Kenelläkään ei ole valokuvaa Jeesuksesta. Hän ei koskaan teettänyt itsestään muotokuvaa tai veistosta. Siitä huolimatta hän esiintyy lukuisissa eri aikoina eläneiden taiteilijoiden teoksissa.

Taiteilijat eivät tietenkään ole voineet tietää, miltä Jeesus todellisuudessa näytti. Se millaisena taiteilija esitti Jeesuksen, riippui usein kulttuurista, uskonkäsityksistä ja teoksen tilaajan toiveista. Taideteoksilla on kuitenkin ollut vaikutusta ihmisten näkemyksiin. Ne ovat saattaneet jopa vääristää ihmisten mielikuvaa Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan.

Jotkut taiteilijat kuvaavat Jeesuksen hauraaksi mieheksi, jolla on pitkät hiukset ja harva parta, tai esittävät hänet hyvin surumielisenä. Toisissa teoksissa Jeesuksen olemus on yliluonnollinen ja hänen päänsä päällä on sädekehä tai hän vaikuttaa etäiseltä. Mutta oliko Jeesus tällainen? Mistä voimme saada luotettavaa tietoa? Yksi tapa on perehtyä raamatunkohtiin, jotka antavat viitteitä siitä, miltä Jeesus mahdollisesti näytti. Lisäksi ne kertovat, millainen hän oli ihmisenä.

Jeesus lausui nämä sanat rukouksessa todennäköisesti silloin kun hänet kastettiin (Heprealaisille 10:5; Matteus 3:13–17). Millainen Jeesukselle valmistettu ”ruumis” oli? Noin 30 vuotta aiemmin enkeli Gabriel oli kertonut Marialle, että tämä tulisi raskaaksi ja synnyttäisi ”Jumalan Pojan” (Luukas 1:31, 35). Näin ollen Jeesus oli täydellinen mies; sellainen kuin Aadam silloin, kun Jumala loi hänet (Luukas 3:38; 1. Korinttilaisille 15:45). Jeesuksen on täytynyt olla komea ja terveennäköinen, ja hänen ulkonäössään on luultavasti ollut juutalaiselta äidiltä Marialta perittyjä piirteitä.

Jeesuksella oli parta. Roomalaisista poiketen juutalaisilla oli tapana kasvattaa parta. Se oli merkki itsekunnioituksesta ja arvokkuudesta. Sitä hoidettiin hyvin, eikä sen annettu kasvaa liian pitkäksi. Jeesus piti varmasti partansa siistinä ja huolehti myös hiustensa leikkaamisesta. Ainoastaan nasiirit, kuten Simson, eivät leikanneet hiuksiaan (4. Mooseksen kirja 6:5; Tuomarit 13:5).

Jeesus teki puusepän töitä yli 15 vuotta ilman nykyaikaisia sähkötyökaluja (Markus 6:3). Siksi hän oli varmasti vahvarakenteinen mies. Aloittaessaan saarnaamis- ja opetustyötään hän ”ajoi ulos temppelistä kaikki ne, joilla oli lampaita ja nautakarjaa, ja kaatoi pois rahanvaihtajien kolikot ja kumosi heidän pöytänsä” (Johannes 2:14–17). Vain vahva mies kykenee tällaiseen omin avuin! Jumalan valmistaman ”ruumiin” avulla Jeesus suoritti saamansa tehtävän, josta hän sanoi: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43.) Jotta Jeesus pystyi julistamaan tätä sanomaa ja kulkemaan kävellen läpi koko Palestiinan, hänellä täytyi olla poikkeuksellisen hyvä fyysinen kunto.

Jeesuksen lempeiden kasvojen ja miellyttävän käytöksen vuoksi tämä kutsu epäilemättä vetosi erityisesti niihin, jotka ”uurastivat ja olivat kuormitettuja” (Matteus 11:28–30). Lämminhenkisyys ja ystävällisyys antoivat painoarvoa Jeesuksen lupaukselle  siitä, että kaikki, jotka ottaisivat hänestä oppia, saisivat uutta voimaa. Jopa lapset halusivat olla Jeesuksen lähellä. Raamattu kertoo: ”Hän otti lapset syliinsä.” (Markus 10:13–16.)

