Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten suhtautua polttohautaukseen?

Miten suhtautua polttohautaukseen?

 Raamatun näkökanta

Miten suhtautua polttohautaukseen?

Jotkut ajattelevat, että polttohautaus on ruumiin häpäisemistä ja ilmaus epäkunnioituksesta vainajan muistoa kohtaan. Sillä on heidän mielestään pakanallinen tausta, joten Jumalan palvojiksi tunnustautuvien tulee kieltäytyä siitä. Toiset taas pitävät polttohautausta täysin sopivana ja arvokkaana tapana hävittää ihmisen jäännökset. Mitä mieltä sinä olet?

RAAMATUN aikoina kuolleet oli tapana haudata. Esimerkiksi Abraham hautasi vaimonsa Saaran erääseen luolaan. Jeesuksen ruumis pantiin hautaan, joka oli louhittu kallioon. (1. Mooseksen kirja 23:9; Matteus 27:60.) Sanotaanko Raamatussa, että hautaaminen on ainoa sovelias tapa hävittää ihmisen jäännökset? Osoitetaanko siinä Jumalan muinaisten palvelijoiden vastustaneen polttohautausta?

Merkki Jumalan epäsuosiosta?

Pintapuolisesti katsoen jotkin raamatunkohdat voivat näyttää tukevan sitä ajatusta, että vain Jumalan epäsuosiossa olleita vainajia tuhkattiin. Esimerkiksi Mooseksen laissa sanottiin, että jos jonkun Jehovan papin tyttärestä tuli prostituoitu, tytär piti surmata ja sen jälkeen ”polttaa tulessa” (3. Mooseksen kirja 20:10; 21:9). Myös silloin kun Israel kärsi Aissa tappion Aakanin ja hänen perheensä tottelemattomuuden takia, heidän maanmiehensä kivittivät heidät kuoliaaksi ja ”polttivat heidät tulella” (Joosua 7:25). Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että tällä tavoin kohdeltiin niitä, joiden kuolema oli ollut häpeällinen, ja että polttaminen esti pahantekijöitä saamasta kunniallisena pidettyä hautausta.

Lisäksi kun kuningas Josia ryhtyi puhdistamaan Juudaa epäjumalanpalveluksesta,  hän avasi niiden pappien hautapaikat, jotka olivat uhranneet Baalille, ja poltti heidän luunsa heidän alttareillaan (2. Aikakirja 34:4, 5). Osoittavatko nämä esimerkit, että ne, joiden jäännökset poltetaan, ovat Jumalan epäsuosiossa? Eivät osoita, kuten eräästä Raamatun kertomuksesta voidaan havaita.

Kun filistealaiset kukistivat taistelussa Israelin kuninkaan Saulin, he kiinnittivät häpeällisesti hänen ja kolmen hänen poikansa ruumiit Bet-Sanin muurille. Kun Jabes-Gileadin israelilaisasukkaat kuulivat ruumiiden epäkunnioittavasta kohtelusta, he kävivät ottamassa ne alas muurilta, polttivat ne ja hautasivat sitten luut. (1. Samuelin kirja 31:2, 8–13.) Ensi lukemalta tämä kertomus voi näyttää vahvistavan sen, että polttohautaukseen liittyy jotain kielteistä. Olihan Saul jumalaton; hän taisteli Jehovan voideltua, Daavidia, vastaan ja kuoli Jumalan epäsuosiossa.

On kuitenkin hyvä panna merkille, että yksi Saulin rinnalla kuolleista pojista oli Jonatan, ja hänen ruumiinsa sai samanlaisen kohtelun kuin kolme muuta ruumista. Hän ei ollut paha ihminen. Päinvastoin hän oli Daavidin läheinen ystävä ja liittolainen. Israelilaiset sanoivat Jonatanista: ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt.” (1. Samuelin kirja 14:45.) Kun Daavid sai kuulla, mitä Jabes-Gileadin miehet olivat tehneet, hän ylisti ja kiitti heitä sanoen: ”Jehova siunatkoon teitä, koska osoititte tätä rakkaudellista huomaavaisuutta herraanne Saulia kohtaan.” Saulin ja Jonatanin ruumiiden polttaminen ei ilmeisestikään järkyttänyt Daavidia. (2. Samuelin kirja 2:4–6.)

Ei ylösnousemuksen este

Raamattu opettaa selvästi, että Jehova Jumala tuo takaisin eloon monet, jotka nyt nukkuvat kuolemassa (Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 5:28, 29). Raamatun Ilmestyskirja eli Apokalypsi kertoo profeetallisesti ajasta, jolloin kuolleet palaavat eloon: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” (Ilmestys 20:13.) Kuolleista herättämisen yhteydessä Kaikkivaltiaalle Jumalalle ei ole merkitystä sillä, onko ruumis haudattu tai poltettu tai onko se kadonnut mereen, joutunut villieläinten syömäksi tai jopa hävinnyt olemattomiin ydinräjähdyksessä.

Raamattu ei anna tarkkoja ohjeita siitä, mitä kuolleiden ruumiille pitäisi tehdä. Jehova ei tuomitse polttohautausta. Hautaamisen on tietenkin tapahduttava arvokkaasti ja kunnioittavasti.

Hautaamista koskeviin päätöksiin saattavat kuitenkin vaikuttaa yhteisössä vallalla olevat tavat. Raamatun periaatteita noudattavat eivät varmasti halua tehdä mitään, mikä tarpeettomasti loukkaisi heidän lähimmäistensä tunteita. Ei liioin olisi sopivaa tehdä mitään, mistä näyttäisi heijastuvan usko sielun kuolemattomuuteen ja muihin vääriin uskonnollisiin opetuksiin. Jokainen ihminen tai perhe päättää nämä seikat huomioon ottaen itse, miten oma tai toisen ruumis hävitetään.

OLETKO MIETTINYT?

▪ Kuka Raamatussa mainittu Jumalan uskollinen palvoja tuhkattiin? (1. Samuelin kirja 31:2, 12.)

▪ Miten Daavid suhtautui miehiin, jotka hävittivät Saulin ruumiin? (2. Samuelin kirja 2:4–6.)

▪ Mikä osoittaa, että polttohautaus ei itsessään tee ketään kelpaamattomaksi saamaan ylösnousemusta? (Ilmestys 20:13.)

[Huomioteksti s. 11]

Raamattu ei anna tarkkoja ohjeita siitä, mitä kuolleiden ruumiille pitäisi tehdä.