Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Nuoruusvuodet – valmistautumista aikuisuuteen

Nuoruusvuodet – valmistautumista aikuisuuteen

 Nuoruusvuodet – valmistautumista aikuisuuteen

KUVITTELE, että olisit juuri matkustanut trooppiselta saarelta kylmään pohjolaan. Heti koneesta astuessasi huomaat, että ilma on jäätävä. Voitko sopeutua erilaiseen ilmanalaan? Voit, mutta sinun on tehtävä jotain asian hyväksi.

Kohtaat samankaltaisen tilanteen, kun lapsesi tulee teini-ikään. Tuntuu kuin ”ilmasto” olisi muuttunut yhdessä yössä. Poika, joka ennen seurasi sinua kaikkialle, viihtyy nyt paremmin ikätovereidensa kanssa. Tytär, joka aiemmin paloi halusta kertoa sinulle päivän tapahtumista, antaa vain niukkasanaisia vastauksia.

”Miten koulussa meni?” kysyt.

”Ihan hyvin”, hän vastaa.

Hiljaisuus.

”Mitä mietit?” kysyt.

”En mitään.”

Vielä syvempi hiljaisuus.

Mitä oikein on tapahtunut? Vain vähän aikaa sitten ”sinulla tuntui olevan lastesi elämään VIP-lippu”, kuten sanotaan kirjassa Breaking the Code. ”Nyt voit parhaassa tapauksessa saada tavallisen katsomopaikan, joka ei todennäköisesti edes ole kovin kaksinen.”

Pitäisikö sinun antaa periksi? Ei suinkaan. Sinä voit säilyttää läheiset välit lapsiisi heidän nuoruusvuosinaan. Ensiksi on tärkeää ymmärtää, mitä tänä jännittävänä joskin toisinaan myrskyisänä aikana tapahtuu.

Kohti aikuisuutta

Tutkijat ajattelivat aiemmin, että viisivuotiaana lapsen aivot ovat jo miltei täysin kehittyneet. Nykyään he uskovat, että vaikka aivojen koko ei juuri muutu tuon iän jälkeen, samaa ei voida sanoa siitä, miten ne toimivat. Murrosiässä nuorilla alkaa hormonimyrsky, joka muuttaa heidän ajattelutapaansa. Esimerkiksi pienellä lapsella on taipumus ajatella konkreettisesti ja nähdä asiat mustavalkoisina, nuoret taas yleensä ajattelevat käsitteellisesti ja pohtivat asioita pintaa syvemmältä (1. Korinttilaisille 13:11). Heille muodostuu omia mielipiteitä, eivätkä he arkaile ilmaista niitä.

Italialainen Paolo huomasi lapsessaan tällaisen muutoksen. Hän sanoo: ”Kun katson teini-ikäistä poikaani, näen edessäni nuoren miehen, en pikkupoikaa. En tarkoita vain fyysisiä muutoksia. Eniten minua hämmästyttävät hänen ajatuksensa. Hän ei epäröi ilmaista näkemyksiään ja puolustaa niitä.”

Kuulostaako tutulta? Pienenä lapsesi saattoi totella ohjeita mukisematta. ”Koska minä sanon niin” oli ainoa selitys, mitä tarvittiin. Nyt hän vaatii perusteita ja kenties jopa kyseenalaistaa perheenne arvomaailman. Toisinaan hänen asenteensa vaikuttaa kapinoinnilta.

 Älä kuitenkaan ajattele, että lapsesi on hylkäämässä perheenne arvot. Ehkä hän yrittää tehdä niistä omiaan ja löytää niille paikan omassa elämässään. Ajattelehan, että olisit muuttamassa. Olisiko sinun helppo löytää kaikille huonekaluille paikka uudessa kodissa? Luultavasti ei. Muttet varmasti heittäisi pois ainuttakaan sellaista huonekalua, joka on sinulle erityisen tärkeä.

Lapsi on vastaavassa tilanteessa, kun hän valmistautuu aikaan, jolloin hän ”jättää isänsä ja äitinsä” (1. Mooseksen kirja 2:24). Tuo aika saattaa tosin olla kaukana edessäpäin; eihän lapsesi vielä ole aikuinen. Tavallaan hän kuitenkin jo valmistelee muuttoa. Teinivuosinaan hän tutkii arvoja, joita hänelle on opetettu, ja päättää, mitkä niistä hän haluaa aikuisena pitää. *

Ajatus lapsesta tekemässä tällaisia ratkaisuja saattaa pelottaa vanhempia. Yksi asia on kuitenkin varma: hän vaalii aikuisena vain niitä arvoja, joita hän pitää tärkeinä. Siksi nyt, kun hän asuu vielä kotona, hänen on aika miettiä perusteellisesti, millaisten periaatteiden mukaan hän aikoo elää (Apostolien teot 17:11).

