MITÄ sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanat ”sielu” ja ”henki”? Monet uskovat, että ne tarkoittavat jotain näkymätöntä ja kuolematonta osaa ihmisessä. He ajattelevat, että kuolemassa tuo näkymätön osa sitten lähtee ruumiista ja jatkaa elämää. Tämä uskonkäsitys on niin yleinen, että monet yllättyvät saadessaan tietää, ettei Raamattu opeta mitään sellaista. Mitä sitten ovat sielu ja henki Jumalan sanan mukaan?

Tarkastellaanpa ensin sielua. Raamattuhan kirjoitettiin alun perin pääasiassa hepreaksi ja kreikaksi. Puhuessaan sielusta raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa ne′feš tai kreikan sanaa psy·khē′. Nämä kaksi sanaa esiintyvät Raamatussa pitkälti yli 800 kertaa, ja Uuden maailman käännöksessä  niiden vastineena on yhdenmukaisesti ”sielu”. Kun tutkitaan tämän sanan käyttöä Raamatussa, käy selvästi ilmi, että se viittaa pohjimmiltaan 1) ihmisiin, 2) eläimiin tai 3) ihmisen tai eläimen elämään. Katsomme nyt esimerkkejä näistä kolmesta merkityksestä.

Ihmiset. ”Nooan päivinä – – muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” (1. Pietarin kirje 3:20.) Sana ”sielu” tarkoittaa tässä selvästi ihmisiä – Nooaa sekä hänen vaimoaan ja kolmea poikaansa ja näiden vaimoja. Toisen Mooseksen kirjan 16:16:ssa israelilaisille annetaan ohjeita mannan keräämistä varten. Heitä käskettiin: ”Kerätkää sitä – – teillä kullakin teltassaan olevien sielujen lukumäärän mukaan.” Kerättävän mannan määrä riippui perheen pääluvusta. Muita Raamatun esimerkkejä siitä, että sana ”sielu” tarkoittaa ihmistä, on 1. Mooseksen kirjan 46:18:ssa, Joosuan 11:11:ssä, Apostolien tekojen 27:37:ssä ja Roomalaiskirjeen 13:1:ssä.

Eläimet. Raamatun luomiskertomuksessa kuvaillaan: ”Jumala sanoi edelleen: ’Viliskööt vedet eläviä sieluja parvittain, ja lentäköön maan yllä lentäviä luomuksia taivaiden laajuuden pinnalla.’ Ja Jumala sanoi edelleen: ’Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä ja muita liikkuvia eläimiä sekä maan villieläimiä lajiensa mukaan.’ Ja tuli olemaan niin.” (1. Mooseksen kirja 1:20, 24.) Tämän raamatunkohdan mukaan kalat, kotieläimet ja villieläimet ovat kaikki ”sieluja”. Lintuja ja muita eläimiä sanotaan sieluiksi 1. Mooseksen kirjan 9:10:ssä, 3. Mooseksen kirjan 11:46:ssa ja 4. Mooseksen kirjan 31:28:ssa.

Ihmisen elämä. Toisinaan sana ”sielu” tarkoittaa ihmisen elämää. Jehova sanoi Moosekselle: ”Kaikki ne miehet, jotka metsästivät sieluasi, ovat kuolleet.” (2. Mooseksen kirja 4:19.) Mitä Mooseksen viholliset metsästivät? He halusivat riistää häneltä elämän. Kun varhaisempina aikoina Raakel synnytti poikaansa Benjaminia, ”hänen sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli” (1. Mooseksen kirja 35:16–19). Raakel kuoli tuolloin. Jeesus puolestaan sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lampaiden puolesta.”  (Johannes 10:11.) Jeesus antoi sielunsa eli elämänsä ihmiskunnan puolesta. Sana ”sielu” viittaa näissä raamatunkohdissa selvästikin ihmisen elämään. Muita esimerkkejä tästä on 1. Kuninkaiden kirjan 17:17–23:ssa, Matteuksen 10:39:ssä, Johanneksen 15:13:ssa ja Apostolien tekojen 20:10:ssä.

