Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Psalmit 139:1–24

Johtajalle. Daavidin. Sävelmä. 139  Oi Jehova, olet tutkinut minut läpikotaisin ja tunnet minut.+   Sinä olet tullut tietämään istumiseni ja nousemiseni.+ Olet ottanut huomioon ajatukseni kaukaa.+   Kulkemiseni ja makaamiseni olet mitannut,+ ja kaikki tieni ovat tulleet sinulle tutuiksi.+   Sillä ei ole sanaa kielelläni,+ mutta katso, oi Jehova, sinä tiedät jo sen kaiken.+   Takaa ja edestä olet piirittänyt minut ja panet kätesi minun päälleni.   Sellainen tieto on minulle liian ihmeellistä.+ Se on niin korkealla, etten voi saavuttaa sitä.+   Minne voin mennä henkesi ulottuvilta,*+ ja minne voin paeta kasvojesi edestä?+   Jos nousisin taivaaseen, sinä olisit siellä,+ ja jos levittäisin lepovuoteeni Šeoliin*, katso, sinä olisit siellä.+   Vaikka ottaisin aamunkoiton siivet+ asuakseni syrjäisimmässä meressä,+ 10  sielläkin sinun kätesi taluttaisi minua+ ja oikea kätesi ottaisi minusta kiinni.+ 11  Ja vaikka sanoisin: ”Totisesti pimeys sieppaa minut äkkiä!”,+ niin yö olisi valona ympärilläni.+ 12  Ei pimeyskään olisi sinulle liian pimeä,+ vaan yökin loistaisi niin kuin päivä;+ pimeys voisi yhtä hyvin olla valo.*+ 13  Sillä sinä valmistit munuaiseni,+ pidit minua suojattuna äitini kohdussa.+ 14  Minä kiitän sinua siksi, että minut on tehty pelottavan ihmeellisesti.+ Sinun tekosi ovat ihmeelliset,+ kuten sieluni varsin hyvin tietää.+ 15  Luuni eivät olleet sinulta kätkössä,+ kun minut salassa tehtiin,+ kun minut kudottiin maan syvimmissä osissa.*+ 16  Silmäsi näkivät jopa alkioni,*+ ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat, mitä tulee päiviin, jolloin ne muodostettiin+ eikä yhtäkään niistä vielä ollut. 17  Kuinka kallisarvoiset siis ovatkaan minulle sinun ajatuksesi!+ Oi Jumala*, kuinka suureksi nouseekaan niiden kokonaismäärä!+ 18  Jos koettaisin laskea ne, niitä olisi enemmän kuin konsanaan hiekkajyväsiä.+ Olen herännyt* ja olen silti yhä luonasi.+ 19  Oi kunpa sinä, oi Jumala*, surmaisit jumalattoman!+ Silloin verivelkaiset miehetkin*+ poistuvat varmasti luotani, 20  nuo jotka puhuvat sinusta oman käsityksensä mukaan;+ he ovat käyttäneet nimeäsi arvottomalla tavalla+ – sinun vastustajasi.+ 21  Enkö vihaa niitä, jotka kiihkeästi vihaavat sinua, oi Jehova,+ ja enkö tunne inhoa niitä kohtaan, jotka kapinoivat sinua vastaan?+ 22  Täydellä vihalla minä totisesti heitä vihaan.+ Heistä on tullut minulle tosi vihollisia.+ 23  Tutki minut läpikotaisin, oi Jumala*, ja tunne sydämeni.+ Koettele minua ja tunne levottomuutta herättävät ajatukseni+ 24  ja katso, onko minussa mitään tuskan tietä,+ ja johdata minua määräämättömän ajan tiellä.+

Alaviitteet

henkesi ulottuvilta”. Hepr. me·ru·ḥe′kha; kreik. pneu′ma·tos′; lat. spiritu.
Šeoliin”. Hepr. šeʼōl′; kreik. hai′dēn; syyr. la·šiul; Vg(iuxta LXX; lat.): infernum. Ks. liite 4B.
Kirjm. ”niin kuin pimeys, niin kuin valo”; tai ”niin kuin pimeys, niin valo”.
”syvimmissä osissa”. Vrt. 63:9, alav.
”jopa alkioni”. Tai ”minut jo alkiona”.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
”Olen tullut loppuuni”, kolme hepr. käsik.
”Jumala”. Hepr. ʼElō′ah.
Tai ”verenhimoiset miehetkin”. Kirjm. ”verien miehet”.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.