Lapsesi on hyödyllistä tehdä näin. Jos hän nyt omaksuu sinun normisi kyseenalaistamatta niitä, hän voi myöhemmin omaksua sinisilmäisesti muiden normit (2. Mooseksen kirja 23:2). Raamattu sanoo tällaisen nuoren olevan helposti johdateltavissa, sillä häneltä ”puuttuu sydäntä”, mikä ilmenee muun muassa tarkkanäköisyyden puutteena (Sananlaskut 7:7). Ellei nuorilla ole lujaa vakaumusta, heistä voi tulla sellaisia, jotka ”heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa” (Efesolaisille 4:14).

Mitä voit tehdä, jottei sinun lapsellesi kävisi näin? Tarkastelemme seuraavaksi kolmea, lapsen kannalta tärkeää seikkaa.

1 HAVAINTOKYKY

Apostoli Paavali kirjoitti, että ”kypsien ihmisten – – havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). ”Mutta minähän olen opettanut lapselleni vuosia sitten, mikä on oikein ja mikä väärin”, saatat sanoa. Epäilemättä opetuksesi on tuolloin hyödyttänyt häntä ja valmistanut häntä nuoruusvuosiin (2. Timoteukselle 3:14). Paavali kuitenkin sanoi, että ihmisen on valmennettava havaintokykyään. Pienet lapset voivat kyllä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta nuorten on tultava ”ymmärryskyvyltä – – täysikasvuisiksi” (1. Korinttilaisille 14:20; Sananlaskut 1:4; 2:11). Haluat varmasti, että lapsesi ei vain tottele sokeasti vaan että hän käyttää tervettä ajattelukykyä (Roomalaisille 12:1, 2). Miten voit auttaa häntä tässä?

 Yksi tapa on antaa hänen ilmaista ajatuksensa. Älä keskeytä häntä, ja yritä olla ylireagoimatta, vaikka hän sanoisi jotain, mikä ei miellytä sinua. Raamattu neuvoo: ”Ole nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan.” (Jaakobin kirje 1:19; Sananlaskut 18:13.) Jeesus totesi: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matteus 12:34.) Jos kuuntelet lastasi, voit saada selville, mitä hänellä todella on sydämellään.

Kun sitten puhut, pyri pelkkien toteamusten sijaan esittämään kysymyksiä. ”Mitä arvelette?” Jeesus kysyi toisinaan sekä opetuslapsilta että vastustajiltaan saadakseen heidät kertomaan mielipiteensä (Matteus 21:23, 28). Voit toimia samoin lastesi kanssa, silloinkin kun he esittävät poikkipuolisia näkemyksiä. Seuraavassa muutama esimerkki.

Jos lapsesi sanoo: ”En ole varma, uskonko Jumalaan.”

Vältä sanomasta: ”Niinkö sinulle on opetettu? Tietenkin sinä uskot Jumalaan!”

Voisit sen sijaan sanoa: ”Minkä vuoksi ajattelet niin?”

Miksi yrittää saada nuori avautumaan? Vaikka olet jo kuullut, mitä nuori sanoo, sinun on saatava selville, mitä hän ajattelee (Sananlaskut 20:5). Hän saattaa aprikoida pikemminkin Jumalan asettamia normeja kuin sitä, onko Jumala olemassa.

Jos nuori esimerkiksi tuntee painetta olla tottelematta Jumalan moraalilakeja, hän voi ajatella, että hän voi sivuuttaa ne poistamalla Jumalan kuvasta (Psalmit 14:1). Hän voi järkeillä, että jos Jumalaa ei ole olemassa, hänen ei tarvitse noudattaa Raamatun ohjeita.

Jos lapsesi tuntuu ajattelevan tällä tavoin, hänen voi olla tarpeen pohtia, uskooko hän todella, että Jumalan normit ovat hänen parhaakseen (Jesaja 48:17, 18). Jos hän uskoo niiden olevan hyödyllisiä, auta häntä näkemään, että hänen kannattaa elää niiden mukaan oman hyvinvointinsa tähden (Galatalaisille 5:1).

Jos lapsesi sanoo: ”Tämä on ehkä teidän uskontonne, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi minun uskontoni.”

