veljet ja sisaret ovat meille rakkaita, ja olemme kiitollisia siitä, että he kuuluvat seurakuntaan.

8. Miksi jokainen hyvän uutisen julistaja on Jehovalle kallisarvoinen?

8 Nimitetyt veljet ja kokoaikaisessa palveluksessa olevat eivät tietenkään ole ainoita, joilla on paikka seurakunnassa. Jokainen hyvän uutisen julistaja on tärkeä Jumalalle ja seurakunnalle (Room. 10:15; 1. Kor. 3:6–9). Yksi seurakunnan tärkeimmistä tavoitteista on tehdä Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia (Matt. 28:19, 20; 1. Tim. 2:4). Kaikki seurakuntaan kuuluvat, sekä kastetut että kastamattomat julistajat, pyrkivät asettamaan tämän työn etusijalle elämässään (Matt. 24:14).

9. Miksi arvostamme kristittyjä sisaria?

9 Jehova on antanut kristityille sisarille arvokkaan osan seurakunnassa. Hän arvostaa vaimoja, äitejä, leskiä ja naimattomia sisaria, jotka palvelevat  häntä uskollisesti. Raamatussa puhutaan monista naisista, jotka miellyttivät Jumalaa. Heitä kiitetään siitä, että he osoittivat viisautta, uskoa, intoa, rohkeutta ja anteliaisuutta ja tekivät hyviä tekoja. (Luuk. 8:2, 3; Apt. 16:14, 15; Room. 16:3, 6; Fil. 4:3; Hepr. 11:11, 31, 35.) Olemme todella kiitollisia Jehovalle seurakunnissa olevista kristityistä sisarista, joilla on samoja hyviä ominaisuuksia.

10. Miksi arvostamme iäkkäitä ystäviämme?

10 On hienoa, että keskuudessamme on myös monia iäkkäitä ystäviä. Jotkut iäkkäät veljet ja sisaret ovat palvelleet uskollisesti Jehovaa koko elämänsä. Toiset ovat ehkä oppineet totuuden vasta myöhemmällä iällä. Monet näistä ystävistä saattavat kamppailla erilaisten ikääntymisestä johtuvien terveysongelmien kanssa. Ne voivat rajoittaa sitä, mitä he pystyvät tekemään seurakunnassa ja kenttätyössä. Silti he tekevät voitavansa kentällä ja käyttävät voimiaan toisten rohkaisemiseen ja valmentamiseen. Me hyödymme heidän kokemuksestaan. He ovat Jehovan ja meidän silmissämme kauniita (Sananl. 16:31).

11–12. Miten seurakuntaan kuuluvat nuoret ovat rohkaisseet sinua?

11 Seurakuntiemme nuoret kohtaavat monia haasteita tässä Saatanan hallitsemassa maailmassa, jossa hänen ideologiansa ja ajatusrakennelmansa ovat vallalla (1. Joh. 5:19). Meitä kaikkia rohkaisee, kun huomaamme, että nuoret vastaavat kokouksissa, osallistuvat kenttätyöhön ja puolustavat rohkeasti vakaumustaan. Teillä nuorilla on tosiaan tärkeä paikka Jehovan seurakunnassa! (Ps. 8:2.)

12 Joidenkin veljien ja sisarten on kuitenkin vaikea uskoa, että heistä olisi hyötyä seurakunnalle. Mikä voisi auttaa meitä tuntemaan, että meillä jokaisella on oma paikkamme seurakunnassa?

 NÄE OMA PAIKKASI SEURAKUNNASSA

13–14. Miksi jotkut ehkä ajattelevat, etteivät he ole arvokkaita seurakunnalle?

13 Toiseksi Paavali kiinnittää vertauksessaan huomion ongelmaan, joka monilla on nykyään. Heidän on vaikea uskoa, että he olisivat arvokkaita seurakunnalle. Paavali kirjoittaa: ”Jos jalka sanoisi: ’Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, ei se silti ole ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: ’Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen’, ei se silti ole ruumiiseen kuulumaton.” (1. Kor. 12:15, 16.) Mitä Paavali halusi tällä opettaa?

