Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Gorillanpoikanen hädässä

Gorillanpoikanen hädässä

 Gorillanpoikanen hädässä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KAMERUNISTA

Naarasgorilla Pitchou on syntynyt metsässä Afrikan keskiosassa. Kun se oli noin vuoden ikäinen, metsästäjät tappoivat sen emon ja kaikki muut saman lauman gorillat ruoaksi. Pienessä Pitchoussa ei vielä ollut lihaa myytäväksi asti, joten se päätettiin kaupata lemmikiksi. Pitchou kuitenkin sairastui, ja se valitti jatkuvasti.

PITCHOU on yksi tuhansista orvoksi jääneistä apinoista. Tämä surullinen tilanne on monen tekijän summa. Yksi niistä on laiton lihakauppa. Jotkin ravintolat ja yksityiset ostajat mielivät saada ruokalistalleen eksoottista lihaa, ja hyötyäkseen tästä ammattimetsästäjät vaaniskelevat metsissä riistaa yötä päivää. Samaan aikaan välittäjät solmivat tuottoisia – mutta laittomia – paikallisia ja kansainvälisiä liikesuhteita myydäkseen eläimiä ja niiden lihaa.

Toinen tekijä on holtiton metsänhakkuu. Metsien hävitessä eläimet menettävät piilo-, ruokailu- ja pesimäpaikkansa. Laiton lihakauppa ja metsänhakkuu kulkevat oikeastaan käsi kädessä, sillä metsätiet takaavat metsästäjille vaivattoman pääsyn eläinten asuinsijoille, missä nuo hämmentyneet ja usein kotinsa menettäneet luontokappaleet ovat helppo saalis. Tilanteeseen vaikuttavat myös väestönkasvu, proteiinipitoisen ruoan tarve, kaupungistuminen, metsästysmenetelmien tehostuminen sekä sodat ja niistä johtuva tuliaseiden määrän kasvu. Näiden seurauksena kädelliset ja monet muut lajit ovat yhä suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon, mistä puolestaan aiheutuu niin sanottu tyhjän metsän syndrooma. Tämä ei ehkä kuitenkaan ole ainoa ongelma, sillä eläimet auttavat muun muassa siementen leviämistä ja pitävät siten osaltaan metsän ekosysteemit terveinä ja monimuotoisina. Eläinten hävitessä saattavat siis myös kasvit kärsiä.

Kaikesta huolimatta tappaminen jatkuu. Länsi-Afrikassa erään kymmenvuotisjakson aikana jotkin apinapopulaatiot kutistuivat paikka paikoin kymmenesosaan entisestään. Kamerunin eläinasiantuntijat sanovat, että ”jos salametsästys jatkuu, gorilloja ei pian ole luonnossa lainkaan”. *

Orpojen suojelu

Nykyisen traagisen tilanteen vuoksi luonnonsuojelujärjestöt, esimerkiksi Kamerunvuoren juurella Saharan eteläpuolisessa Länsi-Afrikassa sijaitseva Limben luonnonsuojelukeskus, pyrkivät suojelemaan uhanalaisia lajeja. Keskuksessa kävijät voivat tarkkailla gorilloja, simpansseja, mandrilleja ja 13:a muuta kädellisiin kuuluvaa lajia useiden muiden eläinten ohessa. Viime vuosina keskus on ottanut huolehtiakseen lähes 200 orvosta ja kodittomasta eläimestä ja antanut niille turvallisen kodin, ruokaa ja lääkehoitoa. Lisäksi keskus tarjoaa luonnonsuojelutietoutta vierailijoille, joita sinne saapuu Kamerunista ja naapurimaista sekä muualta maailmasta. Eräänä äskeisenä vuonna vieraita kävi yli 28300.

 Mutta palataanpa Pitchouun. Huolestuneiden sivustakatsojien sydän oli särkyä heidän kuunnellessaan pienen gorillan valitusta, joten he ostivat sen metsästäjiltä ja veivät Limben luonnonsuojelukeskukseen. Siellä Pitchoulle tehtiin heti perusteellinen terveystarkastus. Henkisten traumojen lisäksi se kärsi nestehukasta ja aliravitsemuksesta, ja sillä oli yskää, ripuli ja ihovaurioita. Juuri ihovaurioiden vuoksi se sai nimen Pitchou, joka paikallisessa murteessa merkitsee ’laikullista’. Hoito tehosi hyvin, eikä se tarvinnut leikkausta; niitäkin keskuksessa voidaan tehdä tarpeen vaatiessa.

