Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Psalmit 78:1–72

Maskil*. Asafin.+ 78  Ota korviisi, oi kansani, minun lakini,+ kallistakaa korvanne suuni sanoille.+   Tahdon avata suuni sananparteen,+ tahdon antaa muinaisten arvoitusten kummuta esiin,+   niiden, joita olemme kuulleet ja jotka tunnemme+ ja joita omat isämme ovat meille kertoneet,+   joita emme salaa heidän pojiltaan,+ vaan joista kerromme tulevallekin sukupolvelle:+ Jehovan ylistyksistä ja hänen voimastaan+ sekä ihmeistään, joita hän on tehnyt.+   Niin hän herätti Jaakobiin muistutuksen,+ ja Israeliin hän asetti lain,+ jonka hän käski esi-isiemme+ tehdä tunnetuksi pojilleen,+   jotta tuleva sukupolvi, pojat, joiden oli määrä syntyä, tuntisivat sen,+ jotta he nousisivat ja kertoisivat siitä pojilleen+   ja jotta he panisivat luottamuksensa Jumalaan*+ eivätkä unohtaisi Jumalan* menettelytapoja,+ vaan noudattaisivat hänen käskyjään.+   Eikä heistä saisi tulla esi-isiensä kaltaisia,+ itsepäistä ja kapinallista sukupolvea,+ sukupolvea, joka ei ollut valmistanut sydäntään+ ja jonka henki ei ollut uskollinen Jumalalle.*+   Vaikka Efraimin pojat olivat aseistautuneita jousella-ampujia,+ he perääntyivät taistelun päivänä.+ 10  He eivät pitäneet Jumalan* liittoa,+ ja he kieltäytyivät vaeltamasta hänen lakinsa mukaan.+ 11  Vähitellen he unohtivat hänen menettelynsä+ ja hänen ihmeelliset tekonsa, jotka hän oli antanut heidän nähdä.+ 12  Heidän esi-isiensä nähden hän oli toiminut ihmeellisesti+ Egyptin maassa,+ Soanin kedolla.+ 13  Hän halkaisi meren antaakseen heidän kulkea yli,+ ja hän seisotti vedet padoksi.+ 14  Ja hän johdatti heitä päivisin pilvellä+ ja koko yön tulen valolla.+ 15  Hän halkaisi kallioita erämaassa+ antaakseen heidän juoda runsaasti kuin vesisyvyyksistä.*+ 16  Ja hän tuotti virtoja kalliosta+ ja pani vedet valumaan jokien tavoin.+ 17  Ja he tekivät yhä enemmän syntiä häntä vastaan+ kapinoimalla Korkeinta vastaan vedettömällä seudulla,+ 18  ja he koettelivat Jumalaa* sydämessään+ pyytämällä sielulleen syötävää.+ 19  Niin he alkoivat puhua Jumalaa vastaan.*+ He sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän erämaahan?”+ 20  Katso! Hän löi kallioon,+ jotta vedet virtaisivat ja purotkin kohisisivat esiin.+ ”Kykeneekö hän myös antamaan leipää+ tai voiko hän valmistaa ravintoa kansalleen?”+ 21  Sen tähden Jehova kuuli ja vimmastui,+ ja tuli syttyi Jaakobia vastaan,+ ja myös suuttumus nousi Israelia vastaan.+ 22  Sillä he eivät uskoneet Jumalaan+ eivätkä luottaneet hänen pelastukseensa.+ 23  Ja hän käski pilviä ylhäällä, ja taivaan ovet hän avasi.+ 24  Ja hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi,+ niin, taivaan viljaa hän antoi heille.+ 25  Ihmiset* söivät voimallisten* leipää,+ hän lähetti heille muonaa yllin kyllin.+ 26  Hän antoi itätuulen puhjeta taivaassa+ ja pani voimallaan etelätuulen puhaltamaan.+ 27  Ja hän antoi sataa heille ravintoa kuin tomua,+ niin, siivekkäitä lentäviä luomuksia kuin merten hiekkajyväsiä.