Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Saarnaaja 12:1–14

12  Muistahan Suurta Luojaasi*+ nuoren miehuutesi* päivinä,+ ennen kuin onnettomat päivät alkavat tulla+ tai ovat saapuneet ne vuodet, jolloin sanot: ”Minulla ei ole niistä mitään iloa”;+  ennen kuin aurinko ja valo ja kuu ja tähdet pimenevät+ ja pilvet ovat palanneet rankkasateen jälkeen;  päivänä, jona huoneen vartijat+ vapisevat ja elinvoimaiset miehet ovat koukistuneet+ ja jauhajanaiset*+ ovat lakanneet työskentelemästä, koska ovat käyneet vähiin, ja ikkunoista katselevat naiset*+ ovat huomanneet olevan pimeää  ja kadulle avautuvat ovet on suljettu,+ kun myllyn ääni madaltuu+ ja noustaan linnun ääneen ja kaikki laulun tyttäret kuuluvat hiljaa.+  On myös alettu pelätä korkeita paikkoja, ja tiellä on kauhuja. Ja mantelipuu kukkii,+ ja heinäsirkka laahautuu eteenpäin, ja kaprismarja halkeaa, koska ihminen* kulkee pitkäaikaiseen taloonsa,+ ja valittajat ovat kierrelleet kadulla;+  ennen kuin hopealanka irtoaa ja kultamalja musertuu+ ja lähteellä oleva ruukku särkyy ja vesisäiliön vedennostopyörä on musertunut.  Silloin tomu palaa maahan,+ niin kuin se on ollutkin, ja henki+ palaa tosi Jumalan+ luo, joka sen antoi.+  ”Turhuuksien turhuutta”*, sanoi kokooja,*+ ”kaikki on turhuutta!”+  Ja sen lisäksi, että kokooja oli tullut viisaaksi,+ hän myös opetti kansalle jatkuvasti tietoa,+ ja hän mietti ja tutki perusteellisesti+ voidakseen panna paljon sananlaskuja järjestykseen.+ 10  Kokooja yritti löytää ilahduttavat sanat+ ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen.*+ 11  Viisaiden sanat ovat kuin häräntutkaimet,+ ja niin kuin paikoilleen isketyt* naulat+ ovat ne, jotka uppoutuvat lauseiden kokoelmiin*; ne ovat yhden paimenen antamia.+ 12  Vielä näiden lisäksi, poikani, ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.+ 13  Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa+ ja pidä hänen käskynsä.+ Tämä on näet ihmisen* koko velvollisuus. 14  Sillä tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä*, onko se hyvää vai pahaa.+

Alaviitteet

Suurta Luojaasi”. Hepr. Bō·reʼē′kha. Hepr. ”luoda”-verbin partisiippi on mon. osoittamassa suuruutta tai ylhäisyyttä.
”nuoren miehuutesi”. Tai ”nuoruutesi”.
”jauhajanaiset”. Hepreassa mon. partisiipin fem., koska viittaa hampaisiin, fem., ja koska naiset suorittivat jauhamisen.
”katselevat naiset”, hepreassa fem., viittaa silmiin, fem.
Hepr. ha·ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”Turhuuksien turhuutta”, M(hepr. havel′ hava·lim′)LXXSyVg. Tai ”Mitä suurinta turhuutta”.
Ks. 1:1, alav.
Tai ”kirjoitustavan”.
”paikoilleen isketyt”. Kirjm. ”istutetut”, ikään kuin taloon rakennetut.
”kokoelmiin”. Hepr. ʼasup·pōt′ (verbistä ʼa·saf′ ’koota’).
Tai ”ihmiskunnan”. Hepr. ha·ʼa·dam′.
Tai ”työn, kaiken salatunkin, tuomiolle siitä”.