Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onko tämä kirja yhtäpitävä tieteen kanssa?

Onko tämä kirja yhtäpitävä tieteen kanssa?

 Onko tämä kirja yhtäpitävä tieteen kanssa?

Uskonto ei ole aina pitänyt tiedettä ystävänään. Menneinä vuosisatoina jotkut teologit vastustivat tieteellisiä havaintoja silloin kun ne heidän mielestään vaaransivat heidän raamatuntulkintansa. Mutta onko tiede todellakin Raamatun vihollinen?

JOS raamatunkirjoittajat olisivat hyväksyneet aikansa laajimmin kannatusta saaneet tieteelliset näkemykset, tuloksena olisi ollut räikeitä tieteellisiä virheitä sisältävä kirja. Kirjoittajat eivät kuitenkaan edistäneet sellaisia epätieteellisiä vääriä käsityksiä. Päinvastoin he esittivät monia lausumia, jotka paitsi pitävät tieteellisesti paikkansa myös suoranaisesti sotivat tuon ajan yleisiä näkemyksiä vastaan.

Minkä muotoinen on maa?

Tämä kysymys kiehtoi ihmisiä tuhansia vuosia. Ennen muinoin ajateltiin yleisesti, että maa oli litteä. Esimerkiksi babylonialaiset uskoivat, että maailmankaikkeus oli laatikko tai huone, jonka lattiana oli maa. Intian Veda-papit kuvittelivat, että maa oli litteä ja vain sen toinen puoli oli asuttu. Eräs Aasian alkukantainen heimo kuvasi maan valtavaksi teetarjottimeksi.

Jo 500-luvulla eaa. kreikkalainen filosofi Pythagoras esitti sellaisen teorian, että koska kuu ja aurinko ovat pallonmuotoisia, myös maan täytyy olla pallonmuotoinen. Samaa mieltä oli myöhemmin Aristoteles (300-luvulla eaa.), joka selitti, että maan pallonmuotoisuuden todistavat kuunpimennykset. Maan varjo kuun pinnalla on kaareva.

Käsitys litteästä maasta (jonka yläpuoli ainoastaan oli asuttu) ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan. Jotkut eivät voineet hyväksyä pyöreän maan johdonmukaista seurausta: käsitystä antipodeista *. Juuri tätä näkemystä pilkkasi 300-luvulla elänyt kristitty apologeetta Lactantius. Hän todisteli: ”Onko joku niin järjetön, että uskoo, että joidenkin ihmisten jalanjäljet ovat korkeammalla kuin heidän päänsä? – – Että vilja ja puut kasvavat alaspäin? Että vesi, lumi ja rakeet satavat ylöspäin?”2

Käsitys antipodeista aiheutti muutamille teologeille pulman. Jos näitä antipodeja oli olemassa, niin eräiden teorioiden mukaan heillä ei voinut olla mitään yhteyttä tunnettuihin ihmisiin joko sen vuoksi, että meri oli liian aava purjehdittavaksi, tai sen vuoksi, että päiväntasaajaa ympäröi läpipääsemätön kuuma vyöhyke. Mistä siis antipodit olisivat voineet tulla? Hämmentyneinä jotkut teologit katsoivat paremmaksi uskoa, ettei tällaisia ihmisiä voinut ollakaan, tai jopa kuten Lactantius väitti ettei maa voinut edes olla pallonmuotoinen!

Kaikesta huolimatta käsitys maapallosta pääsi voitolle, ja lopulta se hyväksyttiin  laajalti. Mutta vasta avaruusajan koittaessa 1900-luvulla ihmiset ovat päässeet matkustamaan niin pitkälle avaruuteen, että maan pallonmuotoisuus on voitu vahvistaa havainnoin. *

Entä mikä oli Raamatun kanta tähän asiaan? 700-luvulla eaa., kun maata pidettiin yleisesti litteänä, satoja vuosia ennen kuin kreikkalaiset filosofit teoretisoivat, että maa oli todennäköisesti pallonmuotoinen, ja tuhansia vuosia ennen kuin ihmiset näkivät avaruudesta maan pallonmuotoisuuden, heprealainen profeetta Jesaja totesi hyvin yksinkertaisesti: ”On Hän, joka asuu maan piirin yllä.” (Jesaja 40:22.) Tässä ”piiriksi” käännetty heprealainen sana ḥug voidaan kääntää myös vastineella ”pallo”.3 Eräissä muissa raamatunkäännöksissä tämä sana on käännetty ”maapalloksi” (Douay Version) ja ”pyöreäksi maaksi” (Moffatt). *

Raamatunkirjoittaja Jesaja vältti maata koskevat yleiset myytit. Sen sijaan hän kirjoitti lausuman, jota eivät uhanneet tieteen uudet havainnot.

