(hepr. ʼavi·jō·nahʹ).

 Kaprispensaan hedelmä. Joissakin käännöksissä Saarnaajan 12:5:ssä esiintyvä heprealainen sana ʼavi·jō·nahʹ on käännetty ”haluksi”, ”himoksi” tai ”ruokahaluksi”, jolloin tuo kohta kuuluu: ”Ja halu katoaa” (RS), ”Ja himo katoo” (KR-1776), tai: ”Ja ruokahalu lakkaa” (Väl) (ks. myös KJ, Ro). Monet nykykääntäjät (KR-92, KR-38, UM, AT, JB, JP, NC) katsovat kuitenkin, että Saarnaajan kirjan kirjoittaja, joka kuvaili tässä luvussa ihmisen vanhuuden tilaa, käytti tässä – kuten koko kuvauksessaan – metaforaa ja että ʼavi·jō·nahʹ tarkoittaa kaprismarjaa (joka kiihottaa [ruoka]halua). Tätä näkemystä tukevat kreikkalainen Septuaginta, latinalainen Vulgata, syyrialainen Pešitta ja arabialaiset käännökset.

 Kaprispensas (Capparis spinosa) voi kasvaa metrin korkuiseksi, mutta tavallisesti se suikertelee köynnöskasvien tavoin maata pitkin. Sitä esiintyy runsaasti Israelissa, ja se kasvaa usein kallionhalkeamissa tai levittäytyy muratin tavoin muurien tai raunioiden yli. Okaisissa oksissa on syvän vihreitä, soikeita lehtiä. Pensas kukkii toukokuussa, ja sillä on suuret, valkoiset kukat, joiden keskustasta työntyy esiin purppuranvärisiä palhoja. (Kuva, 1. osa, s. 543.)

 Pensaan marjoja ei käytetä niin paljon kuin pieniä, nuoria kukkanuppuja. Ne säilötään etikkaliemeen, ja niitä käytetään mausteena ruokahalun kiihottamiseksi. Nimenomaan tästä ominaisuudestaan ne on tunnettu ammoisista ajoista asti. Näin ollen Saarnaajan kirjan kirjoittaja ilmeisestikin toteaa, että kun vanhan ihmisen makuaisti heikkenee ja hänen ruokahalunsa vähenee, ei edes kaprismarja pysty herättämään hänessä halua syödä.