Vältä sanomasta: ”Tämä on meidän uskontomme ja sinä olet meidän lapsemme, joten sinä uskot siihen, mihin me käskemme sinun uskoa.”

Voisit sen sijaan sanoa: ”Tuo on aika voimakkaasti sanottu. Jos hylkäät meidän uskonkäsityksemme, sinulla täytyy olla jotain tilalle. Mihin sinä siis uskot? Minkä periaatteiden mukaan sinusta on oikein elää?”

Miksi yrittää saada nuori avautumaan? Yhdessä keskusteleminen voi auttaa nuorta erittelemään ajatuksiaan. Hän saattaa yllätyksekseen havaita, että hän uskoo samoin kuin sinä ja että häntä vaivaakin jokin aivan muu asia.

Ehkä lapsesi ei esimerkiksi tiedä, miten kertoisi muille uskonkäsityksistään (Kolossalaisille 4:6; 1. Pietarin kirje 3:15). Tai ehkä hän on ihastunut johonkuhun, joka uskoo eri tavoin. Paneudu ongelman ytimeen ja  auta lastasi tekemään samoin. Mitä enemmän hän käyttää havaintokykyään, sitä paremmin hän on valmistautunut aikuisuuteen.

2 AIKUISTEN ANTAMA OHJAUS

Joissakin kulttuureissa teinivuodet näyttävät olevan vain vähässä määrin tai eivät lainkaan niin myrskyisiä ja stressaavia kuin niiden joidenkin psykologien mukaan odotetaan olevan. Tutkijat ovat havainneet, että tällaisissa yhteiskunnissa nuoret omaksuvat aikuisten elämäntavan jo varhaisessa iässä. He työskentelevät ja viettävät aikaansa aikuisten kanssa, ja heille uskotaan aikuisten vastuita. ”Nuorisokulttuuri”, ”nuorisorikollisuus” ja muut vastaavat ilmaukset ovat tuntemattomia.

Tämän vastakohta ovat ne monien maiden nuoret, jotka viettävät päivänsä täyteen ahdetuissa kouluissa, missä he ovat vuorovaikutuksessa miltei yksinomaan ikätovereidensa kanssa. Koulusta he tulevat tyhjään kotiin. Isä ja äiti ovat työssä. Sukulaiset asuvat matkojen päässä. Tarjolla on enimmäkseen vain samanikäistä seuraa. * Mitä vaaroja tässä piilee? Kyse ei ole pelkästään riskistä joutua huonoon seuraan. Tutkijat ovat todenneet, että jopa esimerkilliset nuoret ovat taipuvaisia käyttäytymään vastuuttomasti, jolleivät he ole kosketuksissa aikuisten maailmaan.

Muinaisen Israelin yhteiskunnassa nuoria ja aikuisia ei eristetty toisistaan. * Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Ussiasta, josta tuli jo teini-iässä Juudan kuningas. Mikä auttoi häntä kantamaan tuon raskaan vastuun? Ilmeisesti ainakin jossain määrin siihen vaikutti mies nimeltä Sakarja, jonka Raamattu sanoo opettaneen ”tosi Jumalan pelkoa” (2. Aikakirja 26:5).

Onko sinun lapsellasi yksi tai useampi läheinen aikuinen, joka voi opastaa häntä ja jolla on samanlaiset arvot kuin sinulla? Mikäli on, ei ole syytä olla mustasukkainen. Hän voi ohjata lastasi oikeaan suuntaan. Raamatun sananlasku sanoo: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu.” (Sananlaskut 13:20.)

3 VASTUUNTUNTO

Joissakin maissa laki määrää, miten monta tuntia viikossa nuori saa tehdä ansiotyötä ja millaista työ saa olla. Tällaisilla rajoituksilla, jotka ovat 1700- ja 1800-luvun teollisen vallankumouksen perua, pyritään suojelemaan lapsia vahingollisilta työoloilta.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että samalla kun lapsityövoimaa koskevat lait suojelevat lapsia vaaroilta ja kaltoinkohtelulta, ne säästävät heidät myös vastuulta. Eräässä tätä aihetta käsittelevässä kirjassa sanotaan, että monet nuoret ovat tämän vuoksi omaksuneet ”ylimielisen näkemyksen,  jonka mukaan he oikeastaan ansaitsevatkin saada kaiken ilman vaivannäköä”. Kirjan kirjoittajien mielestä tällainen asenne on ”luonnollinen seuraus elämisestä maailmassa, jossa nuorille lähinnä tarjotaan viihdykettä sen sijaan että heiltä odotettaisiin jotain”. (Escaping the Endless Adolescence.)

