Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

Valitse kieli suomi

Heprealaisille 10:1–39

  • Eläinuhrit riittämättömiä (1–4)

    • Laki, varjo (1)

  • Kristus uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi (5–18)

  • Uusi ja elävä tie (19–25)

    • Ei saa laiminlyödä kokouksia (24, 25)

  • Varoitus tahallisesta synnistä (26–31)

  • Kestävyys edellyttää luottamusta ja uskoa (32–39)

10  Koska siis laissa on tulevan hyvän varjo+ mutta ei asioiden todellista olemusta, se ei* voi koskaan samoilla uhreilla, joita uhrataan vuodesta toiseen, tehdä täydellisiksi+ niitä, jotka lähestyvät Jumalaa.  Eikö uhrien uhraaminen olisi muuten lopetettu, koska pyhää palvelusta suorittavat, jotka olisi kerran puhdistettu, eivät enää olisi tietoisia synneistä?*  Päinvastoin nämä uhrit muistuttavat synneistä vuodesta toiseen,+  sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta poistaa syntejä.  Siksi hän sanoo tullessaan maailmaan: ”’Teurasuhria ja uhrilahjaa sinä et halunnut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin.  Sinä et hyväksynyt kokonaispolttouhreja etkä syntiuhreja.’+  Silloin minä sanoin: ’Katso, olen tullut (minusta on kirjoitettu kirjakääröön) tekemään sinun tahtosi, Jumala.’”+  Hän sanoo ensin: ”Sinä et halunnut etkä hyväksynyt teurasuhreja, uhrilahjoja, kokonaispolttouhreja etkä syntiuhreja” – uhreja, joita uhrataan lain mukaan.  Sitten hän sanoo: ”Katso, olen tullut tekemään sinun tahtosi.”+ Hän poistaa ensimmäisen vahvistaakseen toisen. 10  Tämän ”tahdon”+ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjan välityksellä kerran kaikiksi ajoiksi.+ 11  Lisäksi jokainen pappi asettuu päivästä toiseen paikoilleen suorittamaan pyhää* palvelusta+ ja uhraamaan usein samat uhrit,+ jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä täysin.+ 12  Mutta tämä mies uhrasi yhden uhrin syntien edestä kaikiksi ajoiksi ja istui Jumalan oikealle puolelle,+ 13  ja siitä lähtien hän on odottanut, että hänen vihollisensa asetetaan hänen jalkojensa alustaksi.*+ 14  Hän on näet yhdellä uhrilahjalla tehnyt niistä, jotka pyhitetään, pysyvästi täydellisiä.+ 15  Sitä paitsi myös pyhä henki todistaa meille, sillä se sanoo ensin: 16  ”’Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan niiden päivien jälkeen’, sanoo Jehova.* ’Minä laitan lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.’”+ 17  Sitten se sanoo: ”En palauta enää mieleeni heidän syntejään ja lainvastaisia tekojaan.”+ 18  Kun nämä annetaan anteeksi, ei enää tarvita uhrilahjaa synnin edestä. 19  Sen vuoksi, veljet, koska meillä on rohkeutta* käyttää Jeesuksen veren perusteella pyhään paikkaan vievää tietä,+ 20  jonka hän avasi* meille uudeksi ja eläväksi tieksi väliverhon,+ toisin sanoen ruumiinsa,* kautta, 21  ja koska meillä on suuri pappi huolehtimassa Jumalan seurakunnasta,*+ 22  lähestykäämme Jumalaa vilpittömin sydämin ja lujassa uskossa, koska sydämemme on pirskottamalla puhdistettu huonosta omastatunnosta+ ja ruumiimme pesty puhtaalla vedellä.+ 23  Meidän on pidettävä horjumatta kiinni toivomme julkisesta julistamisesta,+ sillä hän, joka on antanut lupauksen, on uskollinen. 24  Meidän on oltava kiinnostuneita toisistamme,* niin että voimme kannustaa* toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.+ 25  Emme saa laiminlyödä kokouksiamme,+ niin kuin joillakin on tapana, vaan meidän on rohkaistava toisiamme,+ sitä enemmän, mitä lähemmäs näette sen päivän tulevan.+ 26  Jos nimittäin tahallamme teemme syntiä sen jälkeen kun olemme oppineet tuntemaan totuuden täsmällisesti,+ jäljellä ei ole enää uhria syntien edestä.+ 27  Jäljelle jää vain tietty pelottava tuomion odotus ja palava vihastus, joka tuhoaa ne, jotka vastustavat.+ 28  Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, surmataan säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella.+ 29  Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen mielestänne ansaitsee sellainen, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitänyt tavallisen arvoisena liiton verta,+ jolla hänet pyhitettiin, ja ylenkatseellisesti häpäissyt ansaitsemattoman* hyvyyden henkeä?+ 30  Mehän tunnemme hänet, joka sanoi: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin” ja lisäksi: ”Jehova* tuomitsee kansansa.”+ 31  On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin. 32  Muistakaa kuitenkin menneitä päiviä, joina te valoon tultuanne+ kestitte suuren kamppailun ja monia kärsimyksiä. 33  Toisinaan te jouduitte kestämään julkisesti* sekä häväistystä että kärsimystä, ja toisinaan te olitte niiden rinnalla,* jotka kokivat sellaista. 34  Te osoititte myötätuntoa vankilassa oleville ja hyväksyitte ilomielin sen, että omaisuutenne ryöstettiin,+ koska tiesitte, että teillä on parempi, pysyvä omaisuus.+ 35  Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne,* joka palkitaan runsaasti.+ 36  Te tarvitsette kestävyyttä,+ jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte sen, mitä teille on luvattu. 37  Enää ”hyvin vähän aikaa”,+ niin ”hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele”.+ 38  ”Mutta minun palvelijani, joka toimii oikein,* saa elää uskon ansiosta”+ ja ”jos hän vetäytyy pois, hän ei miellytä minua”.*+ 39  Me emme kuitenkaan ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois ja tuhoutuvat,+ vaan sellaisia, joilla on uskoa ja jotka säilyttävät elämänsä.*

Alaviitteet

Tai mahd. ”ihmiset eivät”.
Tai ”suorittavilla – – ei enää olisi huonoa omaatuntoa syntien vuoksi”.
Tai ”julkista”.
Tai ”jalkajakkarakseen”.
Tai ”koska luotamme siihen, että voimme”.
Kirjaim. ”vihki”.
Kirjaim. ”lihansa”.
Kirjaim. ”talosta”.
Tai ”otettava huomioon toisemme”, ”ajateltava toisiamme”.
Tai ”innostaa”, ”motivoida”.
Tai ”runsaan”.
Tai ”kuin näyttämöllä”.
Tai ”ja toisinaan te kohtasitte kärsimyksiä niiden kanssa”.
Kirjaim. ”puhumisen vapauttanne”.
Tai ”minun vanhurskaani”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”sieluani”.
Tai ”sielunsa”.