Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Käytännöllinen kirja nykypäivän elämässä

Käytännöllinen kirja nykypäivän elämässä

 Käytännöllinen kirja nykypäivän elämässä

Neuvoja tarjoavat kirjat ovat hyvin suosittuja nykymaailmassa. Niillä on kuitenkin taipumus vanhentua, ja ennen pitkää niitä tarkistetaan tai ne korvataan muilla kirjoilla. Entä Raamattu? Se valmistui lähes 2000 vuotta sitten. Silti sen alkuperäistä sanomaa ei ole koskaan paranneltu tai ajantasaistettu. Voisiko tällainen kirja mitenkään sisältää käytännöllistä opastusta meidän aikaamme varten?

JOTKUT vastaavat kieltävästi. ”Kukaan ei puoltaisi vuonna 1924 valmistuneen kemian oppikirjan käyttöä nykyisillä kemian tunneilla”, kirjoitti tri Eli S. Chesen selittäessään, miksi hänen mielestään Raamattu oli vanhentunut.1 Tämä väite tuntuu päällisin puolin järkevältä. Ovathan ihmiset oppineet paljon mielenterveydestä ja käyttäytymisestä sitten Raamatun kirjoittamisen. Miten siis tuollaisella ikivanhalla kirjalla voisi mitenkään olla merkitystä nykypäivän elämässä?

Ajattomia periaatteita

Vaikka ajat ovat kyllä muuttuneet, ihmisten perustarpeet ovat pysyneet ennallaan. Ihmiset ovat kautta historian kaivanneet rakkautta ja kiintymystä. He ovat halunneet olla onnellisia ja elää merkityksellistä elämää. He ovat tarvinneet neuvoja siitä, miten selviytyä taloudellisista paineista, miten saada avioliitto menestymään ja miten juurruttaa hyviä moraalisia ja eettisiä arvoja lapsiin. Raamatussa on noita perustarpeita koskevia neuvoja (Saarnaaja 3:12, 13; Roomalaisille 12:10; Kolossalaisille 3:18–21; 1. Timoteukselle 6:6–10).

Raamatun neuvoista heijastuu tarkka ihmisluonnon tuntemus. Mietitäänpä muutamia esimerkkejä sen yksityiskohtaisista, ajattomista periaatteista, jotka ovat käytännöllisiä nykypäivän elämässä.

Käytännöllistä opastusta avioliittoa varten

Perhe on UN Chronicle -lehden mukaan ”ihmisyhteisön vanhin ja keskeisin yksikkö, tärkein yhdysside sukupolvien välillä”. Tämä ”tärkein yhdysside” on kuitenkin heikkenemässä hälyttävää vauhtia. ”Nykymaailmassa”, todetaan samassa lehdessä, ”monet perheet kohtaavat lannistavia haasteita, jotka uhkaavat niiden kykyä toimia ja jopa pysyä koossa.”2 Millaisia neuvoja Raamattu tarjoaa perheyksikön koossa pysymisen avuksi?

Ensinnäkin Raamattu puhuu paljon siitä, miten miesten ja vaimojen pitäisi kohdella toisiaan. Esimerkiksi aviomiehistä se sanoo: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:28, 29.) Vaimoa neuvottiin osoittamaan ”syvää kunnioitusta miestään kohtaan” (Efesolaisille 5:33).

Ajattelehan, mitä tällaisten Raamatun neuvojen noudattaminen merkitsee. Mies, joka rakastaa vaimoaan ”niin kuin omaa ruumistaan”, ei ole vihamielinen tai karkea tätä kohtaan. Hän ei lyö vaimoaan eikä kohtele tätä kaltoin sanallisesti tai tunneperäisesti. Sen sijaan hän osoittaa tätä kohtaan yhtä paljon arvostusta ja huomiota kuin itseään kohtaan. (1. Pietarin kirje 3:7.) Silloin hänen vaimonsa tuntee olevansa rakastettu ja tuntee olonsa turvalliseksi avioliitossaan. Näin mies on hyvänä esimerkkinä lapsilleen siitä, miten naisia tulee kohdella. Toisaalta vaimo, jolla on ”syvä kunnioitus” miestään kohtaan, ei riistä tältä tämän arvokkuutta kritisoimalla tai vähättelemällä  tätä yhtä mittaa. Vaimon kunnioitus saa miehen tuntemaan, että häneen luotetaan, hänet hyväksytään ja häntä arvostetaan.

