Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Roomalaisille 4:1–25

4  Koska näin on, niin mitä sanomme Abrahamista, esi-isästämme+ lihan mukaan?*  Jos esimerkiksi Abraham olisi julistettu vanhurskaaksi teoista,+ niin hänellä olisi ollut syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan edessä.  Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Abraham uskoi Jehovaan*, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”+  Mutta työtä+ tekevälle ei palkkaa lueta* ansaitsemattomaksi hyvyydeksi,+ vaan velaksi.+  Toisaalta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo+ häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi.+  Niinhän Daavidkin puhuu sen ihmisen onnellisuudesta*, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:  ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi+ ja joiden synnit on peitetty;+  onnellinen on se mies, jonka syntiä Jehova* ei missään tapauksessa ota lukuun.”+  Tuleeko tämä onnellisuus sitten ympärileikatuille vai myös ympärileikkaamattomille?+ Sillä me sanomme: ”Abrahamille luettiin hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”+ 10  Millaisissa olosuhteissa se sitten luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamattomana?+ Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. 11  Ja hän sai tunnusmerkin,+ nimittäin ympärileikkauksen, siitä uskosta tulleen vanhurskauden sinetiksi*, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, ollakseen kaikkien niiden isä,+ jotka ympärileikkaamattomina uskovat,+ jotta vanhurskaus luettaisiin heille, 12  ja ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat järjestystä noudattaen sen uskon askeleissa, joka isällämme+ Abrahamilla oli ympärileikkaamattomana. 13  Sillä Abraham tai hänen siemenensä ei saanut sitä lupausta,+ että hän tulisi olemaan maailman perillinen, lain välityksellä, vaan uskosta+ tulleen vanhurskauden välityksellä. 14  Sillä jos laista kiinni pitävät ovat perillisiä, niin usko on tehty hyödyttömäksi ja lupaus on lakkautettu.+ 15  Todellisuudessa Laki saa aikaan vihastusta,+ mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.+ 16  Tämän vuoksi se oli uskosta, jotta se olisi ansaitsemattoman hyvyyden mukainen,+ niin että lupaus+ olisi varma koko hänen siemenelleen,+ ei vain sille, joka pitää kiinni Laista, vaan myös sille, joka pitää kiinni Abrahamin uskosta. (Hän on meidän kaikkien isä,+ 17  niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen asettanut sinut monien kansakuntien isäksi.”)+ Tämä tapahtui Hänen nähtensä, johon hän uskoi, niin, Jumalan joka tekee kuolleet eläviksi+ ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat.+ 18  Vaikka toivo oli mennyt, hän uskoi silti toivoon nojautuen,+ että hänestä tulisi monien kansakuntien isä,+ sen mukaan mitä oli sanottu: ”Niin tulee siemenesi olemaan.”+ 19  Ja vaikka hän ei heikentynyt uskossa, niin hän harkitsi omaa ruumistaan, nyt jo kuoleutunutta,+ koska hän oli noin satavuotias,+ ja myös Saaran kohdun kuoleutuneisuutta.+ 20  Mutta Jumalan lupauksen+ tähden hän ei horjunut epäuskossa,+ vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta,+ antoi Jumalalle kunnian 21  ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.+ 22  Siksi ”se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.+ 23  Sitä, että ”se luettiin+ hänelle”, ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan,+ 24  vaan myös meidän takiamme, joille se on määrä lukea, koska uskomme häneen, joka herätti Jeesuksen, meidän Herramme, kuolleista.+ 25  Hänet luovutettiin meidän hairahdustemme takia+ ja herätettiin sen takia, että meidät julistettaisiin vanhurskaiksi.+

Alaviitteet

”sanomme Abrahamista – – mukaan”, B; אADVg: ”sanomme Abrahamin, esi-isämme lihan mukaan, saavuttaneen”.
Ks. liite 1D.
Kirjm. ”lasketa”. Kreik. lo·gi′ze·tai; lat. inputatur.
Tai ”Daavidkin lausuu onnittelut sille ihmiselle”.
Ks. liite 1D.
Tai ”vahvistukseksi”.