Mikä kannattelee maata?

Ennen muinoin ihmisiä vaivasivat muutkin kaikkeutta koskevat kysymykset: Minkä varassa maa lepää? Mikä kannattelee aurinkoa, kuuta ja tähtiä? He eivät tienneet yleisestä painovoimalaista, jonka Isaac Newton muotoili ja joka julkaistiin vuonna 1687. Ajatus siitä, että taivaankappaleet tavallaan riippuvat avaruudessa tyhjän päällä, oli heille tuntematon. Siksi he selittivät asian usein siten, että maata ja muita taivaankappaleita kannattelivat ilmassa konkreettiset esineet tai oliot.

Esimerkiksi erään ikivanhan teorian mukaan, joka saattaa olla peräisin joltain saaristolaiskansalta, maata ympäröi vesi ja se kellui näillä vesillä. Hindut ajattelivat, että maalla oli useita perustuksia toinen toisensa päällä. Se lepäsi neljän norsun päällä, norsut seisoivat valtavan kilpikonnan päällä, kilpikonna seisoi suunnattoman käärmeen päällä, ja käärme kellui kerälle kiertyneenä kaikkeuden vesillä. 400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen filosofi Empedokles uskoi, että maa lepäsi tuulenpyörteen päällä ja että tämä pyörre aiheutti taivaankappaleiden liikkeen.

Vaikutusvaltaisimpiin näkemyksiin kuuluivat Aristoteleen päätelmät. Vaikka hän esitti sellaisen teorian, että maa on pallo, hän ei uskonut, että se voisi mitenkään riippua tyhjässä avaruudessa. Tutkielmassaan ”Taivaista” hän hylkäsi ajatuksen siitä, että maa lepää veden päällä, ja sanoi: ”Vedelle sen enempää kuin maallekaan ei ole ominaista olla ilmassa: sen täytyy levätä jonkin varassa.”4 Minkä varassa maa sitten lepää? Aristoteles opetti, että aurinko, kuu ja tähdet olivat kiinnittyneinä läpinäkyvien, kiinteiden pallokuorien pinnalle. Kuoret olivat sisäkkäin, ja maa oli liikkumattomana niiden keskipisteessä. Kun kuoret pyörivät toistensa sisässä, niissä olevat kappaleet aurinko, kuu ja planeetat kulkivat taivaan poikki.

Aristoteleen selitys tuntui johdonmukaiselta. Jos taivaankappaleet eivät olleet kiinnittyneet lujasti johonkin, niin miten ne olisivat voineet pysyä ilmassa? Kunnioitetun Aristoteleen näkemyksiä pidettiin totuutena noin 2000 vuoden ajan. Hakuteoksen The New Encyclopædia Britannica mukaan 1500- ja 1600-luvulla hänen opetuksensa ”nousivat uskonnollisen opinkappaleen asemaan” kirkon silmissä.5

Kaukoputken keksimisen jälkeen tähtitieteilijät alkoivat asettaa Aristoteleen teorian kyseenalaiseksi. He eivät kuitenkaan löytäneet ratkaisua ennen kuin Sir Isaac  Newton selitti, että planeetat riippuvat tyhjässä avaruudessa ja niitä pitää kiertoradoillaan näkymätön voima: vetovoima. Se tuntui uskomattomalta, ja joidenkin Newtonin työtovereiden oli vaikea hyväksyä, että avaruus saattoi olla tyhjiö, jossa ei suurimmaksi osaksi ollut mitään ainetta. *6

Mitä Raamatulla on sanottavana tästä asiasta? Lähes 3500 vuotta sitten siinä todettiin harvinaisen selvästi, että maa riippuu ”tyhjyyden päällä” (Job 26:7). ”Tyhjyyttä” vastaava alkukielinen heprean sana (beli-mahʹ) merkitsee kirjaimellisesti ’ilman mitään’.7 Raamatunkäännös Contemporary English Version käyttää tässä ilmausta ”tyhjän avaruuden varaan” (”on empty space”).