Ovatko tällaiset neuvot käytännöllisiä nykymaailmassa? On kiinnostavaa, että tämän ajan perhe-elämään erikoistuneet tutkijat ovat tehneet samanlaisia päätelmiä. Erään perheneuvontaohjelman johtaja sanoi: ”Terveimmät perheet, mitä tunnen, ovat sellaisia, joissa äiti ja isä rakastavat toisiaan syvästi. – – Tämä vahva perussuhde näyttää herättävän lapsissa turvallisuudentunnetta.”3

Vuosien varrella avioliittoa koskevat Raamatun neuvot ovat osoittautuneet paljon luotettavammiksi kuin lukemattomien hyvää tarkoittavien perheneuvojien ohjeet. Eihän siitä ole kauankaan, kun monet asiantuntijat kannattivat avioeroa nopeana ja helppona ratkaisuna epämieluisaan avioliittoon. Nyt monet heistä kehottavat ihmisiä pitämään liittonsa koossa, mikäli suinkin mahdollista. Tämä muutos tapahtui kuitenkin vasta sitten, kun oli tehty paljon vahinkoa.

Sitä vastoin Raamatussa on luotettavia, tasapainoisia neuvoja avioliittoa varten. Siinä tunnustetaan, että joissakin ääriolosuhteissa avioero on sallittu (Matteus 19:9). Samalla siinä tuomitaan kevyin perustein otettu ero (Malakia 2:14–16). Siinä tuomitaan myös aviollinen uskottomuus (Heprealaisille 13:4). Avioliittoon sisältyy Raamatun mukaan sitoutuminen: ”Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” * (1. Mooseksen kirja 2:24; Matteus 19:5, 6.)

 Avioliittoa koskevilla Raamatun neuvoilla on nykyään yhtä suuri merkitys kuin Raamatun kirjoittamisen aikaan. Kun mies ja vaimo kohtelevat toisiaan rakkaudellisesti ja kunnioittavasti ja pitävät avioliittoa ainutlaatuisena suhteena, liitolla ja sen myötä perheellä on suuremmat mahdollisuudet pysyä koossa.

Käytännöllistä opastusta vanhemmille

Joitakin vuosikymmeniä sitten monet vanhemmat ajattelivat lastenkasvatusta koskevien ”uusien ideoiden” innoittamina että oli ”kiellettyä kieltää”.8 He pelkäsivät, että rajoitukset aiheuttaisivat lapsille traumoja ja turhaumia. Hyvää tarkoittavat lastenkasvatusneuvojat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että vanhemmat eivät saaneet ojentaa lapsiaan muuten kuin hyvin lempeästi. Monet tällaiset asiantuntijat miettivät nyt kuitenkin uudelleen kurin merkitystä, ja huolestuneet vanhemmat haluavat saada asiaan selvyyttä.

Raamatussa on kuitenkin kaiken aikaa ollut selviä, järkeviä neuvoja lastenkasvatusta varten. Siinä sanottiin lähes 2000 vuotta sitten: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) ”Kuriksi” käännetty kreikkalainen substantiivi merkitsee ’kasvatusta, valmennusta, opetusta’.9 Raamatun mukaan tällainen kuri eli opetus on todiste vanhempien rakkaudesta (Sananlaskut 13:24). Lapset kukoistavat, kun heitä ohjataan selvien moraalisten suuntaviivojen sekä kehittyneen oikean ja väärän tajun mukaan. Kuri kertoo heille, että heidän vanhempansa välittävät heistä ja siitä, millaisia heistä kasvaa.

Vanhempien valtaa ”kurin keppiä” ei kuitenkaan koskaan saa käyttää väärin (Sananlaskut 22:15; 29:15). * Raamattu varoittaa vanhempia: ”Älkää kurittako lapsianne liikaa, tai te viette heistä kaiken rohkeuden.” (Kolossalaisille 3:21, Phillips.) Siinä myös myönnetään, että ruumiillinen rangaistus ei tavallisesti ole tehokkain opetusmenetelmä. Sananlaskujen 17:10:ssä sanotaan: ”Nuhde vaikuttaa syvällisemmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä typerään.” Sitä paitsi Raamattu suosittelee ehkäisevää kuria. Viidennen Mooseksen kirjan 11:19:ssä vanhempia kehotetaan käyttämään hyödyksi satunnaiset tilanteet juurruttaakseen lapsiinsa moraalisia arvoja (ks. myös 5. Mooseksen kirja 6:6, 7).

