Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Tuomarit 18:1–31

18  Noina päivinä ei Israelissa ollut kuningasta.+ Ja noina päivinä danilaisten+ heimo etsi itselleen perintöä asuakseen siinä, koska heille ei ollut siihen päivään mennessä langennut perintöä Israelin heimojen keskuudesta.+  Vihdoin Danin pojat lähettivät viisi sukunsa miestä, miehiä joukostaan, urhoollisia miehiä Sorasta+ ja Estaolista,+ vakoilemaan+ maata ja tutkimaan sitä. Niin he sanoivat heille: ”Menkää, tutkikaa maata.” Aikanaan he tulivat Efraimin vuoristoon,+ aina Miikan+ talolle asti, ja olivat sitten siellä yötä.  Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat sen nuoren miehen, leeviläisen, äänen, joten he poikkesivat sinne. Ja he sanoivat hänelle: ”Kuka toi sinut tänne, ja mitä sinä teet tässä paikassa, ja mikä sinua täällä kiinnostaa?”  Hän sanoi vuorostaan heille: ”Niin ja niin Miika teki minulle palkatakseen minut+ ja ollakseni hänelle pappina.”+  Silloin he sanoivat hänelle: ”Tiedustelehan+ Jumalalta+ saadaksemme tietää, onnistuuko matka, jolla olemme.”  Niin pappi sanoi heille: ”Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, on Jehovan edessä.”  Niinpä ne viisi miestä kulkivat edelleen ja tulivat Laisiin+ ja näkivät, kuinka siellä oleva väki asui itseensä luottavana sidonilaisten tavan mukaan, rauhallisena ja pahaa aavistamattomana,+ eikä ollut sortavaa valloittajaa*, joka olisi hätyyttänyt maassa mitään, koska* he olivat kaukana sidonilaisista+ eivätkä olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa*.  Vihdoin he tulivat veljiensä luo Soraan+ ja Estaoliin,+ ja heidän veljensä sanoivat heille: ”Miten teille kävi?”  Tähän he sanoivat: ”Nouskaa toki, ja lähdetään heitä vastaan, sillä olemme nähneet sen maan, ja katso, se on erittäin hyvä.+ Mutta te emmitte. Älkää kuhnailko mennessänne ottamaan haltuunne maata.+ 10  Kun tulette sinne, tulette pahaa aavistamattoman kansan+ luo, ja maa on varsin tilava*; sillä Jumala* on antanut sen teidän käsiinne,+ paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on.”+ 11  Silloin lähti sieltä, toisin sanoen Sorasta ja Estaolista,+ danilaisten suvusta,+ kuusisataa sota-asein vyöttäytynyttä miestä. 12  Ja he kulkivat ylös ja leiriytyivät Kirjat-Jearimiin+ Juudaan. Siksi sitä paikkaa on kutsuttu Mahane-Daniksi*+ tähän päivään asti. Katso! Se on Kirjat-Jearimista länteen*. 13  Sen jälkeen he kulkivat sieltä edelleen Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan+ talolle asti. 14  Silloin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa+ Laisin+ maata, vastasivat ja sanoivat veljilleen: ”Tiesittekö, että näissä taloissa on efodi ja terafim-kuvia+ ja veistetty kuva+ ja valettu patsas?+ Ja nyt, miettikää mitä teidän pitäisi tehdä.”+ 15  Niin he poikkesivat sinne ja tulivat sen nuoren miehen, sen leeviläisen,+ taloon, Miikan talolle, ja kyselivät hänen vointiaan.+ 16  Koko ajan ne kuusisataa sota-asein+ vyöttäytynyttä miestä, jotka olivat Danin poikia,+ seisoivat portin sisäänkäynnin luona. 17  Ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoilemaan maata,+ nousivat nyt astuakseen sinne sisään ottamaan* veistetyn kuvan+ ja efodin+ ja terafim-kuvat+ ja valetun kuvan.+ (Ja pappi+ seisoi portin sisäänkäynnin luona niiden kuudensadan sota-asein vyöttäytyneen miehen kanssa.)* 18  Ja nämä menivät Miikan taloon ja ottivat sitten veistetyn kuvan, efodin ja terafim-kuvat ja valetun kuvan.+ Silloin pappi+ sanoi heille: ”Mitä te teette?” 19  Mutta he sanoivat hänelle: ”Ole hiljaa. Pane kätesi suullesi ja lähde kanssamme ja tule meille isäksi+ ja papiksi.+ Kumpi on parempi: sekö, että jäät yhden miehen huonekunnan papiksi,+ vai se, että tulet yhden heimon ja suvun papiksi Israeliin?”+ 20  Papin sydän mieltyi tähän,+ ja hän otti nyt efodin ja terafim-kuvat ja veistetyn kuvan+ ja tuli väen keskuuteen. 21  Sitten he kääntyivät ja menivät tiehensä ja panivat pienokaiset ja karjan ja arvoesineet edellensä.+ 22  He itse olivat ehtineet jonkin matkan päähän Miikan talosta, kun Miikan+ talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja nämä yrittivät tavoittaa Danin pojat. 23  Kun he huutelivat Danin pojille, niin nämä käänsivät kasvonsa ja sanoivat Miikalle: ”Mikä sinun on,+ kun sinut on kutsuttu koolle?” 24  Niin hän sanoi: ”Jumalani,+ jotka olen tehnyt,+ te olette ottaneet, papinkin,+ ja menette tiehenne, ja mitä minulla enää on?+ Kuinka siis voitte sanoa minulle: ’Mikä sinun on?’” 25  Tähän Danin pojat sanoivat hänelle: ”Älköön äänesi kuuluko lähellämme, jotteivät katkerasieluiset+ miehet hyökkäisi kimppuunne ja jottei sinun ole menetettävä omaa sieluasi* ja huonekuntasi sielua.” 26  Ja Danin pojat jatkoivat matkaansa, ja lopulta Miika näki, että he olivat häntä voimakkaampia,+ joten hän kääntyi ja palasi kotiinsa. 27  He puolestaan ottivat sen, mitä Miika oli tehnyt, ja papin,+ josta oli tullut hänen omansa, ja he etenivät kohti Laisia,+ rauhallista ja pahaa aavistamatonta kansaa+ vastaan. Ja he ryhtyivät lyömään heitä miekan terällä,+ ja kaupungin he polttivat tulella.+ 28  Eikä ollut ketään vapauttajaa, sillä se oli kaukana Sidonista+ eivätkä he olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa; ja se oli alatasangolla, joka kuului Bet-Rehobiin.+ Sitten he rakensivat kaupungin uudelleen ja asettuivat siihen asumaan.+ 29  Lisäksi he antoivat kaupungille nimen Dan isänsä Danin nimen mukaan,+ hänen joka oli syntynyt Israelille.+ Kaupungin nimi oli kuitenkin ensin Lais.+ 30  Sen jälkeen Danin pojat pystyttivät itselleen veistetyn kuvan,+ ja Jonatanista,*+ Mooseksen* pojan Gersomin+ pojasta, hänestä ja hänen pojistaan, tuli danilaisten heimolle pappeja siihen päivään asti, jona maa* vietiin pakkosiirtolaisuuteen.+ 31  Ja he pitivät Miikan tekemää veistettyä kuvaa pystytettynä itseään varten kaikki ne päivät, joina tosi Jumalan huone+ pysyi Silossa.+

