Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Tuomarit 19:1–30

19  Noina päivinä oli niin, ettei Israelissa ollut kuningasta.+ Ja tapahtui, että muuan leeviläinen asui jonkin aikaa Efraimin vuoriston perukoilla.+ Aikanaan hän otti vaimon, sivuvaimon+ Juudan Betlehemistä.+  Ja hänen sivuvaimonsa alkoi menetellä haureellisesti*+ häntä vastaan*. Lopulta nainen lähti hänen luotaan isänsä taloon Juudan Betlehemiin ja viipyi siellä neljä täyttä kuukautta.  Silloin hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä puhumaan hänelle lohduttavasti* tuodakseen hänet takaisin, ja hänen mukanaan oli hänen palvelijansa*+ ja urosaasipari. Niin nainen antoi hänen tulla hänen isänsä taloon. Kun nuoren naisen isä sai nähdä hänet, hän iloitsi heti hänen tapaamisestaan.  Niinpä hänen appensa, nuoren naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää, ja he söivät ja joivat, ja hän* yöpyi siellä.+  Ja neljäntenä päivänä tapahtui, että kun he nousivat tavalliseen tapaansa varhain aamulla, niin mies valmistautui lähtemään, mutta nuoren naisen isä sanoi vävylleen: ”Ravitse sydäntäsi leipäpalalla,+ ja sen jälkeen voitte lähteä.”  Niin he istuutuivat, ja he molemmat alkoivat syödä ja juoda yhdessä, minkä jälkeen nuoren naisen isä sanoi miehelle: ”Suostuthan jäämään yöksi,+ ja tuntekoon sydämesi mielihyvää.”+  Kun mies nousi lähteäkseen, hänen appensa pyysi pyytämistään häntä, niin että hän jäi sinne jälleen yöksi.+  Kun hän nousi varhain viidennen päivän aamuna lähteäkseen, niin nuoren naisen isä sanoi: ”Ravitsehan sydäntäsi.”+ Ja he viipyivät, kunnes päivä oli kulumassa loppuun. Ja he molemmat jatkoivat syömistä.  Sitten mies+ nousi lähteäkseen, hän ja hänen sivuvaimonsa+ ja palvelijansa,+ mutta hänen appensa, nuoren naisen isä, sanoi hänelle: ”Katsohan! Päivä on kallistunut iltaa kohti. Jäättehän yöksi.+ Katso, päivä on painumassa mailleen. Jää tänne yöksi, ja tuntekoon sydämesi mielihyvää.+ Ja huomenna teidän on noustava varhain matkaanne varten, ja sinun on mentävä teltallesi.” 10  Mies ei kuitenkaan suostunut jäämään yöksi, vaan hän nousi ja lähti matkaan ja tuli Jebusin,+ toisin sanoen Jerusalemin,+ edustalle asti, ja hänen mukanaan oli satuloitu urosaasipari ja hänen sivuvaimonsa ja palvelijansa*. 11  Kun he olivat Jebusin luona päivän jo huomattavasti laskettua,+ niin palvelija sanoi isännälleen*: ”Oi tulehan, ja poiketaan tähän jebusilaisten+ kaupunkiin ja yövytään siellä.” 12  Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: ”Älkäämme poiketko vierasmaalaisten kaupunkiin,+ jotka eivät ole Israelin poikia, vaan meidän on jatkettava Gibeaan+ asti.” 13  Ja hän sanoi vielä palvelijalleen: ”Tule, ja pyritään jompaankumpaan paikkaan, joten meidän on yövyttävä joko Gibeassa tai Ramassa.”+ 14  Niin he jatkoivat matkaansa ja kulkivat edelleen, ja aurinko alkoi laskea heiltä heidän ollessaan lähellä Gibeaa, joka kuuluu Benjaminille. 15  Siksi he poikkesivat Gibeaan jäädäkseen sinne yöksi. Niin he* menivät sinne ja istuutuivat kaupungin torille, eikä kukaan ottanut heitä taloonsa yöksi.+ 16  Vihdoin, katso, illalla tuli vanha mies työstään pellolta,+ ja tämä mies oli Efraimin vuoristosta,+ ja hän asui tilapäisesti Gibeassa, mutta paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia.+ 17  Kun hän nosti silmänsä, niin hän näki kaupungin torilla miehen, matkalaisen. Niin vanha mies sanoi: ”Mihin olet menossa ja mistä tulet?”+ 18  Hän sanoi vuorostaan hänelle: ”Me olemme matkalla Juudan Betlehemistä Efraimin vuoriston perukoille.+ Sieltä minä olen kotoisin, mutta minä menin Juudan Betlehemiin,+ ja olen menossa omaan talooni*, eikä kukaan ota minua taloonsa.+ 19  Ja meillä on sekä olkia että rehua+ urosaasejamme varten ja sekä leipää+ että viiniä minulle ja orjattarellesi+ ja palvelijalle,+ joka on palvelijasi* mukana. Mitään ei puutu.” 20  Vanha mies sanoi kuitenkin: ”Olkoon sinulla rauha!*+ Jätä vain minun huolekseni, jos sinulta jotakin puuttuu.+ Älä vain jää torille yöksi.” 21  Tämän jälkeen hän vei hänet taloonsa+ ja heitti urosaaseille apetta.+ Sitten he pesivät jalkansa+ ja alkoivat syödä ja juoda. 22  Kun he antoivat sydämensä tuntea mielihyvää,+ niin katso, kaupungin miehet, aivan kelvottomat miehet,*+ piirittivät talon+ tyrkkien toisiaan ovea vasten, ja he hokivat vanhalle miehelle, talon omistajalle: ”Tuo ulos se mies, joka tuli taloosi, jotta voimme yhtyä häneen.”+ 23  Silloin talon omistaja meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille:+ ”Ei, veljeni,+ älkäähän tehkö mitään väärää, sillä tämä mies on tullut talooni. Älkää tehkö tätä häpeällistä typeryyttä.+ 24  Täällä on neitsyttyttäreni ja miehen sivuvaimo. Sallittehan minun tuoda heidät ulos, ja raiskatkaa heidät+ ja tehkää heille, minkä hyväksi näette. Mutta tälle miehelle ette saa tehdä tätä häpeällistä, tyhmää tekoa.” 25  Mutta miehet eivät tahtoneet kuunnella häntä. Siksi mies tarttui sivuvaimoonsa+ ja vei hänet ulos heidän eteensä, ja niin he yhtyivät häneen+ ja pahoinpitelivät+ häntä koko yön aamuun asti, minkä jälkeen he päästivät hänet aamun sarastaessa menemään. 26  Aamun koittaessa nainen tuli ja kaatui sen miehen talon sisäänkäynnin luo, jossa hänen herransa oli,+ ja makasi siinä päivänvaloon asti. 27  Hänen herransa nousi myöhemmin aamulla ja avasi talon ovet ja meni ulos lähteäkseen matkaan, ja katso, nainen, hänen sivuvaimonsa,+ makasi talon sisäänkäynnin luona kädet kynnyksellä! 28  Niin hän sanoi hänelle: ”Nouse, ja lähdetään.” Mutta vastausta ei tullut.+ Silloin mies nosti hänet aasin selkään ja nousi ja lähti kotipaikkaansa.+ 29  Sitten hän meni taloonsa ja otti teurastusveitsen ja tarttui sivuvaimoonsa ja paloitteli hänet hänen luittensa mukaan kahteentoista kappaleeseen+ ja lähetti ne* Israelin kaikille alueille.+ 30  Ja tapahtui, että jokainen, joka näki sen, sanoi: ”Mitään tällaista ei ole koskaan tehty eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona Israelin pojat lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään saakka. Kohdistakaa siihen sydämenne*, neuvotelkaa+ ja puhukaa.”