Raamatun ajattomat neuvot vanhemmille ovat selviä. Lapset tarvitsevat johdonmukaista ja rakkaudellista kuria. Käytännön kokemukset osoittavat, että nuo neuvot tosiaan tepsivät. *

Ihmisiä jakavien esteiden voittaminen

Ihmisiä jakavat nykyään kansalliset, etniset ja rotuun liittyvät esteet. Tällaiset keinotekoiset muurit ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että viattomia ihmisiä on teurastettu sodissa kaikkialla maailmassa. Historian perusteella näyttää siltä, että eri rotuihin ja kansoihin kuuluvat miehet ja naiset tuskin oppivat suhtautumaan toisiinsa tasaveroisina ja kohtelemaan toisiaan sellaisina. ”Ratkaisu piilee sydämessämme”, sanoo eräs afrikkalainen valtiomies.11 Ihmissydämen muuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Mietihän kuitenkin, miten Raamatun sanoma vetoaa sydämeen ja kannustaa asennoitumaan toisiin tasa-arvoisesti.

Raamatussa opetetaan, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat”, ja tämä sulkee pois kaikki ajatukset jonkin rodun paremmuudesta (Apostolien teot  17:26). Siinä osoitetaan, että todellisuudessa rotuja on vain yksi: ihmisrotu. Lisäksi meitä kannustetaan Raamatussa ’jäljittelemään Jumalaa’, josta siinä sanotaan: ”[Hän] ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Efesolaisille 5:1; Apostolien teot 10:34, 35.) Tämä tieto yhdistää niitä, jotka suhtautuvat Raamattuun vakavasti ja todella pyrkivät elämään sen opetusten mukaisesti. Se vaikuttaa syvimmällä tasolla, ihmisen sydämessä, häivyttäen ihmistekoiset esteet, jotka jakavat ihmisiä. Otetaanpa esimerkki.

Kun Hitler kävi sotaa ympäri Eurooppaa, yksi kristittyjen ryhmä Jehovan todistajat kieltäytyi päättäväisesti liittymästä viattomien ihmisten teurastamiseen. He ’eivät nostaneet miekkaa’ lähimmäistään vastaan. Tämän kannan he omaksuivat sen vuoksi, että he halusivat miellyttää Jumalaa. (Jesaja 2:3, 4; Miika 4:3, 5.) He todella uskoivat siihen, mitä Raamattu opettaa että mikään kansa tai rotu ei ole toista parempi (Galatalaisille 3:28). Rauhaa rakastavan asenteensa vuoksi Jehovan todistajat olivat keskitysleirien ensimmäisten vankien joukossa (Roomalaisille 12:18).

Kaikki, jotka väittivät toimivansa Raamatun mukaan, eivät kuitenkaan asennoituneet tällä tavoin. Saksalainen protestanttipappi Martin Niemöller kirjoitti pian toisen maailmansodan jälkeen: ”Se, joka haluaa vaatia Jumalan vastuuseen [sodista], ei tunne Jumalan sanaa tai ei halua tuntea sitä. – – kristilliset kirkot ovat kautta vuosisatojen yhä uudelleen alentuneet siunaamaan sodat, sotajoukot ja aseet ja – – ne ovat täysin epäkristillisellä tavalla rukoilleet vihollisten tuhoa. Kaikki tämä on meidän syytämme ja meidän isiemme syytä, mutta ei varmasti Jumalan syytä. Ja samalla me nykyiset kristityt saamme hävetä sellaisen niin sanotun lahkon edessä kuin vilpittömät raamatuntutkijat [Jehovan todistajat], jotka sadoittain ja tuhansittain ovat menneet keskitysleireihin ja kuolemaan, koska he kieltäytyivät sotapalveluksesta ja ampumasta ihmisiä.”12

Vielä nykyäänkin Jehovan todistajat tunnetaan veljeydestään, joka yhdistää arabit ja juutalaiset, kroaatit ja serbit, hutut ja tutsit. Todistajat tunnustavat kuitenkin auliisti, ettei tällainen ykseys johdu siitä, että he olisivat muita parempia, vaan siitä, että heitä motivoi Raamatun voimakas sanoma (1. Tessalonikalaisille 2:13).

