Jalokivenä käytetty muunnos on kova, läpinäkyvä, kiteinen mineraali, joka on koostumukseltaan fluoripitoista alumiinisilikaattia. Se on kovempaa kuin kvartsi, ja sitä esiintyy usein graniittikallioiden onkaloissa. Topaasi voi olla väritöntä, mutta sitä on myös monenväristä: valkoista, keltaista, vaaleanruskeaa, punertavaa ja joskus vaaleanvihreää tai -sinistä. Suosituin värivivahde on keltainen. Nimi topaasi tulee kreikkalaisesta sanasta to·paʹzi·on, joka viittaa Punaisessameressä olevaan Topazo-nimiseen saareen, mistä kreikkalaiset hankkivat topaaseja, jotka Plinius vanhempi ja muut varhaiset kirjoittajat tunsivat. Jobin kirjassa topaasi yhdistetään Punaiseenmereen rajoittuneeseen Kuusin seutuun.

 Topaasi oli yksi ylimmäisen papin Aaronin ”tuomion rintakilvessä” olleista kallisarvoisista kivistä. Se pantiin ensimmäisen kivirivin keskimmäiseksi, ja siihen oli kaiverrettu yhden Israelin 12 heimon nimi. (2Mo 28:2, 15, 17, 21; 39:10.) ”Alas taivaasta Jumalan luota” tulevan ”pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, – – perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kallisarvoisilla kivillä”, ja yhdeksäs noista perustuksista oli topaasia (Il 21:2, 19, 20).