Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Sananlaskut 12:1–28

12  Joka rakastaa kuria, rakastaa tietoa,+ mutta ojennusta vihaava on järjetön.+  Hyvä saa Jehovan hyväksynnän,+ mutta pahaa hautovan miehen* hän julistaa pahaksi.+  Ihminen* ei tule pysymään jumalattomuuden varassa,+ mutta vanhurskaiden juuristoa ei horjuteta.+  Pystyvä vaimo on omistajansa kruunu,+ mutta häpeällisesti toimiva on kuin mätä hänen luissaan.+  Vanhurskaiden ajatukset ovat oikeutta;+ jumalattomien ohjaus on petosta.+  Jumalattomien sanat ovat veren väijymistä,*+ mutta oikeamieliset vapauttaa heidän suunsa.+  Jumalattomat kukistetaan*, eikä heitä enää ole,+ mutta pystyssä pysyy vanhurskaiden huone.+  Suunsa ymmärtäväisyydestä miestä ylistetään,+ mutta sydämeltä vääristynyt joutuu halveksituksi.+  Parempi on halpana pidetty, jolla on palvelija, kuin itseään kunniaan korottava, jolta puuttuu leipää.+ 10  Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta,+ mutta jumalattomien armonosoitukset ovat julmat.+ 11  Maataan viljelevä saa itse kylliksi leipää,+ mutta arvottomia tavoittelevalta puuttuu sydäntä.*+ 12  Jumalaton on himoinnut verkkoon pyydystettyä pahojen saalista,+ mutta vanhurskaiden juuri on tuottoisa. 13  Huulten rikkomuksen kautta paha joutuu ansaan,+ mutta vanhurskas pääsee ahdingosta.+ 14  Suunsa hedelmästä mies* saa kyllikseen hyvää,+ ja ihmisen* luo palaavat hänen kättensä teot.+ 15  Tyhmän tie on oikea hänen omissa silmissään,+ mutta neuvoa kuunteleva on viisas.+ 16  Tyhmä tekee mielipahansa tiettäväksi samana päivänä,+ mutta terävänäköinen peittää häpeän.+ 17  Uskollisuutta uhkuva puhuu sitä, mikä on vanhurskasta,+ mutta väärä todistaja petosta.+ 18  Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin,+ mutta viisaiden kieli on lääkitystä.+ 19  Totuuden huuli+ pysyy iäti,+ mutta valheen kieli vain tuokion.*+ 20  Petos on pahaa hankkivien sydämessä,+ mutta rauhaan neuvovilla on ilo.+ 21  Mikään vahingollinen ei kohtaa vanhurskasta,+ mutta jumalattomat tulevat varmasti olemaan täynnä onnettomuutta.+ 22  Valheelliset huulet ovat Jehovasta inhottavat,+ mutta uskollisesti toimivat ovat hänelle mieleen.+ 23  Terävänäköinen ihminen* peittää tietoa,+ mutta typerien sydän tyhmyyttä huutaa.+ 24  Ahkerien käsi tulee hallitsemaan,+ mutta veltto käsi joutuu pakkotyöhön.+ 25  Huolestuneisuus miehen* sydämessä sen alas painaa,+ mutta hyvä sana sen ilahduttaa.+ 26  Vanhurskas tutkii omaa laiduntaan, mutta jumalattomat saa heidän oma tiensä harhailemaan.+ 27  Velttous ei aja kenenkään riistaeläimiä liikkeelle,+ mutta ahkeruus on ihmisen* kallisarvoinen varallisuus. 28  Vanhurskauden polulla on elämä,+ eikä matka sen kulkutiellä merkitse kuolemaa.+

Alaviitteet

”mutta – – miehen”. Hepr. weʼiš′.
Hepr. ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”väijymistä”. Hepreassa tämä verbimuoto on infinitivus constructus.
”kukistetaan”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”puuttuu hyvä vaikutin”. Hepr. ḥasar-lev′.
Kirjm. ”Miehen suun [hedelmästä hän]”. Hepr. fi-ʼiš′.
Kirjm. ”ihmisen kätten [teot palaavat hänen luokseen]”. Hepr. jedē-ʼa·dam′.
Kirjm. ”vain niin kauan kuin annan levon [tai: silmääni räpäytän]”.
Hepr. ʼa·dam′.
”miehen”. Hepr. ʼiš.
”ihmisen”. Hepr. ʼa·dam′.