+ 28  Ja hän pudotteli niitä leirinsä keskelle,+ kaikkialle telttamajojensa ympärille.+ 29  Niin he söivät ja tulivat hyvin kylläisiksi,+ ja hän toi heille sitä, mitä he himoitsivat.+ 30  He eivät olleet kääntyneet pois himostaan, heidän ruokansa oli vielä heidän suussaan,+ 31  kun jo Jumalan vihastus nousi heitä vastaan.+ Ja hän ryhtyi surmaamaan heidän hyvin ravittujaan,+ ja Israelin nuoret miehet hän lysähdytti maahan. 32  Tästä kaikesta huolimatta he tekivät vielä lisää syntiä+ eivätkä uskoneet hänen ihmeellisiin tekoihinsa.+ 33  Niinpä hän saattoi heidän päivänsä loppuun kuin pelkän henkäyksen+ ja heidän vuotensa aiheuttamalla järkytyksen. 34  Aina kun hän surmasi heitä, he myös kysyivät häntä+ ja palasivat etsimään Jumalaa.*+ 35  Ja he alkoivat muistaa, että Jumala* oli heidän Kallionsa+ ja että Jumala, Korkein, oli heidän Kostajansa.+ 36  Ja he koettivat viekoitella häntä suullaan+ ja yrittivät valehdella hänelle kielellään.+ 37  Eikä heidän sydämensä ollut vakaa häntä kohtaan,+ eivätkä he osoittautuneet uskollisiksi hänen liitossaan.+ 38  Mutta hän oli armollinen;+ hän peitti aina erheen+ aiheuttamatta tuhoa.+ Ja monta kertaa hän pani suuttumuksensa väistymään+ herättämättä koko vihastustaan. 39  Ja hän muisti aina, että he olivat lihaa,+ että henki* lähtee palaamatta takaisin.+ 40  Kuinka usein he kapinoivatkaan häntä vastaan erämaassa,+ pahoittivat hänen mieltään aavikolla!+ 41  Ja yhä uudelleen he panivat Jumalan* koetukselle,+ ja he tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle.+ 42  He eivät muistaneet hänen kättään,+ sitä päivää, jona hän lunasti heidät vastustajan vallasta,+ 43  miten hän pani tunnusmerkkinsä Egyptiin+ ja ihmeensä Soanin kedolle+ 44  ja miten hän alkoi muuttaa vereksi heidän Niilin-kanaviaan,+ niin etteivät he voineet juoda omista virroistaan.+ 45  Hän lähetti heidän kimppuunsa paarmoja syömään heitä+ ja sammakoita aiheuttamaan heille tuhoa.+ 46  Ja hän alkoi antaa heidän satoaan torakoille ja heidän uurastustaan kulkusirkoille.+ 47  Hän alkoi hävittää heidän viiniköynnöksiään raesateella+ ja heidän sykomoripuitaan raekivillä.+ 48  Hän ryhtyi antamaan heidän juhtiaan alttiiksi raesateelle+ ja heidän karjaansa polttavalle kuumeelle. 49  Hän lähetti heitä vastaan suuttumuksensa hehkua,+ vimmaa, tuomiojulistusta ja ahdinkoa,+ onnettomuutta tuottavien enkelien lähetystöjä.+ 50  Hän valmisti tietä suuttumukselleen.+ Hän ei pidättänyt heidän sieluaan edes kuolemasta, ja heidän elämänsä hän antoi alttiiksi rutolle.*+ 51  Lopulta hän löi kaikki egyptiläisten esikoiset,+ heidän suvunjatkamiskykynsä* ensimmäiset Haamin teltoissa.+ 52  Myöhemmin hän lähetti kansansa liikkeelle kuin katraan+ ja johti heitä kuin laumaa erämaassa.+ 53  Ja hän johdatteli heitä turvallisesti, eivätkä he tunteneet kauhua,+ ja meri peitti heidän vihollisensa.+ 54  Ja hän lähti tuomaan heitä pyhälle alueelleen,+ tähän vuoristoon, jonka hänen oikea kätensä hankki.