Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Psalmit 49:1–20

Johtajalle. Korahin poikien.+ Sävelmä. 49  Kuulkaa tämä, kaikki kansat. Ottakaa korviinne, kaikki tämän asiainjärjestelmän* asukkaat,+   te ihmisen* pojat sekä te miehen* pojat, sinä rikas ja sinä köyhä yhdessä.+   Minun suuni puhuu viisautta,+ ja sydämeni mietteet ovat ymmärrystä.+   Minä kallistan korvani sananparsille,+ ilmaisen* arvoitukseni harppua soittaen.+   Miksi pelkäisin pahoina päivinä,+ kun syrjäyttäjieni* erhe piirittää minua?+   Niistä, jotka luottavat varastoihinsa+ ja jotka rehentelevät rikkautensa runsaudella,+   ei yksikään* voi mitenkään lunastaa edes veljeä+ eikä antaa hänestä lunnaita* Jumalalle   (ja heidän* sielunsa lunastushinta on niin kallis,+ että se on jäänyt suorittamatta ajan hämärään asti),   niin että hän eläisi edelleen ikuisesti hautakuoppaa näkemättä.+ 10  Sillä hän näkee, että viisaatkin kuolevat,+ typerä ja järjetön menehtyvät yhdessä,+ ja heidän on jätettävä varastonsa toisille.+ 11  He toivovat salaa*, että heidän huoneensa pysyisivät ajan hämärään asti,+ heidän telttamajansa sukupolvesta sukupolveen.+ He ovat nimittäneet maatilojaan nimiensä mukaan.+ 12  Ja kuitenkaan ei kunnioitettukaan ihminen* voi pysyä jatkuvasti;+ hän on tosiaan verrattavissa surmattuihin* eläimiin.+ 13  Tämä on niiden tie, jotka ovat typeriä,+ ja niiden heidän jälkeensä tulevien, jotka saavat mielihyvää heidän suunsa puheista*. Sela. 14  Niin kuin lampaat heidät on määrätty* Šeoliin,+ kuolema heitä paimentaa,*+ ja aamulla he ovat oikeamielisten vallan alla,+ ja heidän hahmonsa* on määrä hävitä.+ Šeol, ei ylhäinen asuinsija, on jokaista varten.*+ 15  Mutta Jumala itse lunastaa minun sieluni Šeolin kädestä,+ sillä hän ottaa minut vastaan. Sela. 16  Älä pelkää, kun joku hankkii rikkauksia,+ kun hänen talonsa kunnia lisääntyy,+ 17  sillä kuollessaan hän ei voi ottaa mitään mukaansa;+ hänen kunniansa ei mene alas hänen kanssaan.+ 18  Sillä elinaikanaan hän siunasi omaa sieluaan+ (ja sinua kiitetään, kun teet itsellesi hyvää);+ 19  lopulta se* menee vain hänen esi-isiensä sukupolven luo.+ He eivät näe enää koskaan valoa.+ 20  Kunnioitettukin ihminen, joka ei ymmärrä,*+ on tosiaan verrattavissa surmattuihin eläimiin.+

Alaviitteet

”tämän asiainjärjestelmän”. Tai ”elinajan”. Hepr. ḥa′led.
Hepr. ʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”miehen”. Hepr. ʼiš.
Tai ”selitän”. Kirjm. ”avaan”.
”syrjäyttäjieni”, jos vokalisointia muutetaan; M: ”kantapäitteni”.
”yksikään”. Hepr. ʼiš.
”hänestä lunnaita”. Tai ”itsestään lunnaita”. Kirjm. ”hänen peitettään”. Hepr. kof·rō′.
”heidän”, MSy; LXXVg(iuxta LXX): ”hänen”.
”Heidän sisäinen toiveensa on”, M; LXXSyVg(iuxta LXX): ”Heidän hautansa [ovat]”, jolloin jatko kuuluu ”heidän huoneensa iäti”.
”Ja kuitenkaan – – ihminen”. Hepr. weʼa·dam′. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Tai ”vaiennettuihin”.
”suunsa puheista”. Kirjm. ”suustaan”.
”heidät on määrätty”. Kirjm. ”he ovat määränneet [heidät]”. Jos tätä verbiä korjataan: ”he laskeutuvat (vaipuvat)”.
”heitä paimentaa”. Tai ”heitä laiduntaa”, ”vie heidät laitumelle”.
”heidän kallionsa”, Mreunah.
Tai ”häntä varten”, ts. jokaista tässä ryhmässä olevaa varten.
”se”, fem. Tai ”hänen sielunsa”.
”joka ei ymmärrä”, M; jos hepr. verbimuotoa muutetaan jakeen 12a mukaisesti: ”[Kunnioitettukaan ihminen] ei pysy jatkuvasti, [hän]”.