Tämän vastakohtana Raamatussa kerrotaan nuorista, jotka omaksuivat vastuuta jo hyvin varhain. Yksi esimerkki on Timoteus. Hän oli todennäköisesti vasta teini-ikäinen tutustuessaan apostoli Paavaliin, jolla oli häneen voimakas vaikutus. Eräässä vaiheessa Paavali kehotti Timoteusta: ”Kohenna kuin tulta sitä Jumalan lahjaa, joka sinussa on.” (2. Timoteukselle 1:6.) Timoteus lähti kotoa, kun hän oli ehkä parissakymmenissä, ja hän matkusti apostoli Paavalin kanssa ja oli mukana perustamassa seurakuntia ja vahvistamassa veljiä. Työskenneltyään Timoteuksen kanssa kymmenisen vuotta Paavali saattoi sanoa Filippin kristityille: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista.” (Filippiläisille 2:20.)

Nuoret omaksuvat usein halukkaasti vastuuta, varsinkin kun he tuntevat, että he saavat tehdä jotain merkityksellistä. Tämä auttaa heitä kasvamaan vastuuntuntoisiksi aikuisiksi ja tuo jo nyt esiin heidän parhaat puolensa.

Uuteen ”ilmanalaan” sopeutuminen

Kuten kirjoituksen alussa todettiin, olet teini-ikäisen isänä tai äitinä luultavasti huomannut kotinne ”ilmanalan” muuttuneen siitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten. Sinä voit sopeutua tähän, aivan kuten olet sopeutunut muihinkin lapsesi kasvun vaiheisiin.

Kun lapsesi on teini-iässä, 1) auta häntä kehittämään havaintokykyään, 2) huolehdi siitä, että hän saa ohjausta aikuisilta, ja 3) pyri kasvattamaan hänen vastuuntuntoaan. Näin autat häntä valmistautumaan aikuisuuteen.

[Alaviitteet]

^ kpl 17 Eräs hakuteos kuvailee nuoruusikää osuvasti ”pitkiksi jäähyväisiksi”. Aiheesta lisää: Vartiotorni 1.5.2009 s. 10–12; julk. Jehovan todistajat.

^ kpl 38 Nuorille suunnattu viihde käyttää hyväksi heidän haluaan viettää aikaa toistensa kanssa, mikä edistää sellaista ajatusta, että nuorilla on oma alakulttuurinsa, jota aikuiset eivät voi ymmärtää ja johon heillä ei ole asiaa.

^ kpl 39 Ilmausta ”teini-ikäinen” ei esiinny Raamatussa. Ilmeisestikin sekä esikristillisenä että kristillisenä aikana Jumalan kansan keskuudessa elävät nuoret omaksuivat aikuisten elämäntavan varhemmin kuin monissa kulttuureissa nykyään on tapana.

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

”EN VOISI KUVITELLA PAREMPIA VANHEMPIA”

Vanhemmat, jotka ovat Jehovan todistajia, opettavat lapsiaan sanoin ja esimerkillään elämään Raamatun periaatteiden mukaan (Efesolaisille 6:4). He eivät kuitenkaan pakota lapsiaan tähän. He ymmärtävät, että jokaisen lapsen täytyy riittävän kypsyyden saavutettuaan itse ratkaista, minkä arvojen mukaan hän elää.

18-vuotias Aislyn on omaksunut ne arvot, joita hänen vanhempansa ovat hänelle opettaneet. Hän sanoo: ”En harjoita uskontoani vain kerran viikossa. Se on elämäntapa. Se vaikuttaa kaikkeen, mitä teen, myös kaikkiin ratkaisuihini, kuten siihen, keiden kanssa ystävystyn, mitä kouluaineita valitsen ja mitä kirjoja luen.”

Aislyn arvostaa suuresti sitä, miten hänen kristityt vanhempansa ovat kasvattaneet hänet. ”En voisi kuvitella parempia vanhempia”, hän sanoo, ”ja minun onnekseni he ovat juurruttaneet minuun halun olla Jehovan todistaja nyt ja tulevaisuudessa. Vanhempani tulevat olemaan minulle ohjaavana voimana läpi koko elämäni.”

[Kuva s. 17]

Anna lapsesi puhua.

[Kuva s. 18]

Aikuisella ystävällä voi olla lapseen hyvä vaikutus.

[Kuva s. 19]

Merkityksellinen työ auttaa nuoria kasvamaan vastuuntuntoisiksi aikuisiksi.