(akkadista, merk. luult. ’ylijuomanlaskija’).

 Korkea-arvoisen assyrialaisen virkamiehen arvonimi (2Ku 18:17). Eräässä rakennuksessa olevassa Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileser III:n kirjoituksessa sanotaan: ”Lähetin erään virkamieheni, rabsaqin, Tyrokseen.” Lisäksi eräässä British Museumin kirjoitustaulussa on kuningas Assurbanipalin teksti: ”Määräsin, että entisiin (taistelu)joukkoihini (Egyptissä) on lisättävä rabsaq-virkamies.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 282, 296.)

 Kun Assyrian kuningas Sanherib piiritti Juudassa sijaitsevaa Lakisin linnoitusta, hän lähetti Jerusalemiin suuren sotajoukon tartanin, ylipäällikön, johdolla sekä kaksi muuta korkea-arvoista virkamiestä, rabsarisin ja rabsaken (2Ku 18:17; koko kertomus esitetään myös Jesajan luvuissa 36 ja 37). Rabsake toimi näiden kolmen korkean assyrialaisvirkamiehen pääedustajana, kun kuningas Hiskiaa yritettiin pakottaa antautumaan (2Ku 18:19–25). Nuo kolme seisoivat ylälammikon kanavan luona. Tämä rabsake, jonka erisnimeä ei mainita, osasi puhua sujuvasti sekä hepreaa että syyriaa. Hän kutsui heprean kielellä kuningas Hiskiaa, mutta häntä tulikin tapaamaan kolme Hiskian virkamiestä. Kuningas Hiskian virkamiehet pyysivät rabsakea puhumaan heille mieluummin syyrian kielellä kuin juutalaisten kielellä, koska muurilla oleva kansa kuunteli, mitä sanottiin (2Ku 18:26, 27). Mutta tämä sopi rabsakelle, jonka tarkoitus oli tehdä propagandaa. Hän halusi kansan kuulevan voidakseen heikentää sen taistelutahtoa. Vielä kovemmalla äänellä rabsake puhui hepreaksi sanoja, joiden tarkoitus oli synnyttää kauhua, esitti perättömiä lupauksia ja valheita, soimasi ja pilkkasi Jehovaa ja väitti näin, että kansan tuli pettää kuningas Hiskia antautumalla Assyrian armeijalle. (2Ku 18:28–35.) Jerusalemin asukkaat pysyivät kuitenkin uskollisina Hiskialle (2Ku 18:36).

 Hiskia esitti rabsaken pilkalliset sanat rukouksessa Jehovalle, ja valtuuskunta lähetettiin profeetta Jesajan luo kuuntelemaan Jehovan vastausta (2Ku 18:37; 19:1–7). Sillä välin rabsake joutui lähtemään pikaisesti kuultuaan, että Assyrian kuningas oli vetäytynyt Lakisista ja taisteli Libnaa vastaan. Sanherib jatkoi Hiskian vastaista propagandakampanjaansa matkan päästä siten, että hän lähetti Jerusalemiin sanansaattajia pilkkakirjeineen, joissa esitettyjen voimakkaiden uhkausten oli tarkoitus saada Hiskia antautumaan. (2Ku 19:8–13.) Kuningas Hiskia vei kirjeet Jerusalemin temppeliin, levitti ne Jehovan eteen ja rukoili hartaasti hänen apuaan (2Ku 19:14–19). Jehova vastasi profeetta Jesajan välityksellä: ”Ei hän [Assyrian kuningas] tule tähän kaupunkiin eikä ammu siihen nuolta eikä tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo piiritysvallia sitä vastaan. Sitä tietä, jota hän lähti tulemaan, hän palaa, ja tähän kaupunkiin hän ei tule, lausuu Jehova.” (2Ku 19:32, 33.) Samana yönä Jehovan enkeli surmasi 185000 assyrialaissotilasta. Tämä odottamaton takaisku sai Assyrian kuninkaan Sanheribin heti vetäytymään ja palaamaan Assyrian pääkaupunkiin Niniveen, missä hänet myöhemmin murhattiin. (2Ku 19:35–37.) Elävää Jumalaa, Jehovaa, rienaavan ja pilkkaavan rabsaken yritykset raukesivat tyhjiin.