Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Saarnaaja 1:1–18

1  Kokoojan*+ sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.+  ”Turhuuksien turhuutta”,*+ on kokooja sanonut, ”turhuuksien turhuutta! Kaikki on turhuutta!”+  Mitä hyötyä on ihmiselle* kaikesta kovasta työstään, jonka parissa hän tekee kovasti työtä+ auringon alla?*+  Sukupolvi menee+ ja sukupolvi tulee,+ mutta maa pysyy aina ajan hämärään asti.+  Ja aurinko on leimahtanut loistamaan, ja aurinko on laskenut,+ ja se kiirehtii* sijalleen, josta se taas leimahtaa loistamaan.+  Tuuli* menee etelään ja kiertää ympäri pohjoiseen.+ Se* kiertää kiertämistään,+ ja takaisin kierroilleen+ tuuli* palaa.  Kaikki talvipurot+ lähtevät virtaamaan mereen,+ silti ei meri ole täynnä.+ Siihen paikkaan, josta talvipurot lähtevät, sinne ne palaavat lähteäkseen jälleen.+  Kaikki asiat ovat väsyttäviä;+ ei yksikään pysty puhumaan siitä*. Silmä ei saa kyllikseen näkemisestä,+ eikä korva täyty kuulemisesta.+  Mitä on tapahtunut, sitä tulee tapahtumaan,+ ja mitä on tehty, sitä tullaan tekemään, joten ei ole mitään uutta auringon alla.*+ 10  Onko mitään, mistä voidaan sanoa: ”Katso tätä, se on uutta”? Se on jo ollut olemassa ajan hämärästä;+ mitä on tullut olemaan, se on meitä edeltäneeltä ajalta.+ 11  Ei ole muistoa entisaikojen ihmisistä eikä tule olemaan niistäkään, jotka tulevat myöhemmin.+ Osoittautuu, ettei näistäkään ole muistoa niiden joukossa, jotka tulevat vielä myöhemmin.+ 12  Minä, kokooja*, olin tullut Israelin kuninkaaksi Jerusalemissa.+ 13  Ja minä kohdistin sydämeni etsimään ja tutkimaan viisautta,+ joka liittyy kaikkeen siihen, mitä on tehty taivaiden alla – siihen onnettomaan aherrukseen, jonka Jumala on antanut ihmisten* pojille heidän siinä ahertaakseen.+ 14  Minä näin kaikki työt, jotka oli tehty auringon alla,+ ja katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen* tavoittelua.+ 15  Käyräksi tehtyä ei voida suoristaa,+ eikä puuttuvaa voida mitenkään laskea mukaan. 16  Minä puhuin sydämeni kanssa+ sanoen: ”Katso! Minä olen suuresti lisännyt viisauttani, enemmän kuin kukaan, joka on ollut Jerusalemissa ennen minua,+ ja minun sydämeni on nähnyt paljon viisautta ja tietoa.”+ 17  Ja minä ryhdyin kohdistamaan sydäntäni viisauden tuntemiseen ja mielettömyyden tuntemiseen,+ ja olen tullut tuntemaan tyhmyyden,+ että sekin on tuulen* tavoittelua.+ 18  Sillä viisauden runsaudessa on mielipahan runsautta,+ niin että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.+

Alaviitteet

Tai ”Kokoonkutsujan”, M(hepr. Qo·he′let); LXX(kreik. Ek·klē·si·a·stou)Vg(lat. Ecclesiastes): ”Ekklesian (seurakunnan, kansankokouksen) jäsenen”.
”Turhuuksien turhuutta”, M(hepr. havel′ hava·lim′)LXXSyVg. Tai ”Mitä suurinta turhuutta”.
ihmiselle”. Hepr. la·ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
auringon alla”. Hepr. ta·ḥat′ haš·ša′meš. Tämä ilmaus esiintyy Saarnaajan kirjassa 29 kertaa.
Kirjm. ”tulee huohottaen”.
”Tuuli”. Kirjm. ”Se”, joka voi myös viitata aurinkoon sen liikkuessa etelään ja pohjoiseen kesä- ja talvipäivänseisausten välillä.
”Se”. Kirjm. ”Tuuli”, mutta käännöksessä se on siirretty jakeen alkuun.
tuuli”. Hepr. ha·ru′aḥ; kreik. pneu′ma. Vrt. 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
Tai ”kaikesta”.
Ks. jae 3: ”alla”, alav.
Ks. jae 1, alav.
”ihmisten”. Hepr. ha·ʼa·dam′.
Ks. jakeen 6 kolmas alav.: ”tuuli”.
Ks. jakeen 6 kolmas alav.: ”tuuli”.