Jeesus ei ollut luonteeltaan surumielinen, vaikka hän ennen kuolemaansa tunsikin suurta tuskaa. Esimerkiksi eräissä häissä Kaanassa hän omalta osaltaan kohotti juhlatunnelmaa muuttamalla vettä hyväksi viiniksi (Johannes 2:1–11). Toisissa tilaisuuksissa hän esitti unohtumattomia opetuksia (Matteus 9:9–13; Johannes 12:1–8).

Mikä vielä merkittävämpää, Jeesuksen saarnaaman sanoman ansiosta niiden, jotka kuuntelivat häntä, oli mahdollisuus saada upea toivo ikuisesta elämästä (Johannes 11:25, 26; 17:3). Kun 70 Jeesuksen opetuslasta kertoi, mitä saarnaamistyössä oli tapahtunut, hän tuli ”erittäin iloiseksi” ja huudahti: ”Iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luukas 10:20, 21.)

Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat keksivät tapoja, joilla he saivat kohdistettua huomion itseensä ja asemaansa (4. Mooseksen kirja 15:38–40; Matteus 23:5–7). Jeesus kuitenkin sanoi apostoleilleen, että heidän ei tulisi hallita toisia ”herroina” (Luukas 22:25, 26). Hän jopa varoitti: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka tahtovat käyskennellä kauhtanoissa ja tahtovat tervehdyksiä toreilla.” (Markus 12:38.)

Päinvastoin kuin kirjanoppineet Jeesus sulautui ihmisjoukkoon. Joskus häntä ei tunnistettu ollenkaan. (Johannes 7:10, 11.) Hän ei erottunut ulkoiselta olemukseltaan edes 11 uskollisesta apostolistaan. Jeesuksen kavaltaja Juudas turvautui ”sovittuun tunnusmerkkiin”, suudelmaan, jotta väkijoukko tunnistaisi Jeesuksen (Markus 14:44, 45).

Vaikka monet yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, on selvää, ettei Jeesus näyttänyt sellaiselta kuin hänet on usein esitetty. Se miltä Jeesus todellisuudessa näytti, ei ole kuitenkaan yhtä tärkeää kuin se, millainen näkemys meillä on hänestä nykyään.

Jeesus lausui nämä sanat saman vuorokauden aikana, jona hän kuoli ja hänet haudattiin (Johannes 14:19). Jeesus antoi elämänsä ”lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Kolmantena päivänä Jumala herätti hänet eloon henkiruumiissa ja ”soi hänen tulla ilmeiseksi” eli näyttäytyä joillekin opetuslapsille (1. Pietarin kirje 3:18; Apostolien teot 10:40). Miltä Jeesus tuolloin näytti? Ilmeisesti melko erilaiselta kuin ennen, koska edes hänen lähimmät opetuslapsensa eivät heti tunnistaneet häntä. Maria Magdaleena luuli häntä puutarhuriksi, ja kaksi opetuslasta Emmaukseen johtavalla tiellä pitivät häntä muukalaisena (Luukas 24:13–18; Johannes 20:1, 14, 15).

Millainen mielikuva meillä tulisi olla Jeesuksesta nykyään? Apostoli Johannes näki Jeesuksesta näkyjä, kun tämän kuolemasta oli kulunut yli 60 vuotta. Johannes ei nähnyt kuolevaa hahmoa ristillä. Sen sijaan hän näki ”kuninkaiden Kuninkaan ja herrojen Herran”. Jumalan valtakunnan kuninkaana Jeesus kukistaa pian sekä demonit että ihmiset, jotka vastustavat Jumalaa, ja saa aikaan ikuisesti kestävät hyvät olosuhteet maan päälle. (Ilmestys 19:16; 21:3, 4.)