Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus avasi Jesajan kirjakäärön, luki siitä ja kääri sen sitten kokoon. Profeetta Jeremian käskettiin kirjoittaa Jumalalta tullut sanoma kirjakääröön. (Jeremia 36:2; Luukas 4:16–20.)

Kirjakääröjä valmistettiin liimaamalla esimerkiksi nahasta, pergamentista tai papyruksesta tehtyjä liuskoja yhteen pitkäksi kaistaleeksi. Kaistale käärittiin sauvan ympärille niin, että kirjoitus jäi sisäpuolelle. Kirjoitusta oli lyhyissä pystysuorissa palstoissa koko kirjakäärön leveydeltä. Jos kirjakäärö oli pitkä, siinä oli sauvat molemmissa päissä. Näin lukija pystyi käärimään rullaa auki toisella kädellä ja kokoon toisella kädellä, kunnes hänen etsimänsä kohta löytyi.

”Kirjakäärön etuna oli se, että se oli tarpeeksi pitkä [usein noin 10 metriä]. Kokonainen kirja mahtui pieneen tilaan, kun kirjakäärö käärittiin kokoon”, sanotaan kirjassa The Anchor Bible Dictionary. On arvioitu, että esimerkiksi Luukkaan evankeliumi olisi tarvinnut 9,5 metriä pitkän kirjakäärön. Toisinaan käärön ylä- ja alareuna leikattiin tasaiseksi, siloteltiin hohkakivellä ja värjättiin.

Israelin kansan pappisjärjestelyn alusta lähtien ylimmäisenä pappina palveli vain yksi mies kerrallaan, ja virka oli alun perin elinikäinen (4. Mooseksen kirja 35:25). Aaron oli ensimmäinen tässä tehtävässä palvellut. Kunnia toimia ylimmäisenä pappina siirtyi yleensä isältä vanhimmalle pojalle. (2. Mooseksen kirja 29:9.) Monet Aaronin miespuolisista jälkeläisistä palvelivat pappeina, mutta suhteellisen harva heistä ylimmäisenä pappina.

Kun Israel joutui vieraan vallan alaisuuteen, ei-israelilaiset hallitsijat nimittivät ja erottivat juutalaisia ylimmäisiä pappeja mielensä mukaan. Näyttää kuitenkin siltä, että uusi ylimmäinen pappi valittiin lähes aina tietystä etuoikeuksisten sukujen joukosta, etupäässä Aaronin sukuhaarasta. Ilmaus ”ylipapit” viittaa ilmeisesti papiston huomattavimpiin jäseniin. Ylipappeihin on saattanut kuulua papiston 24 osaston päämiehiä ja ylimmäisten pappien nimekkäitä sukulaisia sekä entisiä, virasta poistettuja ylimmäisiä pappeja, kuten esimerkiksi Hannas. (1. Aikakirja 24:1–19; Matteus 2:4; Markus 8:31; Apostolien teot 4:6.)