Muiden keskukseen tuotavien eläinten tapaan Pitchoukin joutui ensin kolmeksi kuukaudeksi karanteeniin. Sen jälkeen se pääsi 11 muun gorillan seuraan ulos aitaukseen, jonka miljöö on niiden luonnollisen elinympäristön kaltainen. Henkilökunnan iloksi vanhemmat gorillat suhtautuivat uuteen tulokkaaseen suopeasti, mikä  onkin melko tavallista, ja Pitchou kotiutui laumaan nopeasti.

Läheinen, ystävällinen kanssakäyminen luo eläinten ja ihmishoitajien välille lujat siteet. Keskuksen toiminnan tarkkailu voi auttaa vierailijaa ymmärtämään sen moraalisen vastuun, jonka Jumala antoi ihmisille, kun hän käski ensimmäistä ihmisparia vallitsemaan maata ja eläimiä (1. Mooseksen kirja 1:28).

Mikä orpoja odottaa?

Keskuksen toiminnan tavoite on viime kädessä se, että huostaan otetut eläimet voitaisiin päästää takaisin luontoon. Tehtävä ei ole helppo. Ihmisten huolenpitoon tottuneilla eläimillä ei useinkaan ole kunnon edellytyksiä selviytyä luonnossa omin päin. Ne ovat jälleen vaarassa joutua jonkun ruokapöytään. Useat Afrikan maat ovat sopineet maiden rajoja ylittävien suojelualueiden perustamisesta ja jo olemassa olevien alueiden hoidon parantamisesta. Toivon mukaan nämä järjestelyt helpottavat orpojen eläinten päästämistä luontoon ja edistävät paitsi apinoiden myös muiden alueen villieläinten säilymistä.

Samalla kaikki merkit kuitenkin viittaavat siihen, että vastaisuudessakin ahneus, köyhyys, nopea väestönkasvu, metsien hävittäminen ja muut vastakkaiset voimat verottavat suuresti niin kädellisten kuin muidenkin eläinten määrää. Jollei suojelutoimia tehosteta nopeasti, ”on luultavaa, että luonnonvaraisten eläinlajien populaatiot pienenevät peruuttamattomasti”, sanoo Limben luonnonsuojelukeskuksen projektipäällikkö Felix Lankester. ”Lopulta voi käydä niin, että juuri ne eläimet, joiden hyväksi työskentelemme – –, häviävät luonnosta kokonaan.”

Se olisi todellinen murhenäytelmä! Silti tätäkin suurempi murhenäytelmä ovat aliravitut ja sairaat ihmiset ja nälkään riutuvat lapset paisuneine vatsoineen ja vuotavine silmineen. Pitchoun ongelma selvästikin tähdentää maailman surkeaa tilaa yleensä – erityisesti siinä vallitsevaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Onneksi Luoja on kiinnostunut siitä, mitä maapallolla tapahtuu. Hän poistaa pian kaikki julmuuden, kärsimyksen ja sukupuuttoon kuolemisen perussyyt ja saa aikaan pysyvän sopusoinnun kaikkien elollisten välille (Jesaja 11:6–9).

[Alaviite]

^ kpl 6 Terveysalan asiantuntijat varoittavat, että pernarutto, Ebola- ja HI-virusinfektiot sekä muut niiden kaltaiset tappavat taudit voivat siirtyä saaliseläimistä ihmisiin, kun niiden lihaa käsitellään ja syödään.

[Kuvat s. 22, 23]

Pitchou ennen hoitoa ja toipumisen jälkeen

[Kuva s. 23]

Punakorvamarakatti

[Kuva s. 23]

Poikastaan hoivaava drilli

[Kuva s. 24]

Limben keskuksen sisäänkäynti

[Kuva s. 24]

Orpo Bolo-gorilla hoivattavana

[Kuvien lähdemerkintä s. 23]

Sivujen 22 ja 23 kuvat: Limbe Wildlife Centre, Cameroon

[Kuvien lähdemerkintä s. 24]

Molemmat kuvat: Limbe Wildlife Centre, Cameroon