Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

3 Miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään?

3 Miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään?

Miksi kysymys on tärkeä?

Se että hyvät ihmiset joutuvat kärsimään, sotii oikeustajuamme vastaan. Lisäksi joidenkin mielestä on turhaa yrittää olla hyvä ihminen, jos joutuu joka tapauksessa kärsimään.

Mietittäväksi

Jotkut uskovat järkyttävien asioiden johtuvan kohtalosta. Toiset ajattelevat, että Jumala käyttää kärsimyksiä rangaistakseen pahoja ihmisiä tai koetellakseen hyvien ihmisten uskoa. Jotkut taas sanovat, ettei ole mahdollista täysin ymmärtää, miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään. Tällaisista näkemyksistä herää kuitenkin seuraavanlaisia kysymyksiä:

  • Jos kaikki on kohtalon sanelemaa, mitä hyötyä on terveellisistä elämäntavoista tai ratkaisujen harkitsemisesta?

  • Jos Jumala välittää ihmisistä, miten hän voisi olla niin julma, että hän käyttäisi kärsimyksiä koetellakseen heitä?

    LISÄÄ AIHEESTA

    Katso jw.org-sivustolta video Miksi Jumala sallii kärsimystä?

Mitä Raamattu sanoo?

Kärsimykset eivät ole rangaistus Jumalalta.

Sen sijaan ne ovat usein sattumanvaraisia ja johtuvat siitä, että ihminen on väärässä paikassa väärään aikaan.

”Nopeat eivät aina voita kilpailua eivätkä vahvat taistelua, viisailla ei ole aina ruokaa eikä älykkäillä rikkautta, eivätkä ne, joilla on paljon tietoa, aina menesty, sillä aika ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia.” (SAARNAAJA 9:11.)

Syntinen ihmisluonto on yksi syy kärsimyksiin.

Sanalla ”synti” viitataan usein jonkun ihmisen pahaan tekoon. Raamatussa tällä sanalla tarkoitetaan kuitenkin myös kaikkien ihmisten – niin hyvien kuin pahojenkin – perimää epätäydellisyyttä.

”Minä synnyin syyllisenä, äitini kohdussa sain alkuni syntisenä.” (PSALMIT 51:5.)

Synnillä on ollut ihmisiin tuhoisa vaikutus.

Se on vahingoittanut kaikkien ihmisten suhdetta Luojaan, toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan. Tästä on seurannut valtavasti tuskaa ja ongelmia sekä yksilöille että koko ihmiskunnalle.

”Kun haluan tehdä sitä, mikä on oikein, minussa on sitä, mikä on pahaa.” (ROOMALAISILLE 7:21.)

”Koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja kärsinyt jatkuvasti tuskaa tähän asti.” (ROOMALAISILLE 8:22.)