”Tyhjän avaruuden varassa” riippuva planeetta ei vastannut lainkaan useimpien tuon ajan ihmisten käsitystä maasta. Silti raamatunkirjoittaja merkitsi paljon aikaansa edellä muistiin lausuman, joka pitää tieteellisesti paikkansa.

Ovatko Raamattu ja lääketiede yhtäpitäviä?

Nykylääketiede on opettanut meille paljon sairauksien leviämisestä ja ehkäisemisestä. 1800-luvun edistysaskeleet johtivat antiseptiikan käyttöönottoon hoitomenetelmissä: tartuntoja vähennettiin puhtauden avulla. Tulokset olivat käänteentekeviä. Tartunnat ja ennenaikaiset kuolemat vähenivät merkittävästi.

Muinoin lääkärit eivät kuitenkaan ymmärtäneet täysin, miten taudit leviävät, eivätkä he tajunneet hygienian tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä. Ei ihme, että monet heidän hoitomenetelmistään näyttäisivät nykynormien mukaan barbaarisilta.

Vanhimpia säilyneitä lääketieteellisiä tekstejä on Ebersin papyrus, Egyptin lääketieteellisen tietämyksen kokoomateos, joka on peräisin vuoden 1550 eaa. tietämiltä. Kirjakäärössä on noin 700 ohjetta eri vaivoihin ”krokotiilin puremasta varpaankynnen kipuun”.8 Hakuteoksessa The International Standard Bible Encyclopaedia sanotaan: ”Noiden lääkärien lääkintätieto oli puhtaasti kokemusperäistä, suureksi osaksi taianomaista ja täysin epätieteellistä.”9 Useimmat lääkkeet olivat pelkästään tehottomia, mutta osa niistä oli erittäin vaarallisia. Haavan hoidoksi suositeltiin muun muassa iholle levitettävää seosta, jossa oli ihmisen ulostetta ja muita aineksia.10

Tämä egyptiläisistä hoito-ohjeista koostuva teksti kirjoitettiin samoihin aikoihin kuin Raamatun ensimmäiset kirjat, joihin sisältyi Mooseksen laki. Vuonna 1593 eaa. syntynyt Mooses varttui Egyptissä (2. Mooseksen kirja 2:1–10). Faraon huonekunnan jäsenenä hänelle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta” (Apostolien teot 7:22). Hän tunsi Egyptin ”lääkärit” (1. Mooseksen kirja 50:1–3). Vaikuttivatko näiden tehottomat tai vaaralliset hoitomenetelmät hänen kirjoituksiinsa?

Eivät vaikuttaneet. Sitä vastoin Mooseksen laissa oli hygieniaa koskevia määräyksiä, jotka olivat paljon edellä aikaansa. Esimerkiksi sotilasleirejä koskeva laki vaati hautaamaan ulosteet leirin ulkopuolelle (5. Mooseksen kirja 23:13). Tämä oli todella  edistyksellinen ehkäisytoimi. Se esti osaltaan vettä saastumasta sekä suojeli hyttysten levittämältä bakteeripunataudilta ja muilta ripulitaudeilta, jotka yhä vaativat miljoonien ihmisten hengen joka vuosi maissa, missä hygienia on hyvin huonoa.

Mooseksen laissa oli muitakin hygieniaa koskevia määräyksiä, jotka suojelivat israelilaisia tartuntatautien leviämiseltä. Se jolla oli tai jolla epäiltiin olevan tarttuva tauti, pantiin karanteeniin (3. Mooseksen kirja 13:1–5). Vaatteet tai astiat, jotka joutuivat kosketuksiin itsestään kuolleen (kenties sairaan) eläimen kanssa, piti joko pestä ennen uudelleen käyttöä tai hävittää (3. Mooseksen kirja 11:27, 28, 32, 33). Jokaista, joka koski kuolleeseen ruumiiseen, pidettiin epäpuhtaana, ja hänen täytyi käydä läpi puhdistusmenoja, joihin kuului omien vaatteiden ja itsensä peseminen. Niiden seitsemän päivän aikana, joina hän oli epäpuhdas, hänen piti välttää koskettamasta muita. (4. Mooseksen kirja 19:1–13.)