14 Jos vertailet itseäsi toisiin seurakuntaan kuuluviin, voit alkaa ajatella, ettei sinulla ole paljoakaan arvoa. Jotkut saattavat olla lahjakkaita opettajia, hyviä organisaattoreita tai taitavia paimenia. Sinusta saattaa tuntua, ettet ole yhtä pätevä kuin he. Se kertoo siitä, että olet nöyrä ja vaatimaton (Fil. 2:3). Ole kuitenkin varovainen. Jos vertailet jatkuvasti itseäsi erityisen kyvykkäisiin ystäviin, saatat lannistua. Kuten Paavali sanoi, voit jopa alkaa ajatella, ettei sinulla ole lainkaan paikkaa seurakunnassa. Mikä voi auttaa pääsemään eroon sellaisista tunteista?

15. Mitä meidän tulee 1. Korinttilaiskirjeen 12:4–11:n mukaan tunnustaa niistä kyvyistä ja lahjoista, joita meillä ehkä on?

15 Jehova antoi pyhän hengen välityksellä joillekin ensimmäisen vuosisadan kristityille kykyjä ja lahjoja, mutta kaikki eivät saaneet samoja lahjoja. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 12:4–11.) Siitä huolimatta että kyvyt ja lahjat olivat erilaisia, jokainen kristitty oli arvokas. Nykyään emme saa pyhän hengen välityksellä yliluonnollisia kykyjä, mutta sama periaate pätee yhä. Vaikka meillä kaikilla ei ehkä ole samoja lahjoja, me kaikki olemme Jehovalle arvokkaita.

16. Mitä Paavalin antamaa neuvoa meidän on viisasta noudattaa?

16 Sen sijaan että vertailisimme itseämme toisiin kristittyihin, meidän  on viisasta noudattaa Paavalin antamaa neuvoa: ”Jokaisen tulee tutkia omaa toimintaansa, ja silloin hän voi iloita siitä, mitä hän itse tekee, vertaamatta itseään toisiin.” (Gal. 6:4.)

17. Miten hyödymme Paavalin neuvon noudattamisesta?

17 Jos noudatamme Paavalin neuvoa ja ”tutkimme omaa toimintaamme”, saatamme huomata, että meillä on ainutlaatuisia kykyjä ja lahjoja. Joku vanhin ei välttämättä pidä häikäiseviä puheita lavalla, mutta hän voi olla erittäin taitava kenttätyössä. Tai hän ei ehkä ole yhtä järjestyksellinen kuin jotkut toiset saman seurakunnan vanhimmat, mutta hän on ystävällinen ja helposti lähestyttävä paimen, jolta julistajat voivat saada hyviä Raamattuun perustuvia neuvoja. Tai hän saattaa olla tunnettu vieraanvaraisuudestaan. (Hepr. 13:2, 16.) Kun tiedostamme omat vahvuutemme ja lahjamme, voimme tuntea iloa siitä, mitä pystymme tekemään seurakunnan hyväksi. On myös todennäköisempää, ettemme ala kadehtia niitä veljiä, joilla on erilaisia kykyjä kuin meillä.

18. Miten voimme kehittää taitojamme?

18 Olipa paikkamme seurakunnassa mikä hyvänsä, meidän kaikkien tulisi pyrkiä kehittämään taitojamme ja edistymään palveluksessa. Jehova auttaa tässä valmentamalla meitä järjestönsä välityksellä. Esimerkiksi viikkokokouksessa saamme erinomaisia ohjeita siitä, miten meistä voisi tulla taitavampia kenttätyössä. Pyritkö hyödyntämään tätä valmennusta täysin määrin?

19. Miten voisit päästä Valtakunnan julistajien kouluun?

19 Hyvää valmennusta voi saada myös osallistumalla Valtakunnan julistajien kouluun. Siihen voivat hakea 23–65-vuotiaat veljet ja sisaret, jotka ovat kokoaikaisessa palveluksessa. Sinusta saattaa tuntua, ettet koskaan voisi saavuttaa tätä tavoitetta. Mutta sen sijaan, että listaisit syitä, joiden vuoksi et voi mennä tuohon kouluun, tee lista syistä, joiden vuoksi haluat päästä siihen. Tee sitten suunnitelma, joka auttaa sinua täyttämään pääsyvaatimukset. Kun turvaudut Jehovan apuun ja näet itse vaivaa, voit pystyä siihen, mikä on tuntunut sinusta mahdottomalta.

KÄYTÄ LAHJOJASI SEURAKUNNAN RAKENTAMISEEN

20. Mitä voimme oppia Roomalaiskirjeen 12:6–8:sta?

20 Kolmas piirre, jonka Paavalin vertauksesta voi oppia, mainitaan Roomalaiskirjeen 12:6–8:ssa. (Lue.) Paavali osoittaa jälleen, että seurakuntaan kuuluvilla on erilaisia lahjoja. Nyt hän kuitenkin korostaa sitä, että meidän tulisi käyttää kaikkia lahjojamme seurakunnan rakentamiseen.