Käytännöllistä opastusta henkiseksi hyvinvoinniksi

Ihmisen fyysiseen terveyteen vaikuttaa usein hänen henkinen ja tunneperäinen terveytensä. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että suuttumuksella on vahingollisia vaikutuksia. ”Suurin osa käytettävissä olevista todisteista viittaa siihen, että helposti suuttuvilla ihmisillä on suurempi vaara saada sydän- ja verisuonitauti (samoin kuin muita sairauksia) eri syistä, muun muassa siksi, että sosiaalinen tuki on vähentynyt, suuttumus saa elimistön reagoimaan voimakkaasti ja ihminen on taipuvaisempi käyttäytymään niin, että hänen terveytensä vaarantuu”, sanovat tri Redford Williams, Duken yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan käyttäytymistieteiden tutkimuskeskuksen johtaja, ja hänen vaimonsa Virginia Williams kirjassaan Anger Kills.13

Tuhansia vuosia ennen tällaisia tutkimuksia Raamattu yhdisti yksinkertaisin mutta selvin sanoin henkisen tilamme fyysiseen  terveyteemme: ”Tyyni sydän on lihallisen elimistön elämä, mutta mustasukkaisuus on mätä luille.” (Sananlaskut 14:30; 17:22.) Raamattu neuvoi viisaasti: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus” ja ”Älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan [tai: ”vähällä vihastu”, vuoden 1992 kirkkoraamattu]” (Psalmit 37:8; Saarnaaja 7:9).

Raamatussa on myös järkeviä ohjeita suuttumuksen hillitsemiseen. Esimerkiksi Sananlaskujen 19:11:ssä sanotaan: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa, ja hänen on kaunista sivuuttaa rikkomus.” ”Ymmärtäväisyydeksi” käännetty heprealainen sana juontuu verbistä, joka kiinnittää huomion jonkin asian ”syyn tietämiseen”.14 Viisas neuvo kuuluu: ”Ajattele ennen kuin toimit.” Kun yrittää ymmärtää toisten sanojen tai tekojen taustalla olevia syitä, voi sietää enemmän eikä suutu niin helposti (Sananlaskut 14:29).

Yksi käytännöllinen neuvo on Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa, jossa sanotaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi.” Pienet harmistumiset kuuluvat elämään. Ilmaus ”kestäkää jatkuvasti toisianne” viittaa sen suvaitsemiseen, mistä emme pidä toisissa. ”Anteeksi antaminen” merkitsee kaunan tunteen päästämistä menemään. Toisinaan on viisasta hellittää katkerista tunteista sen sijaan että pitäisi niistä kiinni; vihan hautominen vain lisää taakkaa. (Ks. tekstiruutua ”Käytännöllisiä neuvoja ihmissuhteita varten”.)

Nykyään neuvoja ja ohjeita saa monista lähteistä. Raamattu on kuitenkin todella ainutlaatuinen. Sen neuvot eivät ole pelkkää teoriaa, eivätkä ne koskaan koidu vahingoksemme. Sen sijaan sen viisaudet ovat osoittautuneet ”hyvin luotettaviksi” (Psalmit 93:5). Lisäksi Raamatun neuvot ovat ajattomia. Vaikka se valmistui lähes 2000 vuotta sitten, sen sanat ovat yhä käyttökelpoisia. Ne myös toimivat aina yhtä hyvin ihonväristämme tai asuinmaastamme riippumatta. Raamatun sanoissa on myös voimaa voimaa muuttaa ihmisiä paremmiksi (Heprealaisille 4:12). Tuon kirjan lukeminen ja sen periaatteiden noudattaminen voivat siksi parantaa elämänlaatuasi.

[Alaviitteet]

^ kpl 13 Heprealainen sana da·vaqʹ, joka on tässä käännetty verbillä ”liittyä”, ”sisältää ajatuksen tarrautumisesta johonkuhun ilmaisten kiintymystä ja uskollisuutta”.4 Kreikan kielessä sana, joka on käännetty Matteuksen 19:5:ssä vastineella ”liittyy”, on sukua sanalle, joka merkitsee ’liimata, lujittaa, yhdistää lujasti’.5

^ kpl 18 Raamatun aikoina sana ”keppi” (hepreaksi šeʹvet) tarkoitti ’sauvaa’, jollaista paimen käytti.10 Tässä tekstiyhteydessä vallan keppi viittaa rakkaudelliseen ohjaukseen, ei raakuuteen (vrt. Psalmit 23:4).

