Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ihmeellinen maissi

Ihmeellinen maissi

 Ihmeellinen maissi

VIELÄ jokin aika sitten Harlin viljeli maissia Finger Lakesin alueella New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän puhui aina mielellään ystäville ja vieraille maissin ihmeellisistä ominaisuuksista. Herätkää!-lehti pyysi Harlinia jakamaan tietämystään lukijoillemme. Tarkastelemme lisäksi, mistä maissi on lähtöisin, miten se on levinnyt ympäri maailmaa ja mitä eri käyttötapoja sillä on. Seuraavassa Harlin kertoo jotakin tästä ainutlaatuisesta kasvista.

Maissi ”puhuu”

”Minulle maissi on sekä taidetta että nerokasta matematiikkaa. Lehdistä aina tähkän yksittäisiin jyviin saakka kaikki on täsmällisessä järjestyksessä ja esteettisesti miellyttävää. Lisäksi kasvaessaan maissi ’puhuu’: se kertoo, jos se on janoinen tai aliravittu. Ihmisvauva itkee, kun se tarvitsee jotain. Maissi puolestaan viestittää tarpeistaan monien muiden kasvien tavoin visuaalisesti muun muassa lehtien värin ja muodon avulla. Kasvattajan on opittava tulkitsemaan noita viestejä.

Esimerkiksi fosfaattien puute voi  aiheuttaa lehtiin purppuranpunaisia läikkiä. Myös magnesiumin, typen tai kaliumkarbonaatin puute voi aiheuttaa oireita. Lisäksi viljelijä pystyy näkemään, milloin kasvilla on jokin tauti tai se on vahingoittunut kemikaaleista.

Kaikkien maissinviljelijöiden tapaan minäkin tein kylvötyöt keväällä, koska silloin maa on riittävän lämmin siementen itämiseen. Neljästä kuuteen kuukauden kuluttua maissi oli venynyt täyteen mittaansa eli parimetriseksi.

Maissi kasvaa vaiheittain, ja eri vaiheet voi päätellä lehtien määrästä. Kun lehtiä on viisi, kasvin kemian ja matematiikan taidot pääsevät todella oikeuksiinsa. Juuret analysoivat ensin kasvualustan perusteellisesti. Saamiensa tietojen perusteella kasvi ’päättää’, mikä on kehittyvän tähkän ihanteellinen ympärysmitta jyväriveinä laskettuna. Kun lehtiä on 12–17, kasvi tekee uuden maaperäanalyysin sen ratkaisemiseksi, miten monta jyvää tähkään tulee. Jokainen kasvi siis laskee, miten käyttää maasta saatavat ravinteet mahdollisimman tarkoin hyväkseen. Lisää todisteita hienosta suunnittelusta voidaan nähdä siinä, miten maissi lisääntyy.”

Heteet, ponnet ja tähkätupsut

”Samassa kasviyksilössä kehittyvät sekä hede- että emikukinnot. Varren latvaan kasvaa pitkähaarainen hedekukinto. Jokaisessa kukinnossa on kuutisentuhatta pontta, joista irtoaa miljoonia siitepölyhiukkasia. Hiukkaset kulkeutuvat tuulen mukana lähikasveihin ja hedelmöittävät vielä kehittymättömien emitähkien siemenaiheet, jotka ovat suojassa lehtitupen alla.

Miten siitepöly pääsee ohittamaan suojuslehdet ja hedelmöittämään siemenaiheet? Tähkän lehtitupen kärjestä pistää näkyviin sadoittain pehmeitä, vaaleita kuituja. Jokaisen yksittäisen kuidun tyvessä on siemenaihe. Kustakin siemenaiheesta puolestaan kehittyy yksi jyvä.

Kuitujen näkyvissä olevissa päissä, jotka heiluvat siitepölyn täyttämässä ilmassa, on rihmoja, luotteja, jotka sieppaavat ilmassa leijuvia siitepölyhiukkasia. Tarttuupa siitepölyhiukkanen mihin kohtaan kuitua tahansa, hiukkanen lähettää kuitua pitkin juurimaisen putken hedelmöittämään siemenaiheen.

Jyvien puuttuminen kertoo, että jotkin kuidut eivät ole pölyttyneet, kenties kasvun myöhästymisen takia. Tähän voi olla syynä maan kuivuus. Jos viljelijä jälleen tunnistaa oireet, hän voi yleensä selvittää ongelman ja parantaa satoaan joko heti tai viimeistään seuraavalla kasvukaudella. Itse sain sadot paranemaan, kun viljelin pellolla vuorovuosina maissia ja soijapapua. Hernekasveihin kuuluva soijapapu lisää maan typpipitoisuutta, eikä tuhoa aiheuttava maissikoisa pysty syömään sitä. *

Tunnen aina syvää iloa, kun näen paljaan pellon pukeutuvan vähitellen vihreään ja tuottavan lopulta runsaasti ravintoa. Ja koko tämä prosessi on äänetön, saasteeton ja kaunis. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikkien muiden kasvien tavoin maissikin on luomisen tulos. Ja mitä tulee omaan tietämykseeni, olen vasta raapaissut pintaa.”

 Herättivätkö Harlinin kertomat asiat mielenkiintosi? Haluaisitko tietää lisää tästä hämmästyttävästä kasvista? Seuraavassa tarkastellaan sen historiaa ja monipuolisuutta.

