Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Tuomarit 1:1–36

1  Ja Joosuan kuoleman+ jälkeen tapahtui, että Israelin pojat ryhtyivät tiedustelemaan+ Jehovalta sanoen: ”Kuka meistä lähtee ensimmäisenä kanaanilaisia vastaan, taistelemaan heitä vastaan?”  Tähän Jehova sanoi: ”Juuda lähtee.+ Katso! Minä annan maan hänen käsiinsä.”  Silloin Juuda sanoi veljelleen Simeonille: ”Tule minun kanssani minun arpaosaani+ ja taistelkaamme kanaanilaisia vastaan, niin minä itse vuorostani lähden sinun kanssasi sinun arpaosaasi.”+ Niin Simeon lähti hänen kanssaan.+  Silloin Juuda lähti ja Jehova antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä,+ niin että he löivät heidät Besekissä, kymmenentuhatta miestä.  Kun he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä, niin he taistelivat häntä vastaan ja löivät kanaanilaiset+ ja perissiläiset.+  Kun Adoni-Besek lähti pakoon, niin he ryhtyivät ajamaan häntä takaa ja saivat hänet kiinni ja hakkasivat pois peukalot hänen käsistään ja isotvarpaat hänen jaloistaan.  Tällöin Adoni-Besek sanoi: ”Seitsemänkymmentä kuningasta, joiden käsistä oli hakattu pois peukalot ja jaloista isotvarpaat, on ollut keräilemässä ruokaa pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt, niin Jumala on maksanut minulle takaisin.”+ Sen jälkeen he veivät hänet Jerusalemiin,+ ja siellä hän kuoli.  Juudan pojat kävivät edelleen sotaa Jerusalemia+ vastaan ja lopulta valloittivat sen ja löivät sen* miekan terällä, ja kaupungin he luovuttivat tulen valtaan.  Ja sen jälkeen Juudan pojat menivät alas taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä+ ja Sefelassa.+ 10  Niin Juuda marssi niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa+ (Hebronin nimi oli muuten sitä ennen Kirjat-Arba),+ ja löi Sesain ja Ahimanin ja Talmain.+ 11  Ja sieltä he marssivat Debirin+ asukkaita vastaan. (Debirin nimi oli muuten sitä ennen Kirjat-Sefer.)+ 12  Sitten Kaleb+ sanoi: ”Kuka ikinä lyö Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, hänelle minä annan tyttäreni Aksan+ vaimoksi.”+ 13  Ja Otniel,+ Kalebin nuoremman veljen Kenasin+ poika,+ valloitti lopulta sen. Siitä hän antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi.+ 14  Ja tapahtui, että kun tämä oli menossa kotiin, hän yllytti miestään pyytämään hänen isältään peltoa. Sitten hän taputti käsiään ollessaan aasin selässä.*+ Silloin Kaleb sanoi hänelle: ”Mitä tahdot?” 15  Niin hän sanoi hänelle: ”Suo toki minulle siunaus,+ sillä eteläisen maapalan olet minulle antanut, ja sinun täytyy antaa minulle Gullot-Maim*.” Niin Kaleb antoi hänelle Ylä-Gullotin+ ja Ala-Gullotin*. 16  Ja sen keniläisen+ pojat, jonka vävy Mooses oli,*+ tulivat palmukaupungista+ Juudan poikien kanssa ylös Juudan erämaahan, joka on Aradista+ etelään. Sitten he menivät ja asettuivat asumaan kansan sekaan.+ 17  Mutta Juuda marssi eteenpäin veljensä Simeonin kanssa, ja he ryhtyivät lyömään Sefatissa asuvia kanaanilaisia ja vihkimään sitä tuhon omaksi.+ Siksi kaupungille annettiin nimeksi Horma.*+ 18  Sen jälkeen Juuda valloitti Gazan+ ja sen alueen ja Askelonin+ ja sen alueen sekä Ekronin+ ja sen alueen. 