Tutkimalla Jumalan sanaa laajemmin voidaan nähdä, että ”sielua” ei yhdistetä missään kohdassa sanoihin ”kuolematon” tai ”ikuinen”. Raamatussa sitä vastoin todetaan, että sielu kuolee (Hesekiel 18:4, 20). Siksi siinä sanotaan kuollutta yksinkertaisesti ”kuolleeksi sieluksi” (3. Mooseksen kirja 21:11).

Katsotaanpa sitten, miten Raamatussa käytetään sanaa ”henki”. Jotkut ajattelevat, että ”henki” merkitsee samaa kuin ”sielu”. Näin ei kuitenkaan ole. Raamattu osoittaa selvästi, että ”henki” ja ”sielu” tarkoittavat kahta eri asiaa. Mitä eroa niillä on?

Puhuessaan ”hengestä” raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa ru′aḥ tai kreikan sanaa pneu′ma. Raamattu itse selittää näiden sanojen merkityksen. Esimerkiksi psalmissa 104:29 sanotaan: ”Jos [sinä Jehova] otat pois niiden hengen [ru′aḥ], ne kuolevat ja palaavat tomuunsa.” Jaakobin kirjeen 2:26:ssa huomautetaan, että ”ruumis ilman henkeä [pneu′ma] on kuollut”. Näissä jakeissa ”henki” viittaa siihen, mikä tekee ruumiista elävän. Ilman sitä ruumis on kuollut. Tämän johdosta sanan ru′aḥ vastineena on Raamatussa ”hengen” lisäksi myös ”voima”, toisin sanoen elämänvoima. Jumala sanoi esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksesta: ”Tuotan vedenpaisumuksen maan päälle hävittääkseni taivaiden alta kaiken lihan, jossa elämän voima [ru′aḥ] vaikuttaa.” (1. Mooseksen kirja 6:17; 7:15, 22.) ”Henki” viittaa siis näkymättömään voimaan, joka tekee kaikista elollisista eläviä.

Sielu ja henki eivät ole sama asia. Ruumis tarvitsee henkeä pitkälti samalla tavoin kuin radio tarvitsee sähköä voidakseen toimia. Valaistaanpa asiaa matkaradiolla. Kun se avataan, sen paristoissa oleva virta ikään kuin herättää sen eloon. Ilman  paristoja radio on ”kuollut” – se ei toimi. Yhtä eloton on radio, jonka sähköjohto irrotetaan pistorasiasta. Vastaavasti henki on se voima, joka tekee ruumiista elävän. Se on sähkön kaltainen silläkin tavalla, että sillä ei ole tunteita eikä se pysty ajattelemaan. Se on persoonaton voima. Ilman henkeä eli elämänvoimaa ruumis ’kuolee ja palaa tomuun’, kuten psalmista sanoi.

Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan ihmisen kuolemasta: ”Tomu [ruumis] palaa maahan, niin kuin se on ollutkin, ja henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.” Kun henki eli elämänvoima lähtee ruumiista, ruumis kuolee ja palaa maahan, josta se on lähtöisin. Elämänvoima palaa vastaavasti sinne, mistä se on lähtöisin: Jumalan luo. (Job 34:14, 15; Psalmit 36:9.) Tämä ei tarkoita sitä, että elämänvoima siirtyisi kirjaimellisesti taivaaseen, vaan ajatuksena on, että kun ihminen kuolee, kaikki toivo tulevasta elämästä riippuu Jehova Jumalasta. Hänen elämänsä on ikään kuin Jumalan käsissä. Henki eli elämänvoima voidaan palauttaa ainoastaan Jumalan voimalla, niin että ihminen alkaa taas elää.

Miten lohdullista onkaan tietää, että juuri näin Jumala tulee tekemään kaikille niille, jotka lepäävät ”muistohaudoissa”! (Johannes 5:28, 29.) Kun ylösnousemuksen aika koittaa, Jehova muodostaa uuden ruumiin niille, jotka nukkuvat kuolemassa, ja tekee sen eläväksi panemalla siihen henkeä eli elämänvoimaa. Mikä ilon päivä se tuleekaan olemaan!

Jos haluat tietää enemmän sanojen ”sielu” ja ”henki” käytöstä Raamatussa, löydät arvokasta tietoa Jehovan todistajien julkaisemasta kirjasesta Mitä meille tapahtuu kun kuolemme? ja kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua sivuilta 76–80 ja 336–340.