Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi jotkut turvautuvat väkivaltaan?

Miksi jotkut turvautuvat väkivaltaan?

 Miksi jotkut turvautuvat väkivaltaan?

ESPANJALAISELTA Josebalta kysyttiin, mikä sai hänet liittymään puolisotilaalliseen ryhmään. ”Tuolloin kokemamme sorto ja epäoikeudenmukaisuus kävivät sietämättömiksi”, hän vastasi. ”Asuin suuressa Bilbaon kaupungissa, missä poliisilla oli tapana mennä ihmisten koteihin, pahoinpidellä asukkaita ja pidättää heidät.”

Joseba jatkoi: ”Eräänä aamuna minut pidätettiin, koska esitin mielipiteeni poliisin toiminnasta. Olin niin vihainen, että halusin tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi ja turvautua tarpeen vaatiessa jopa väkivaltaan.”

Sorto ja kosto

Raamattu ei hyväksy väkivaltaa, mutta se toteaa, että ”viisaan saattaa sorto panna toimimaan mieltä vailla” eli järjettömästi (Saarnaaja 7:7). Monet raivostuvat, kun heitä kohdellaan kaltoin rotunsa, uskontonsa tai kansallisuutensa vuoksi.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu Hafeni sanoi: ”Meiltä riistettiin maamme. Meistä tuntui luonnolliselta taistella maamme ja oikeuksiemme puolesta, taistelevathan eläimetkin reviiriensä puolesta.” Eräs itsemurhapommittaja sanoi viestissä, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen: ”Niin kauan kuin maanmiehiämme pommitetaan, tapetaan kaasulla, vangitaan ja kidutetaan, me emme lakkaa taistelemasta.”

Uskonnolliset syyt

Vaikka väkivaltaan turvautuvien motiivit ovat usein maalliset, taustalla ovat monesti myös uskonnolliset syyt. Muuan merkittävä valtionpäämies sai erään puolisotilaallisen ryhmän edustajalta seuraavan faksin: ”Emme ole hulluja emmekä vallanhimoisia. Kantamme on ehdoton, koska palvelemme Jumalaa.”

Daniel Benjamin ja Steven Simon mainitsivat näistä uskonnollisista vaikuttimista kirjassaan The Age of Sacred Terror seuraavasti: ”Maailman muuttuessa kaiken aikaa uskonnollisemmaksi yhä useammat valtauskontojen ja uusien, nopeasti kasvavien lahkojen kannattajat istuttavat väkivallan siemeniä uskovien sydämeen.” Eräs toinen tutkija, joka oli kerännyt  tietoja ”eri puolilla maailmaa sattuneista huomattavista terroriteoista”, niin kuin hän niitä kutsui, huomautti: ”Kaikkia iskujen tekijöitä yhdistää usko siihen, että heidän tekonsa ovat Jumalan hyväksymiä tai jopa hänen valtuuttamiaan.”

Monilla sellaisilla, jotka ovat turvautuneet väkivaltaan uskonnollisista syistä, on kuitenkin radikaaleja mielipiteitä, jotka eivät vastaa heidän edustamiensa uskontojen perinteisiä opetuksia ja arvoja.

Syvään juurtunut

Kun aiemmin mainittu Joseba pidätettiin, häntä kohdeltiin väkivaltaisesti. Hän sanoi: ”Raaka kohtelu sai minut vakuuttumaan siitä, että vihani oli perusteltua. Jos minun olisi kuoltava, jotta asioihin tulisi muutos, se olisi sen arvoista.”

Usein eri ryhmäkuntien opetukset antavat lisäpontta väkivallan käytölle. Hafeni kertoo: ”Pakolaisleireillä pidettiin joukkokokouksia, joissa opetettiin, että valkoiset keksivät jatkuvasti keinoja hallita mustia.” Mitä tästä seurasi?

”Vihani valkoisia kohtaan kasvoi”, Hafeni sanoo. ”Suhtauduin epäluuloisesti heihin kaikkiin. Lopulta en enää kestänyt ja ajattelin, että meidän sukupolvemme on tehtävä jotain.”

Yllättävää kyllä näistä vahvoista mielipiteistä huolimatta Joseba ja Hafeni onnistuivat pääsemään eroon syvään juurtuneista vihan ja epäluottamuksen tunteista. Mikä kosketti heidän mieltään ja sydäntään? Tästä kerrotaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 6]

”Raaka kohtelu sai minut vakuuttumaan siitä, että vihani oli perusteltua. Jos minun olisi kuoltava, jotta asioihin tulisi muutos, se olisi sen arvoista.” (Joseba.)