Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Roomalaisille 9:1–33

9  Sanon totuuden+ Kristuksessa, en valehtele,+ koska omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä,  että minulla on suuri murhe ja lakkaamaton tuska sydämessäni.+  Sillä toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin kirottuna* Kristuksesta veljieni hyväksi,+ niiden, jotka ovat sukulaisiani lihan mukaan,+  jotka sellaisina ovat israelilaisia,+ joille kuuluvat pojaksiotto+ ja kirkkaus+ ja liitot+ ja Lain antaminen+ ja pyhä palvelus*+ ja lupaukset;+  joille esi-isät+ kuuluvat ja joista Kristus polveutui lihan mukaan:+ Jumala,+ joka on yli kaiken*, olkoon siunattu ikuisesti. Aamen.  Ei ole kuitenkaan niin kuin Jumalan sana olisi epäonnistunut.+ Sillä eivät kaikki, jotka polveutuvat Israelista, ole todellisuudessa ”Israel”.+  Eivät liioin kaikki ole lapsia siksi, että he ovat Abrahamin siementä,+ vaan: ”Se, mitä kutsutaan ’sinun siemeneksesi’, tulee Iisakin kautta.”+  Toisin sanoen lihan lapset+ eivät ole todellisuudessa Jumalan lapsia,+ vaan lupauksen lapset+ luetaan siemeneksi.  Sillä lupauksen sana oli seuraava: ”Tähän aikaan minä tulen, ja Saaralla on silloin poika.”+ 10  Eikä vain tässä tapauksessa, vaan myös kun Rebekalle sikisi kaksoset+ yhdestä miehestä, esi-isästämme Iisakista: 11  sillä kun he eivät olleet vielä syntyneetkään eivätkä olleet harjoittaneet mitään hyvää eivätkä pahaa,+ niin jotta Jumalan tarkoitus valinnan suhteen olisi edelleen riippuvainen, ei teoista, vaan Kutsujasta,+ 12  hänelle sanottiin: ”Vanhempi tulee olemaan nuoremman orja.”+ 13  Niin kuin on kirjoitettu: ”Minä rakastin Jaakobia, mutta Esauta vihasin.”+ 14  Mitä siis sanomme? Onko Jumalassa epäoikeudenmukaisuutta?+ Älköön koskaan käykö niin! 15  Sillä hän sanoo Moosekselle: ”Minä olen oleva armollinen kenelle olen armollinen ja osoittava sääliä kenelle osoitan sääliä.”+ 16  Niinpä se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta,+ joka on armollinen.+ 17  Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri siitä syystä olen antanut sinun jäädä*, että näyttäisin sinun yhteydessäsi voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.”+ 18  Niinpä siis hän on armollinen kenelle tahtoo,+ mutta antaa paatua kenen tahtoo.+ 19  Sinä tulet sen tähden sanomaan minulle: ”Miksi hän vielä moittii? Sillä kuka on pystynyt vastustamaan hänen nimenomaista tahtoaan?”+ 20  Oi ihminen,+ mikä sinä siis todellakaan olet väittämään Jumalaa vastaan?+ Sanooko tosiaan muovailtu muovailijalleen: ”Miksi teit minut tällaiseksi?”+ 21  Mitä? Eikö savenvalajalla+ ole saven suhteen valta tehdä samasta seoksesta toinen astia kunnialliseen käyttöön, toinen kunniattomaan käyttöön?+ 22  Jos nyt Jumala, vaikkakin hän tahtoo osoittaa vihastustaan ja tehdä voimansa tunnetuksi, suvaitsi hyvin pitkämielisesti vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon,+ 23  tehdäkseen tunnetuksi kirkkautensa rikkauden+ armon astioissa,+ jotka hän valmisti etukäteen kirkkauteen,+ 24  nimittäin meidät, joita hän ei kutsunut ainoastaan juutalaisista, vaan myös kansakunnista,+ niin entä sitten? 25  On niin kuin hän sanoo myös Hooseassa: ”Niitä, jotka eivät ole minun kansaani,+ minä olen kutsuva ’kansakseni’, ja sitä, joka ei ollut rakas, ’rakkaaksi’,+ 26  ja siinä paikassa, jossa heille sanottiin: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä tullaan kutsumaan ’elävän Jumalan pojiksi’.”+ 27  Lisäksi Jesaja huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin poikien luku saattaa olla kuin meren hiekka,+ niin vain jäännös pelastuu.+ 28  Sillä Jehova* panee toimeen tilinteon maan päällä, päättää sen ja lyhentää sen.”*+ 29  Lisäksi, niin kuin Jesaja oli sanonut aikaisemmin: ”Ellei armeijoiden Jehova*+ olisi jättänyt meille siementä, meistä olisi tullut Sodoman kaltaisia ja meidät olisi tehty Gomorran kaltaisiksi.”+ 30  Mitä siis sanomme? Sen, että vaikka kansakuntien ihmiset eivät pyrkineetkään vanhurskauteen, he tavoittivat vanhurskauden,+ sen vanhurskauden, joka on tuloksena uskosta,+ 31  mutta vaikka Israel pyrki vanhurskauden lakiin, se ei saavuttanut sitä lakia.+ 32  Mistä syystä? Koska se ei pyrkinyt siihen uskolla, vaan kuin teoilla.+ He kompastuivat ”kompastuskiveen”,+ 33  niin kuin on kirjoitettu: ”Katso! Minä lasken Siioniin kompastuskiven+ ja loukkauskallion,+ mutta joka perustaa uskonsa sille*, ei tule pettymään.”*+

Alaviitteet

Kirjm. ”anateemana”. Kreik. a·naʹthe·ma; lat. anathema.
”pyhä palvelus”. Kreik. la·treiʹa; J17(hepr.): weha·ʽavō·dahʹ ’ja palvelus (palvonta)’. Ks. 2Mo 12:25, alav.
Ilmausta ”Jumala, joka on yli kaiken” on käsitelty liitteessä 6D.
”olen antanut sinun jäädä”, J17,18,22; אAB: ”olen korottanut sinut”; 2Mo 9:16 LXX:ssa, jota Paavali tässä lainaa: ”sinut on säilytetty”.
Ks. liite 1D.
Tai ”toteuttaa sen nopeasti”.
Ks. liite 1D.
Tai ”häneen”.
Tai ”ei joudu häpeään”.