Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Saarnaaja 4:1–16

4  Ja minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet,+ joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet,+ mutta heillä ei ollut lohduttajaa;+ ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.  Ja minä onnittelin vainajia, jotka olivat jo kuolleet, ennemmin kuin eläviä, jotka olivat yhä elossa.+  Niinpä heitä kumpaakin parempi on se, joka ei ole vielä tullut olemassaoloon,+ joka ei ole nähnyt sitä onnetonta työtä, jota tehdään auringon alla.+  Ja minä olen nähnyt, että kaikki kova työ ja kaikki taitavuus työssä+ merkitsee toisen* kilpailua toista vastaan;+ tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.  Typerä ristii kätensä+ ja syö omaa lihaansa.+  Parempi on kourallinen lepoa kuin kahmalollinen kovaa työtä ja tuulen tavoittelua.+  Ja minä itse palasin nähdäkseni turhuuden auringon alla:  On yksi, mutta ei toista,+ ei ole hänellä myöskään poikaa eikä veljeä,+ mutta kaikella hänen kovalla työllään ei ole loppua. Eivätkä hänen silmänsä saa kyllikseen rikkaudesta:+ ”Ja kenen hyväksi minä teen kovasti työtä ja annan sieluni olla vailla hyvyyksiä?”+ Tämäkin on turhuutta ja onnetonta aherrusta.+  Kaksi on parempi kuin yksi,+ koska heillä on kovasta työstään hyvä palkka.+ 10  Sillä jos toinen heistä lankeaa, toinen voi nostaa kumppaninsa ylös.+ Mutta miten käy yksinäisen*, joka lankeaa, kun ei ole toista nostamassa häntä ylös?+ 11  Edelleen, jos kaksi makaa yhdessä, niin heille tulee varmasti lämmin, mutta miten voi yksinäinen pysyä lämpimänä?+ 12  Ja vaikka joku voisi nujertaa yksinäisen, kaksi voisi yhdessä pitää puolensa häntä vastaan.+ Eikä kolmisäikeistä nuoraa voida nopeasti katkaista. 13  Parempi on köyhä mutta viisas lapsi+ kuin vanha mutta typerä kuningas,+ joka ei ole tullut tietämään tarpeeksi ollakseen enää varoitettavissa.*+ 14  Sillä vankilasta hän on lähtenyt tullakseen kuninkaaksi,+ vaikka hän olikin tämän kuninkuuden aikana syntynyt vähävaraisena.+ 15  Olen nähnyt kaikki elossa olevat, jotka vaeltavat auringon alla, kuinka käy lapsen, joka on toisena, joka nousee toisen tilalle.+ 16  Ei ole loppua kaikella kansalla, kaikilla niillä, joiden edessä hän* tuli olleeksi,+ eikä hänestä jälkeenpäin iloita,+ sillä tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.+

Alaviitteet

”toisen”. Hepr. ʼiš.
Tai: ”Mutta voi yksinäistä [– – !]”
Tai ”joka ei enää ole tietoinen varoituksen tarpeesta”.
Tai ”se”, ts. ”kansa”.