Meksikosta muualle maailmaan

Maissinviljely alkoi Amerikassa, todennäköisimmin Meksikossa, mistä se levisi muualle maailmaan. Inkoja edeltävänä aikana perulaiset palvoivat maissin jumalatarta, jonka päässä oli maissintähkäkruunu. Tähkät lähtivät jumalattaren päästä säteittäin kuin kärrynpyörän puolat. Luontoaiheisiin erikoistunut kirjoittaja Joseph Kastner sanoo, että intiaanit ”palvoivat sitä [maissia] jumalten tuottamana aineena, josta ihminen itsekin oli tehty. – – Sen tuottaminen oli – – halpaa – yhdestä kasvista riitti ihmiselle ruokaa päiväksi.” Alkuperäisasukkaat täydensivät ruokavaliotaan pavuilla, mikä on Latinalaisessa Amerikassa tapana edelleenkin.

Eurooppalaiset löysivät maissin vuonna 1492 sen jälkeen, kun tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus saapui Karibianmeren saarille. Hänen poikansa Ferdinand kirjoitti, että hänen isänsä näki viljakasvin, jota ”kutsutaan maissiksi ja joka on mitä herkullisin keitettynä, paahdettuna tai jauhettuna”. Kolumbus otti lähtiessään siemeniä mukaansa, ja ”1500-luvun puolivälissä”, Kastner kirjoittaa, ”[maissia] kasvoi paitsi Espanjassa myös Bulgariassa ja Turkissa. Orjakauppiaat veivät maissin Afrikkaan – –. [Portugalilaisen tutkimusmatkailijan Fernão de] Magalhãesin miehet veivät siemeniä Meksikosta Filippiineille ja muualle Aasiaan.” Maissin maailmanvalloitus oli alkanut.

Tätä nykyä maissi on vehnän jälkeen maailman toiseksi tärkein viljakasvi. Vehnällä, maissilla ja kolmantena olevalla riisillä ruokitaan enemmistö maapallon asukkaista, karjaeläimistä puhumattakaan.

Monien heinäkasvien tapaan maissilajikkeitakin on monia. Pelkästään Yhdysvalloissa viljellään yli tuhatta eri lajiketta, hybridimaissit mukaan lukien. Lajikkeiden korkeus vaihtelee 60 senttimetristä peräti kuuteen metriin! Myös tähkiä on eripituisia: joillakin on pituutta vain viisi senttimetriä, toisilla taas uskomattomat 60 senttimetriä. Kirjassa Latin American Cooking kerrotaan, että ”joidenkin Etelä-Amerikassa kasvatettavien maissilajikkeiden valtavat tähkät muistuttavat muodoltaan [amerikkalaista] jalkapalloa ja litteät jyvät ovat 2,5 senttimetrin mittaisia ja lähes yhtä leveitä”.

Värivalikoimakin on laaja. Tähkät voivat olla paitsi keltaisia myös punaisia, sinisiä, pinkkejä tai mustia. Joskus jyvät voivat muodostaa tähkään juovia, läikkiä tai raitoja. Tällaiset värikkäät tähkät säästyvätkin toisinaan joutumasta pataan ja päätyvät sen sijaan kauniiksi koristeiksi.

Monikäyttöinen kasvi

Maissilajikkeet ryhmitellään kuuteen pääluokkaan: hammasmaissi, kivimaissi, jauhomaissi, sokerimaissi, vahamaissi ja paukkumaissi. Maissintuotannosta murto-osa on sokerimaissia. Sen makeus johtuu siitä, että aineenvaihduntahäiriön vuoksi vain pieni osa sokerista muuttuu tärkkelykseksi. Yli 60 prosenttia maailman maissista menee rehuksi, ja vain vajaat 20 prosenttia päätyy ihmisten käyttöön. Loput 20 prosenttia käytetään teollisuuden raaka-aineena tai siemeninä. Luvut tietenkin vaihtelevat maittain.

Maissilla on lukemattomia käyttötapoja. Jyviä tai niistä saatuja aineita käytetään esimerkiksi liimoihin, majoneesiin, olueen ja kertakäyttövaippoihin. Jopa polttoaineteollisuus hyödyntää maissia etanolin valmistuksessa – mistä tosin ollaan montaa mieltä. Joka tapauksessa tämän hämmästyttävän ja monipuolisen kasvin tarina on vielä kesken.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 11]

Hybridimaissi

Useissa maissa maissinviljelijät kasvattavat tavallisesti hybridilajikkeita niiden satoisuuden vuoksi. Näitä lajikkeita, jotka yleensä ovat hammasmaissia, kehitetään risteyttämällä eri lajikkeita tai keskenään läheistä sukua olevia yksilöitä, joilla on haluttuja ominaisuuksia. Tästä kuitenkin seuraa, että viljelijän on ostettava uudet siemenet viljelykauden alkaessa, sillä jos hän käyttäisi edellisen hybridisadon tuottamia siemeniä, uusi sato voisi olla laadultaan epätasaisempi ja määrältään heikompi.

[Kuvat s. 10]

Maailmassa on satoja maissilajikkeita.

[Lähdemerkinnät]

Sam Fentress

Jenny Mealing/flickr.com