19  Ja Jehova oli edelleen Juudan kanssa, niin että hän otti haltuunsa vuoriston, mutta hän ei kyennyt häätämään alatasangon asukkaita, koska heillä oli rautaviikatteiset*+ sotavaunut.+ 20  Kun he antoivat Kalebille Hebronin, kuten Mooses oli luvannut,+ niin hän ajoi sieltä pois ne kolme Anakin poikaa.+ 21  Eivätkä Benjaminin pojat ajaneet pois Jerusalemissa asuvia jebusilaisia,+ vaan jebusilaiset asuvat Jerusalemissa Benjaminin poikien kanssa vielä tänäkin päivänä.+ 22  Sillä välin myös Joosefin huone+ lähti puolestaan Beteliä+ vastaan, ja Jehova oli heidän kanssaan.+ 23  Ja Joosefin huone alkoi vakoilla+ Beteliä (kaupungin nimi oli muuten tätä ennen Lus),+ 24  ja vartijat* näkivät lopulta miehen lähtevän kaupungista. Niin he sanoivat hänelle: ”Näytähän meille kaupunkiin johtava tie, niin me osoitamme varmasti huomaavaisuutta sinua kohtaan.”+ 25  Silloin mies näytti heille kaupunkiin johtavan tien, ja he löivät sitten kaupungin miekan terällä,+ mutta miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.+ 26  Sen jälkeen mies meni heettiläisten+ maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimeksi Lus. Se on ollut sen nimenä tähän päivään asti. 27  Eikä Manasse+ ottanut haltuunsa Bet-Seania+ ja sen tytärkaupunkeja* eikä Taanakia+ ja sen tytärkaupunkeja eikä Dorin+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Jibleamin+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaiset asuivat itsepintaisesti tässä maassa.+ 28  Ja tapahtui, että Israel vahvistui+ ja ryhtyi panemaan kanaanilaisia pakkotyöhön,+ eivätkä he ajaneet heitä pois kokonaan.+ 29  Ei liioin Efraim ajanut pois Geserissä asuvia kanaanilaisia, vaan kanaanilaiset asuivat edelleen heidän keskuudessaan Geserissä.+ 30  Sebulon+ ei ajanut pois Kitronin asukkaita eikä Nahalolin+ asukkaita, vaan kanaanilaiset asuivat edelleen heidän keskuudessaan+ ja joutuivat pakkotyön alaisiksi.+ 31  Asser+ ei ajanut pois Akkon* asukkaita eikä Sidonin+ eikä Ahlabin eikä Aksibin+ eikä Helban eikä Afikin+ eikä Rehobin+ asukkaita. 32  Ja asserilaiset asuivat edelleen maassa asuvien kanaanilaisten keskuudessa, koska eivät ajaneet heitä pois.+ 33  Naftali+ ei ajanut pois Bet-Semesin asukkaita eikä Bet-Anatin+ asukkaita, vaan he asuivat edelleen maassa asuvien kanaanilaisten keskuudessa,+ ja Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat heille pakkotyöhön.+ 34  Ja amorilaiset työnsivät jatkuvasti Danin poikia+ vuoristoon, sillä he eivät sallineet näiden tulla alas alatasangolle.+ 35  Niin amorilaiset asuivat itsepintaisesti Heresinvuorella ja Aijalonissa+ ja Saalbimissa.+ Mutta Joosefin huoneen käsi kävi niin raskaaksi, että heidät alistettiin pakkotyöhön.+ 36  Ja amorilaisten alue ulottui Akrabbimin ylämäestä,+ Selasta*, ylöspäin.

Alaviitteet

Tai ”asukkaat”.
Tai: ”Sitten hän liukui alas (laskeutui) aasin selästä.”
Merk. ’vesialtaat (-maljat)’.
Tai ”ylemmän altaan ja alemman altaan”.
Tai ”Ja keniläisen, Mooseksen apen, pojat”.
Merk. ’tuhoon vihkiminen’; LXXB: ”Anathema”; Vg: ”Horma, ts. anateema”.
Kirjm. ”rautaiset”.
Tai ”tiedustelijat”.
Kirjm. ”sen tyttäriä”.
Myöhemmin nimi oli Ptolemais. Ks. Ap 21:7.
Tai ”Kalliosta”. Hepr. me·has·Se′laʽ.