Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

ARKISTON AARTEITA

Ensimmäiset valtakunnan siemenet kylvetään Portugalissa

Ensimmäiset valtakunnan siemenet kylvetään Portugalissa

LAIVA halkoi Atlantin valtameren aaltoja matkalla kohti Eurooppaa. Yksi matkustajista, George Young, mietti tyytyväisenä työtä, jota hän oli tehnyt valtakunnan hyväksi Brasiliassa. * Matkan edetessä veli Young käänsi huomionsa uuteen kohteeseensa: Espanjan ja Portugalin suureen, koskemattomaan alueeseen. Hänen tavoitteenaan oli perille päästyään järjestää raamatullisia esitelmätilaisuuksia, joissa olisi puhujana veli J. F. Rutherford. Lisäksi suunnitelmissa oli jakaa 300 000 traktaattia!

George Young seilasi meriä monilla saarnamatkoillaan.

Kun veli Young saapui Lissaboniin keväällä 1925, tilanne Portugalissa oli sekasortoinen. Tasavallan kannattajat olivat kaataneet monarkian vuoden 1910 vallankumouksessa, ja katolisen kirkon asema oli horjunut. Kansa oli saanut enemmän vapauksia, mutta maan sisäiset levottomuudet jatkuivat.

Juuri kun veli Young järjesteli veli Rutherfordin esitelmätilaisuutta, maahan julistettiin vallankaappausyrityksen vuoksi poikkeustila. Britannian ja ulkomaan raamattuseuran sihteeri varoitti veli Youngia, että hän tulisi kohtaamaan paljon vastustusta. Veli Young pyysi kuitenkin lupaa saada järjestää tilaisuus eräässä Camõesin koulun voimistelusalissa, ja lupa myönnettiin.

Sitten koitti 13. toukokuuta, jolloin veli Rutherfordin oli määrä pitää esitelmänsä. Odotukset olivat korkealla! Esitelmää ”Miten voi elää maan päällä ikuisesti” mainostettiin sanomalehdissä ja rakennusten seiniin kiinnitetyissä julisteissa. Uskonnolliset vastustajat julkaisivat kiireen vilkkaa omassa lehdessään artikkelin, jossa lukijoita varoitettiin vastikään saapuneista ”vääristä profeetoista”. Lisäksi vastustajat jakoivat voimistelusalin ovella tuhansia lehtisiä, joissa kritisoitiin Rutherfordin esittämiä opetuksia.

Kaikesta huolimatta saliin ahtautui noin 2 000 ihmistä, ja saman verran täytyi käännyttää pois. Jotkut uteliaat kuulijat kiipesivät voimistelusalin reunoilla oleville köysitikkaille, ja toiset istuivat voimistelulaitteiden päällä.

Kaikki ei sujunut aivan mutkattomasti. Vastustajat huusivat ja hajottivat tuoleja. Veli Rutherford säilytti kuitenkin arvokkuutensa ja kiipesi rauhallisesti pöydälle, jotta hänen äänensä kuuluisi. Kun hän oli lopettanut – lähellä puoltayötä – yli 1 200 kiinnostunutta jätti nimensä ja osoitteensa saadakseen raamatullista kirjallisuutta. Heti seuraavana päivänä sanomalehdessä O Século julkaistiin veli Rutherfordin esitelmästä kertova artikkeli.

Syyskuussa 1925 portugalinkielistä Vartiotornia alettiin julkaista Portugalissa. (Portugalinkielistä Vartiotornia oli julkaistu jo aiemmin Brasiliassa.) Noihin aikoihin raamatuntutkija Virgílio Ferguson alkoi suunnitella muuttoa Brasiliasta Portugaliin, jotta hän voisi auttaa siellä tehtävässä valtakunnan työssä. Hän oli aiemmin työskennellyt veli Youngin kanssa raamatuntutkijoiden pienessä haaratoimistossa Brasiliassa. Ei kauaakaan kun Virgílio ja hänen vaimonsa Lizzie lähtivät matkaan, ja Virgílio ryhtyi jälleen yhteistyöhön veli Youngin kanssa. Veli Ferguson tuli juuri sopivaan aikaan, sillä veli Young jatkaisi pian saarnaamista uusilla lähetysalueilla, muun muassa Neuvostoliitossa.

Lizzie ja Virgílio Fergusonin oleskelulupa vuodelta 1928

Kun sotilasvallankaappaus johti Portugalissa diktatuuriin, vastustus lisääntyi. Veli Ferguson ei antanut periksi, vaan teki järjestelyjä raamatuntutkijoiden pienen ryhmän suojelemiseksi ja heidän toimintansa tukemiseksi. Hän anoi lupaa käyttää kotiaan kokouspaikkana, ja lupa myönnettiinkin lokakuussa 1927.

Diktatuurin ensimmäisenä vuonna Vartiotorni-lehdellä oli Portugalissa noin 450 tilaajaa. Lisäksi totuuden sana levisi traktaattien ja kirjasten avulla Portugalin imperiumin kaukaisiin osiin: Angolaan, Azoreille, Goaan, Itä-Timoriin, Kap Verdeen, Madeiralle ja Mosambikiin.

1920-luvun lopulla Lissaboniin saapui vaatimaton portugalilainen puutarhuri Manuel da Silva Jordão. Brasiliassa asuessaan hän oli kuullut veli Youngin pitämän esitelmän ja tunnistanut heti totuuden soinnin. Hän oli halukas auttamaan veli Fergusonia saarnaamistyön eteenpäin viemisessä. Niinpä Manuel alkoi palvella kolporteeraajana, kuten tienraivaajia silloin kutsuttiin. Sen ansiosta että raamatullisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen oli nyt organisoitu hyvin, nuori Lissabonin seurakunta kukoisti.

Vuonna 1934 veli ja sisar Fergusonin oli palattava Brasiliaan. Totuuden siemenet oli kuitenkin kylvetty. Vaikka Euroopassa kuohui Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana, Portugalissa toimiva veljien ja sisarten ryhmä pysyi uskollisena. Jonkin aikaa ryhmä muistutti lähinnä kytevää hiillosta, mutta vuonna 1947 se ikään kuin syttyi jälleen liekkeihin, kun maahan saapui ensimmäinen Gileadista valmistunut lähetystyöntekijä John Cooke. Sen jälkeen valtakunnan julistajien määrän kasvua ei voinut pysäyttää mikään. Vaikka Jehovan todistajien työ vuonna 1962 kiellettiin, kasvu jatkui. Joulukuussa 1974, jolloin Jehovan todistajat saivat laillisen tunnustuksen, julistajia oli Portugalissa yli 13 000.

Nykyään yli 50 000 julistajaa kertoo Jumalan valtakunnan hyvää uutista Portugalissa ja useilla portugalinkielisillä saarilla, muun muassa Azoreilla ja Madeiralla. Heidän joukossaan on niiden jälkeläisiä, jotka kuulivat veli Rutherfordin historiallisen esitelmän vuonna 1925.

Kiitos tästä kaikesta kuuluu Jehovalle ja niille uskollisille veljille ja sisarille, jotka alkoivat rohkeasti viedä hyvää uutista kansoille ”Kristuksen Jeesuksen julkisina palvelijoina” (Room. 15:15, 16). (Arkistostamme Portugalista.)

^ kpl 3 Ks. kirjoitus ”Elonkorjuutyötä on vielä tehtävänä”, Vartiotorni 15. 5.2014 s. 31–32.