Alaviitteet

”Ja – – alkoi menetellä haureellisesti”. Hepr. wat·tiz·neh′.
”hänen sivuvaimonsa suuttui hänelle”, LXXA.
Kirjm. ”puhumaan hänen sydämelleen”.
Hepr. sanan merk. ’poika’, ’nuori mies’.
”hän”, LXXkäsik:tIt; MSy: ”he [yöpyivät]”.
”ja hänen sivuvaimonsa ja palvelijansa” jakeiden 9 ja 11 mukaisesti; M: ”ja hänen sivuvaimonsa oli hänen kanssaan”.
isännälleen”. Hepr. ʼado·nāw′, monikossa ilmaisemassa ylhäisyyttä; kreik. ky′ri·on; lat. dominum. Ks. 1Mo 39:2, alav.
”he”, LXXSyVg; M: ”hän [meni – – istuutui]”.
”omaan talooni”, LXX (vrt. jae 29); MSy: ”Jehovan huoneeseen”; Vg: ”Jumalan huoneeseen”. Mutta KB, s. 369, sanoo, että ”Jehova” voi tässä johtua yks. ensimmäisen persoonan omistusliitteen ”-ni” väärin ymmärtämisestä.
”palvelijasi”, TSy; M: ”palvelijoittesi”.
Kirjm.: ”Rauha sinulle.” Hepr. ša·lōm′ lakh.
Kirjm. ”belialin (arvottomuuden) poikien miehet”.
Kirjm. ”hänet”.
”sydämenne”, T; M: ”itsenne”.