+ 55  Ja heidän takiaan hän vähitellen ajoi pois kansakunnat,+ ja mittanuoralla hän ryhtyi jakamaan heille perintöä arvan perusteella,*+ niin että hän pani Israelin heimot asumaan omissa kodeissaan.*+ 56  Ja he alkoivat koetella Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoida häntä vastaan+ eivätkä pitäneet hänen muistutuksiaan.+ 57  He kääntyivät myös toistuvasti takaisin ja toimivat petollisesti esi-isiensä tavoin;+ he kääntyivät ympäri* kuin veltto jousi.+ 58  Ja he loukkasivat häntä jatkuvasti uhrikukkuloillaan+ ja yllyttivät häntä mustasukkaisuuteen veistetyillä kuvillaan.+ 59  Jumala kuuli+ ja lopulta vimmastui,+ ja niin hän hyljeksi Israelia suuresti.+ 60  Ja viimein hän hylkäsi Silon tabernaakkelin,+ teltan jossa hän asui ihmisten keskuudessa.+ 61  Niin hän antoi voimansa vankeuteen+ ja kauneutensa vastustajan käsiin.+ 62  Ja hän antoi kansaansa alttiiksi miekalle,+ ja perinnölleen hän vimmastui.+ 63  Hänen nuoret miehensä kulutti tuli, eikä hänen neitsyitään ylistetty.*+ 64  Hänen pappinsa taas kaatuivat miekkaan,+ eivätkä heidän* leskensä antaneet itkulle sijaa.+ 65  Silloin Jehova* alkoi herätä kuin unesta,+ niin kuin mahtava*, joka selviää viinistä.+ 66  Ja hän löi vastustajiaan maahan takaapäin,+ hän tuotti heille ajan hämärään asti kestävän häväistyksen.+ 67  Ja hän ryhtyi hylkäämään Joosefin telttaa+ eikä valinnut Efraimin heimoa,+ 68  vaan hän valitsi Juudan heimon,+ Siioninvuoren, jota hän rakasti.+ 69  Ja hän alkoi rakentaa pyhäkköään niin kuin kukkuloita,+ niin kuin maata*, jonka hän on perustanut pysymään ajan hämärään asti.+ 70  Ja niin hän valitsi palvelijansa Daavidin+ ja otti hänet katraan tarhoista.+ 71  Hän toi hänet imettävien emojen jäljestä+ paimentamaan kansaansa Jaakobia+ ja perintöään Israelia.+ 72  Ja hän alkoi paimentaa heitä nuhteettomin sydämin*+ ja johtaa heitä taitavin käsin.+

Alaviitteet

Ks. 32:pk., alav.
”Jumalaan”. Hepr. vEʼ·lo·him′.
”Jumalan”. Hepr. ʼEl.
Jumalalle”. Hepr. ʼet-ʼEl.
”Jumalan”. Hepr. ʼElo·him′.
Tai ”kuin kuohuvia vesiä”. Hepr. kit·ho·mōt′. Ks. 33:7: ”vedet”, alav.
”Jumalaa”. Hepr. ʼEl.
”Jumalaa vastaan”. Hepr. bEʼ·lo·him′.
”Ihmiset”. Hepr. ʼiš.
”voimallisten”, ts. yli-inhimillisten. Hepr. ʼab·bi·rim′; LXXSyVg(iuxta LXX): ”enkelien”; T: ”enkelien asumuksesta [laskeutuvaa]”.
”Jumalaa”. Hepr. ʼEl.
”Jumala”. Hepr. ʼElo·him′.
Tai ”tuuli”. Hepr. ru′aḥ.
”Jumalan”. Hepr. ʼEl.
Tai ”paiserutolle”.
”heidän suvunjatkamiskykynsä”. Kirjm. ”suvunjatkamiskykyjen”, M; Sy: ”heidän jälkeläistensä”; TLXXVg(iuxta LXX): ”heidän vaivansa (vaivojensa)”.
”perintöä arvan perusteella”. Tai ”perintöosaa”.
Kirjm. ”teltoissaan”.
Tai ”he retkahtivat entiselleen”.
”ylistetty”, ts. häälauluissa.
”heidän”, LXXSyVg(iuxta LXX); MT: ”hänen”.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·naj′. Ks. liite 1B.
Tai ”väkevä”.
”niin kuin kukkuloita, niin kuin maata”. Tai ”sellaiseksi kuin kukkulat, sellaiseksi kuin maa”.
Kirjm. ”sydämensä nuhteettomuudessa”.