(’Jumalani nostaa’).

  1. Hilkian poika; Juudan kuninkaan Hiskian talon ylin asiainhoitaja Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökätessä Juudaan 732 eaa.

 Kun Sebna vielä ’hoiti taloa’, profeetta Jesaja ennusti, että häneltä riistettäisiin tämä asema ja hänen tilalleen tulisi Eljakim, jota Jehova sanoo ’palvelijakseen’. Vaihdos oli määrä tehdä siten, että Eljakim puettaisiin Sebnan virkavaatteeseen ja vyöhön. Myös ”Daavidin huoneen avain” piti panna Eljakimin olalle, mikä merkitsi sitä, että hänelle uskottaisiin kuninkaan kammioiden valvonta sekä valta päättää, kuka otettaisiin kuninkaan palvelukseen. (Jes 22:15–24.)

 Ollessaan tässä virassa Eljakim meni sihteeri Sebnan ja ilmeisesti kanslerina toimivan Joahin kanssa puhumaan rabsakelle, joka oli tullut suuri sotajoukko mukanaan Jerusalemiin vaatimaan, että kaupunki antautuisi. Vaatteet repäistyinä nämä kolme kertoivat sitten Sanheribin edustajan sanat kuningas Hiskialle, joka vuorostaan lähetti Eljakimin, Sebnan ja pappien vanhimmat Jesajan luo tiedustelemaan asiaa Jehovalta. (Jes 36:11, 22; 37:1, 2; 2Ku 18:17, 18, 26, 36, 37; 19:1, 2.)

  2. Juudan kuningas (628–618 eaa.), jonka farao Neko asetti valtaistuimelle ja jonka nimen hän muutti Jojakimiksi. Eljakim oli kuningas Josian poika. (2Ku 23:34; ks. JOJAKIM nro 1.)

  3. Yksi niistä leeviläisistä papeista, jotka olivat trumpetteineen Nehemian järjestämässä kulkueessa Jerusalemin uudelleen rakennetun muurin vihkiäisissä (Ne 12:31, 41).

  4. Jeesuksen ottoisän Joosefin esi-isä (Mt 1:13).

  5. Jeesuksen maallisen äidin Marian esi-isä (Lu 3:30).