Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pieni vaaleanpunainen kirjani

Pieni vaaleanpunainen kirjani

 Pieni vaaleanpunainen kirjani

Kertonut Cynthia Newell

KUN olin seitsenvuotias, eräs tyttö Shreveportissa Louisianassa Yhdysvalloissa tarjosi minulle koulubussissa pientä vaaleanpunaista kirjaa, jonka nimi oli Suuren Opettajan kuunteleminen. Hän sanoi, että saisin sen 50 sentillä. Niinpä menimme meille ja laskimme yhdessä riittävän määrän kolikoita.

Kirjasta tuli minulle hyvin rakas. Pian sen saatuani sairastuin ja jouduin sairaalaan. Perheeni luki kirjaa minulle lohduttaakseen minua. Vuosien mittaan luin sitä kuitenkin yhä vähemmän, olihan se tarkoitettu etupäässä lapsille. Olin oppinut siitä monia tärkeitä asioita, mutta nyt tarvitsin syvällisempää tietoa. Päätin siksi käydä joka viikko eri kirkossa saadakseni Raamatusta vastaukset kysymyksiini. Etsintäni jäi kuitenkin tuloksettomaksi.

Lukioaikana uskonto oli elämässäni taka-alalla, vaikka kaipasinkin yhä tietoa Raamatusta ja luin sitä säännöllisesti. Eräänä päivänä huomasin, että muuan luokkani tytöistä ei lausunut muiden mukana lippuvalaa. Kun kysyin häneltä asiasta, hän sanoi: ”Olen jo luvannut olla uskollinen Jehovalle, joten kuinka voisin luvata uskollisuutta samanaikaisesti sekä Jumalalle että lipulle?” Se kuulosti tosi loogiselta. Mietin kuitenkin, kuka Jehova oikein on.

Luokkatoveri vastasi kaikkiin kysymyksiini Raamatun avulla. Ihmettelin, mistä hän oli oppinut sen kaiken. Olimme samanikäisiä, mutta hän tunsi Raamatun läpikotaisin. Hän selitti saaneensa opetusta Raamatusta valtakunnansalissa. Hän kutsui minut seuraavan sunnuntain kokoukseen, ja lähdin mukaan mielihyvin. Olin käynyt kaupungin jokaisessa kirkossa, mutta jostain syystä Jehovan todistajien valtakunnansali oli jäänyt väliin. Tuona sunnuntaina tajusin löytäneeni paikan, jossa opetetaan Raamatun totuutta.

Menin kokouksen päätyttyä kirjallisuuspöydän luo – ja siellä ylähyllyllä oli pieni vaaleanpunainen kirjani! Oli kulunut jo kymmenen vuotta siitä kun olin saanut kirjan bussissa, joten en muistanut, kuka antaja oli ollut. Mutta nyt muistin: se oli se sama tyttö, Nancy, joka oli kutsunut minut kokoukseen!

Aloin tutkia Raamattua viikoittain ja edistyin nopeasti. Olin oppinut pienestä vaaleanpunaisesta kirjasta niin paljon, että minun oli helppo ymmärtää tutkistelussa oppimani uudet asiat. Vihin pian elämäni Jehovalle ja kävin kasteella vuonna 1985 ollessani 18-vuotias.  Nancy oli tällä välin muuttanut Floridaan, ja menetimme yhteyden toisiimme.

Muutaman vuoden kuluttua menin naimisiin. Vuonna 1991 mieheni Drew ja minä aloitimme kokoaikaisen sananpalveluksen tienraivaajina eräässä Texasin itäosan pikkukaupungissa. En tiennyt yhtään, mitä Nancylle kuului. Eräänä iltana, kun luin vuoden 1992 joulukuun 1. päivän Vartiotornia, huudahdin yhtäkkiä: ”Minä löysin Nancyn!” Hän oli kuvassa, joka oli otettu Gilead-koulun juuri käyneistä oppilaista. Hänet ja hänen miehensä Nick Simonelli oli lähetetty Ecuadoriin Etelä-Amerikkaan.

Vuonna 2006 Drew ja minä anoimme vapaaehtoisiksi Jehovan todistajien kansainväliseen rakennustyöhön. Olimme tavattoman innoissamme, kun saimme tietää, että ensimmäinen kohteemme olisi Ecuadorin haaratoimiston laajennus. Heti ensimmäisenä päivänä Nancy käveli sisään haaratoimistoon. Hän oli sattumalta käymässä siellä juuri tuolloin. Kapsahdimme toistemme kaulaan. Oli kulunut jo 32 vuotta siitä, kun sain häneltä pienen vaaleanpunaisen kirjan! Olen erittäin kiitollinen Jehovalle tuosta kirjasta samoin kuin siitä pienestä tytöstä, joka tarjosi sitä minulle!

[Tekstiruutu/Kuvat s. 23]

NE OVAT VAIKUTTANEET MILJOONIEN IHMISTEN ELÄMÄÄN

Vuonna 2003, jolloin kirjaa Suuren Opettajan kuunteleminen oli painettu 32 vuotta, siitä julkaistiin uudistettu laitos nimeltä Opimme Suurelta Opettajalta. Tähän mennessä näitä kahta Jeesuksen opetuksia tarkastelevaa kirjaa on painettu yhteensä runsaat 65 miljoonaa kappaletta yli 100 kielellä. Voit saada kirjan Opimme Suurelta Opettajalta paikallisilta Jehovan todistajilta.

[Kuvat s. 23]

Pikkukuvat: Nancy ja minä lapsina

Cynthia

Nancy

Tausta: Ecuadorin haaratoimistossa vuosia myöhemmin