21–22. Mitä voimme oppia Robertin ja Felicen kokemuksista?

21 Ajattelehan, mitä tapahtui veljelle, jota kutsumme Robertiksi. Hän oli palvellut ulkomailla, mutta sitten hänet kutsuttiin Beteliin omaan kotimaahansa. Hänelle vakuutettiin, ettei uusi tehtävämääräys johtunut siitä, että hän olisi tehnyt jotain väärin, mutta hän kertoo: ”Suhtauduin itseeni monta kuukautta kielteisesti, koska minusta tuntui, että olin epäonnistunut. Välillä ajattelin lopettaa Betel-palveluksen.” Miten hän sai ilonsa takaisin? Muuan toinen vanhin muistutti häntä siitä, että Jehova  on aiempien tehtävämääräysten välityksellä valmentanut meitä, jotta voisimme olla hyödyllisempiä nykyisessä tehtävässämme. Robert tajusi, että hänen täytyi lakata haikailemasta menneitä ja paneutua siihen, mitä hän pystyi tekemään nyt.

22 Veli Felice Episcopo kohtasi samankaltaisen haasteen. Hän ja hänen vaimonsa valmistuivat Gilead-koulusta vuonna 1956 ja olivat sitten kierrostyössä Boliviassa. Vuonna 1964 heille syntyi lapsi. Felice kertoo: ”Pidimme kovasti kierrostyöstä, ja meistä tuntui pahalta lopettaa se. Täytyy myöntää, että haaskasin lähes vuoden säälimällä itseäni. Jehovan avulla onnistuin kuitenkin korjaamaan asennettani ja aloin keskittyä uuteen tehtävääni isänä.” Pystytkö samaistumaan Robertin tai Felicen kokemukseen? Lannistaako sinua se, että olet joutunut luopumaan joistain palvelustehtävistä? Siinä tapauksessa voit olla tyytyväisempi, jos kiinnität huomion menneiden aikojen sijasta siihen, mitä voit tehdä Jehovan ja veljien ja sisarten hyväksi juuri nyt. Ole ahkera ja käytä kykyjäsi ja lahjojasi toisten auttamiseen, niin saat iloa seurakunnan rakentamisesta.

23. Mitä meidän olisi hyvä tehdä, ja mitä käsitellään seuraavassa artikkelissa?

23 Jehova pitää meitä jokaista kallisarvoisena. Hän haluaa meidän olevan osa hänen perhettään. Meidän olisi hyvä miettiä, miten voimme rakentaa veljiä ja sisaria, ja tehdä sitten parhaamme heidän hyväkseen. Jos toimimme näin, tunnemme todennäköisemmin, että meillä on oma paikkamme seurakunnassa. Entä miten suhtaudumme toisiin seurakuntaan kuuluviin? Miten voimme osoittaa, että arvostamme heitä? Tätä tärkeää aihetta käsitellään seuraavassa artikkelissa.

LAULU 24 Nouskaa Jehovan vuorelle!

^ kpl 5 Me kaikki haluamme tuntea kuuluvamme Jehovalle. Joskus saatamme kuitenkin miettiä, mikä on meidän osamme seurakunnassa. Tämä artikkeli auttaa näkemään, että meillä jokaisella on siinä oma tärkeä paikkamme.

^ kpl 3 ILMAUKSEN SELITYS: Paikka Jehovan seurakunnassa tarkoittaa sitä osaa, joka kullakin meistä on seurakunnan rakentamisessa ja vahvistamisessa. Se ei riipu etnisestä tai kulttuuritaustasta, varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta eikä koulutuksesta.

^ kpl 62 KUVA: Kuvissa näkyy, mitä tapahtuu ennen kokousta, sen aikana ja sen jälkeen. Kuva 1: Vanhin tervehtii lämpimästi vierailijaa, nuori veli huolehtii äänilaitteista, ja sisar keskustelee iäkkään sisaren kanssa. Kuva 2: Nuoret ja vanhat tarjoutuvat vastaamaan Vartiotornin tutkistelussa. Kuva 3: Pariskunta osallistuu valtakunnansalin siivoukseen. Perhe laittaa rahaa lahjalaatikkoon. Nuori veli palvelee kirjallisuuspöydässä, ja toinen veli rohkaisee iäkästä sisarta.