Nämä hygieniaa koskevat määräykset kertovat viisaudesta, jota ei ollut tuolloin naapurikansojen lääkäreillä. Tuhansia vuosia ennen kuin lääketiede oppi, miten sairaudet leviävät, Raamattu määräsi järkeviä ehkäisytoimia sairauksien varalta. Ei ole yllättävää, että Mooses saattoi sanoa aikansa israelilaisten eläneen yleensä 70- tai 80-vuotiaiksi (Psalmit 90:10). *

Saatat myöntää, että edellä mainitut Raamatun lausumat pitävät tieteellisesti paikkansa. Raamatussa on kuitenkin muita lausumia, joita ei voi todistaa tieteellisesti. Merkitseekö tämä välttämättä ristiriitaa Raamatun ja tieteen välillä?

Sen hyväksyminen mitä ei voi todistaa

Lausuma, jota ei voi todistaa, ei välttämättä ole epätosi. Tieteen todisteluja rajoittaa ihmisen kyky löytää riittäviä todisteita ja tulkita tietoja oikein. Joitakin totuuksia ei kuitenkaan voi näyttää toteen siksi, että todisteita ei ole säilynyt, ne ovat epäselviä, niitä ei ole löydetty tai tieteelliset kyvyt ja asiantuntemus eivät riitä kiistattomaan päätelmään. Voisiko tämä pitää paikkansa joistakin sellaisista Raamatun lausumista, joista ei ole riippumattomia, konkreettisia todisteita?

Esimerkiksi Raamatun viittauksia henkipersoonien asuttamaan näkymättömään maailmaan ei voi todistaa – eikä kumota – tieteellisesti. Samaa voidaan sanoa Raamatussa mainituista tapahtumista, joihin liittyi jokin ihme. Selviä geologisia todisteita Nooan ajan maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ei ole käytettävissä niin paljon, että se tyydyttäisi joitakin ihmisiä (1. Mooseksen kirjan 7. luku). Onko meidän pääteltävä, ettei sitä ole ollutkaan? Aika ja muutokset voivat sumentaa historian tapahtumia. Eikö niin ollen ole mahdollista, että geologinen toiminta on tuhansien vuosien aikana hävittänyt jäljettömiin suuren osan vedenpaisumuksen todisteista?

Raamatussa on tosiaankin lausumia, joita ei voi todistaa eikä kumota käytettävissä olevin konkreettisin todistein. Mutta pitäisikö meidän yllättyä siitä? Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja. Se on kuitenkin totuudenmukainen kirja. Olemme jo tarkastelleet painavia todisteita sen kirjoittajien nuhteettomuudesta ja rehellisyydestä. Ja kun he sivuavat tieteeseen liittyviä asioita, heidän sanansa ovat paikkansapitäviä ja täysin vapaita muinaisista ”tieteellisistä” teorioista, jotka osoittautuivat pelkiksi myyteiksi. Tiede ei siis ole Raamatun vihollinen. Meillä on kaikki syyt punnita Raamatun sanoja avoimin mielin.

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Antipodi on ”maapallon vastapuolen ihminen” (Nykysuomen sivistyssanakirja). Sana tulee kreikasta ja tarkoittaa ’vastajalkaista’, ts. täsmälleen vastakkaisilla puolilla seisovat kaksi ihmistä olisivat lähimpänä toisiaan jalkapohjien kohdalta.1

^ kpl 9 Tarkasti sanottuna maa on navoiltaan hiukan litistynyt sferoidi.

^ kpl 10 Lisäksi vain pallonmuotoinen kappale näyttää ympyrämäiseltä piiriltä joka suunnalta. Litteä kiekko näyttäisi useammin ellipsiltä eikä ympyrämäiseltä piiriltä.

^ kpl 17 Newtonin aikaisen vallitsevan näkemyksen mukaan maailmankaikkeus oli täynnä nestettä kosmista ”lientä” ja tuossa nesteessä olevat pyörteet saivat planeetat kiertoliikkeeseen.

^ kpl 27 Vuonna 1900 odotettavissa oleva elinikä oli monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa vajaat 50 vuotta. Se on sittemmin pidentynyt ratkaisevasti paitsi sairauksien ehkäisyssä tapahtuneen lääketieteellisen edistyksen ansiosta myös paremman hygienian ja parempien elinolojen vuoksi.

[Huomioteksti s. 21]

Lausuma, jota ei voi todistaa, ei välttämättä ole epätosi

[Kuva s. 18]

Tuhansia vuosia ennen kuin ihmiset näkivät avaruudesta maan pallonmuotoisuuden, Raamattu puhui ”maan piiristä”

[Kuvat s. 20]

Sir Isaac Newton selitti, että vetovoima pitää planeetat kiertoradoillaan