Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pitäisikö uskonnollisista palveluksista maksaa?

Pitäisikö uskonnollisista palveluksista maksaa?

 Raamatun näkökanta

Pitäisikö uskonnollisista palveluksista maksaa?

MONISSA maissa niin kristillisiksi tunnustautuvien kuin ei-kristillistenkin uskontojen johtajat perivät maksun uskonnollisista palveluksista, kuten kastamisesta, vihkimisestä ja hautaamisesta. Summat voivat liikkua sadoissa ja joskus jopa tuhansissa euroissa.

Jotkut papit ovat valtion palkkalistoilla, ja heille maksetaan erilaisista seremonioista ja sielunhoitotyöstä. Tällaisia palveluksia saatetaan arvostaa, ja kirkoilla puolestaan on monenlaisia niihin liittyviä kuluja. Mutta löytyykö Raamatusta perusteita käytännölle ottaa maksu uskonnollisista palveluksista tai sille, että ihmiset ylipäätään saadaan tuntemaan olevansa velvollisia maksamaan?

”Kauppahuone”?

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, juutalaiset uskonnolliset viranomaiset ja muut hankkivat tuloja erilaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa, etenkin pesahin aikaan. Miten Jeesus suhtautui tähän? Hän ei hyväksynyt sitä lainkaan. Raamatussa kerrotaan, että hän ”kaatoi pois rahanvaihtajien kolikot ja kumosi heidän pöytänsä” ja sanoi: ”Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta!” (Johannes 2:14–16.)

Tilanne oli samanlainen 700-luvulla eaa. profeetta Miikan aikana. Raamattu kertoo, että Israelin uskonnolliset johtajat ”inhosivat oikeutta” ja papit ”opettivat maksusta”. Samalla he kuitenkin väittivät Jumalan tukevan heitä ja sanoivat: ”Eikö Jehova ole keskellämme?” (Miika 3:9, 11.) Jehova Jumala ei kuitenkaan ollut heidän keskellään eikä heidän tukenaan. Hän pikemminkin inhosi heidän toimintaansa ja tekikin sen profeettansa välityksellä täysin selväksi.

Nykyään monet uskonnolliset johtajat turvautuvat samanlaisiin ahneisiin keinoihin ja tekevät näin palvontapaikoistaan ”kauppahuoneita”. Uskonnolliset järjestöt kokonaisuutena osallistuvat liiketoimintaan ja saavat usein suuria summia myymällä ikoneita ja monenlaisia muita uskonnollisia esineitä. * (1. Johanneksen kirje 5:21.)

”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa”

Valtuuttaessaan apostolinsa saarnaamaan hyvää uutista, parantamaan sairaita ja jopa herättämään kuolleita Jeesus sanoi: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matteus  10:7, 8.) Hänen aitojen seuraajiensa ei siis pitänyt ottaa maksua palveluksistaan. Jeesus itsekin näytti esimerkkiä palvelemalla toisia korvauksetta.

Apostoli Paavali noudatti Jeesuksen antamaa mallia ja suoritti palvelustaan ”maksutta” (1. Korinttilaisille 9:18). Tarvitsemansa rahat hän hankki tekemällä telttoja (Apostolien teot 18:1–3). Hän saattoikin sanoa itsestään ja toisista lähetystyöntekijöistä: ”Me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat.” (2. Korinttilaisille 2:17.) Mitä sitten on sanottava varojen hankkimisesta seurakunnan käyttöön ehkäpä palvontapaikan ostamista tai vuokraamista varten?

”Jumala rakastaa iloista antajaa”

Jehovan todistajat saavat tarvitsemansa varat vapaaehtoisina lahjoituksina. He soveltavat seuraavaa periaatetta: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.) Tämän vuoksi todistajat eivät peri maksua kirjallisuudestaan tai uskonnollisista palveluksistaan, kuten kastamisesta, vihkimisestä tai hautaamisesta. He eivät myöskään kanna kymmenyksiä tai kerää kokouksissaan kolehtia. Kuka tahansa, joka haluaa tukea heidän kansainvälistä saarnaamistyötään, voi antaa jonkin summan huomaamattomasti sijoitettuun lahjalaatikkoon heidän palvontapaikassaan.

Kautta maailman todistajat saavat valtakunnansaleihin, konventtisaleihin, haaratoimistoihin ja kirjapainoihin sekä katastrofiapuun tarvittavat varat vapaaehtoisina lahjoituksina. Jotkut pystyvät antamaan vain vähän, aivan kuten se varaton leski, josta Jeesus puhui kiittävästi (Luukas 21:2). Toisilla taas on mahdollisuus antaa paljon. Joka tapauksessa ne, jotka pitävät kiinni Raamatun periaatteista ja antavat omastaan mahdollisuuksiensa mukaan, tuntevat sisäistä tyydytystä ja aitoa onnellisuutta ja saavat Jumalan runsaan siunauksen. (Apostolien teot 20:35; 2. Korinttilaisille 8:12.)

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

● Mitä Jeesus sanoi niille, jotka harjoittivat liiketoimintaa temppelissä? (Johannes 2:14–16.)

● Ottiko kristitty apostoli Paavali maksun uskonnollisista palveluksista? (2. Korinttilaisille 2:17.)

● Millainen antaminen miellyttää Jehovaa? (2. Korinttilaisille 9:7.)

[Huomioteksti s. 23]

”Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta!” (Johannes 2:14–16.)