^ kpl 19 Ks. Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Perheonnen salaisuus lukuja ”Valmentakaa lastanne pienokaisesta asti”, ”Auttakaa murrosikäistä lastanne menestymään”, ”Onko talossa kapinallinen?” ja ”Suojelkaa perhettänne tuhoisalta vaikutukselta”.

[Huomioteksti s. 24]

Raamattu tarjoaa selviä, järkeviä neuvoja perhe-elämää varten

[Tekstiruutu s. 23]

Terveiden perheiden ominaispiirteitä

Joitakin vuosia sitten eräs kouluttaja ja perheasiantuntija teki laajan haastattelututkimuksen, jossa yli 500:aa perheiden parissa työskentelevää ammattilaista pyydettiin kertomaan, millaisia ominaisuuksia he olivat panneet merkille ”terveissä” perheissä. Yleisimpien lueteltujen ominaisuuksien joukossa oli kiinnostavasti seikkoja, joita suositeltiin Raamatussa jo kauan sitten.

Luettelon kärkipäässä olivat hyvät viestintätottumukset, mukaan luettuna tehokkaat keinot sopia erimielisyyksistä. Terveissä perheissä noudatetaan yleensä sellaista linjaa, että ”kukaan ei mene nukkumaan suuttuneena toiseen”, kertoi tutkimuksen tekijä.6 Raamatussa neuvottiin kuitenkin yli 1900 vuotta sitten: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26.) Raamatun aikoina päiviä laskettiin auringonlaskusta auringonlaskuun. Kauan ennen kuin nykypäivän asiantuntijat tutkivat perheitä, Raamatussa siis neuvottiin viisaasti: selvittäkää eripuraa aiheuttavat asiat nopeasti, ennen kuin päivä päättyy ja toinen alkaa.

Terveissä perheissä ”ei oteta esiin räjähdysalttiita aiheita juuri ennen ulos lähtöä tai nukkumaan menoa”, tutkija havaitsi. ”Kuulin yhä uudelleen sanat ’oikea hetki’.”7 Tällaisissa perheissä toimittiin tietämättä yli 2700 vuotta sitten muistiin merkityn Raamatun sananlaskun mukaisesti: ”Kuin kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä on oikeaan aikaan puhuttu sana.” (Sananlaskut 15:23; 25:11.) Tämä vertaus saattaa viitata kaiverretuissa hopeatarjottimissa oleviin omenan muotoisiin kultakoristeisiin sellaiset olivat arvostettuja ja kauniita esineitä Raamatun aikoina. Se kertoo oikeaan aikaan lausuttujen sanojen kauneudesta ja arvosta. Kireissä tilanteissa oikeat sanat oikealla hetkellä ovat mittaamattoman kalliita (Sananlaskut 10:19).

[Tekstiruutu s. 26]

Käytännöllisiä neuvoja ihmissuhteita varten

”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne vuoteellanne ja pysykää vaiti.” (Psalmit 4:4.) Kun on kyse pienistä harmistumisista, saattaa useimmiten olla viisasta pidätellä sanojaan, sillä siten vältytään tunnepitoiselta yhteenotolta.

”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin, mutta viisaiden kieli on lääkitystä.” (Sananlaskut 12:18.) Ajattele ennen kuin puhut. Harkitsemattomat sanat voivat haavoittaa toisia ja tuhota ystävyyssuhteita.

”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:1.) Lempeän vastauksen antaminen kysyy itsehillintää, mutta tällainen toimintatapa usein lieventää ongelmia ja edistää rauhaisia suhteita.

”Riidan aloittaminen on kuin laskisi vedet valloilleen; lähde siis pois, ennen kuin riitely on puhjennut.” (Sananlaskut 17:14.) On viisasta lähteä pois räjähdysalttiista tilanteesta ennen kuin menettää malttinsa.

”Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.” (Saarnaaja 7:9, KR-92.) Monesti tunteet edeltävät tekoja. Joka on nopea loukkaantumaan, on typerä, sillä hänen toimintatapansa voi johtaa hätiköityihin sanoihin tai tekoihin.

[Kuva s. 25]

Jehovan todistajat olivat ensimmäisten keskitysleirivankien joukossa