Alaviitteet

Tai ”sortavaa häätäjää”. Kirjm. ”sorron häätäjää (haltijaa)”. Ks. VeT, II osa, 1952, s. 67–69.
Tai ”ja”.
”Syyrian kanssa”, LXXASymSyHeksapla.
Kirjm. ”laaja molemmin puolin”.
”Jumala”, MLXXSy; TVg: ”Jehova”.
Nimen merk. ’Danin leiri’.
Kirjm. ”[Kirjat-Jearimin] selkäpuolella”, kun ollaan kasvot itään päin.
Kirjm. ”nousivat, astuivat sinne sisään, ottivat”.
Tai ”ja valetun kuvan ja papin niiden kuudensadan sota-asein vyöttäytyneen miehen seistessä portin sisäänkäynnin luona”.
”omaa sieluasi (elämääsi)”. Hepr. naf·šekha′; LXXA(kreikk.): psy·khēn′ sou; syyr. naf·šakh.
Kirjm. ”Jehonatanista”; nimen merk. ’Jehova on antanut’.
”Mooseksen”, LXXAVg; MLXXBSy: ”Manassen”. Kunnioituksesta Moosesta kohtaan soferit lisäsivät M:ssä alkuperäiseen nimeen korotetun hepr. nun-kirjaimen (vastaa n-kirjainta), jolloin nimi luetaan ”Manassen”.
maa”. Hepr. ha·ʼa′rets. Jotkut väittävät 1Sa 4:3–7:2:een viitaten, että tässä pitäisi lukea ”arkku” (ארון, ʼarōn′) eikä ”maa” (ארץ, ʼa′rets).