Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Nehemia 9:1–38

9  Ja tämän kuun+ kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä Israelin pojat kokoontuivat sekä paastosivat,+ ja heillä oli säkkikangas+ ja multaa+ päällään.  Ja Israelin siemen ryhtyi erottautumaan+ kaikista vierasmaalaisista*+ ja astui sitten esiin tunnustamaan+ omat syntinsä+ ja isiensä erheet.+  Sen jälkeen he nousivat seisomaan paikallaan+ ja lukivat ääneen Jehovan, Jumalansa, lain kirjaa+ neljännen osan päivästä,+ ja neljännen osan he tekivät tunnustuksia+ ja kumarsivat Jehovaa, Jumalaansa.+  Niin Jesua ja Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja,+ Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle+ ja huusivat kuuluvalla äänellä+ Jehovan, Jumalansa, puoleen.  Ja leeviläiset Jesua ja Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: ”Nouskaa, siunatkaa+ Jehovaa, Jumalaanne, ajan hämärästä ajan hämärään asti.+ Ja siunatkoot he sinun loistoisaa nimeäsi,+ joka on korotettu yli kaiken siunauksen ja ylistyksen.  Sinä yksin olet Jehova;+ sinä itse olet tehnyt taivaat,+ taivasten taivaan ja koko niiden armeijan,+ maan+ ja kaiken, mitä sen päällä on,+ meret+ ja kaiken, mitä niissä on,+ ja sinä varjelet ne kaikki elossa, ja taivaiden armeija+ kumartaa sinua.  Sinä olet Jehova, tosi Jumala, joka valitsit Abramin+ ja toit hänet pois Kaldean Urista+ ja annoit hänelle nimen Abraham.+  Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi edessäsi;+ niin hänen kanssaan tehtiin* liitto+ siitä, että kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten ja perissiläisten ja jebusilaisten ja girgasilaisten maa annettaisiin hänelle, annettaisiin hänen siemenelleen,+ ja sinä ryhdyit toteuttamaan sanojasi, koska olet vanhurskas.+  Niin sinä näit+ esi-isiemme ahdistuksen Egyptissä, ja heidän huutonsa Punaisenmeren rannalla sinä kuulit.+ 10  Sitten sinä teit tunnusmerkkejä ja ihmeitä faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa vastaan,+ sillä sinä tiesit heidän menetelleen julkeasti+ heitä vastaan, ja sinä ryhdyit tekemään itsellesi nimeä,+ kuten tänäkin päivänä. 11  Ja meren sinä halkaisit+ heidän edessään, niin että he meren keskitse kulkivat yli kuivaa maata myöten,+ ja heidän takaa-ajajansa sinä sinkosit syvyyksiin+ kuin kiven+ voimakkaisiin vesiin.+ 12  Ja sinä johdatit heitä päivällä pilvipatsaalla+ ja yöllä tulipatsaalla+ valaistaksesi+ heille tien, jota heidän piti kulkea. 13  Ja sinä laskeuduit Siinainvuorelle+ ja puhuit heille taivaasta+ ja annoit heille rehdit oikeudelliset päätökset+ ja totuuden lait,+ hyvät säännökset+ ja käskyt.+ 14  Ja sinä teit heille tunnetuksi pyhän sapattisi+ ja annoit heille käskyt ja säännökset ja lain palvelijasi Mooseksen välityksellä.+ 15  Ja sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä+ ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa+ ja edelleen käskit heidän mennä+ ottamaan haltuunsa maan, jonka olit kätesi kohottaen vannonut antavasi heille.+ 16  Ja he, siis esi-isämme, menettelivät julkeasti+ ja jäykistivät niskaansa,+ eivätkä he kuunnelleet sinun käskyjäsi. 17  Niin he kieltäytyivät kuuntelemasta,+ eivätkä he muistaneet+ ihmeellisiä tekojasi, jotka olit heidän parissaan suorittanut, vaan he jäykistivät niskaansa+ ja asettivat päämiehen+ palatakseen orjuuteensa Egyptiin*. Mutta sinä olet anteeksiantojen+ Jumala*, suosiollinen+ ja armollinen,+ hidas vihastumaan+ ja runsas+ rakkaudellisessa huomaavaisuudessa, etkä sinä hylännyt heitä.+ 18  Niinpä kun he olivat tehneet itselleen valetun vasikkapatsaan+ ja alkoivat sanoa: ’Tämä on sinun Jumalasi*, joka johdatti sinut pois Egyptistä’,+ ja syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin, 19  niin sinä et runsaassa armossasi hylännyt+ heitä erämaahan. Pilvipatsas ei väistynyt heidän yltään päivällä johdattamasta heitä tiellä+ eikä tulipatsas yöllä valaisemasta heille sitä tietä, jota heidän piti kulkea.+ 20  Ja sinä annoit hyvän henkesi+ tehdäksesi heidät harkitseviksi etkä pidättänyt mannaasi heidän suustaan,+ ja heidän janoonsa annoit vettä.+ 21  Ja neljäkymmentä+ vuotta sinä hankit heille ruokaa erämaassa. Heiltä ei puuttunut mitään.+ Heidän vaatteensa eivät kuluneet,+ eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.+ 22  Ja sinä annoit heille valtakuntia+ ja kansoja ja jaoit niitä pala palalta,+ niin että he ottivat haltuunsa Sihonin maan,+ jopa Hesbonin+ kuninkaan maan ja Basanin+ kuninkaan Ogin+ maan. 23  Ja heidän poikansa sinä teit yhtä lukuisiksi kuin taivaiden tähdet.+ Sitten sinä veit heidät siihen maahan,+ josta olit luvannut heidän esi-isilleen,+ että he menisivät ottamaan sen haltuunsa. 24  Niin heidän poikansa+ tulivat ja ottivat maan haltuunsa,+ ja sinä ryhdyit alistamaan+ heidän edessään maan asukkaita, kanaanilaisia,+ ja antamaan heitä heidän käsiinsä, niin, heidän kuninkaitaan+ ja maan kansoja,+ jotta he tekisivät näille mielensä mukaan.+ 25  Ja he valloittivat linnoitettuja kaupunkeja+ ja lihavan maan+ ja ottivat haltuunsa taloja, jotka olivat kaikkia hyvyyksiä täynnä,+ hakattuja vesisäiliöitä,+ viinitarhoja ja oliivilehtoja+ ja ravintoa antavia puita runsain määrin, ja niin he söivät ja tulivat kylläisiksi+ ja lihoivat+ ja elivät ylellisesti suuressa hyvyydessäsi.+ 26  Mutta he tulivat tottelemattomiksi+ ja kapinoivat sinua vastaan+ ja heittivät toistuvasti lakisi selkänsä taakse+ ja tappoivat omat profeettasi,+ jotka todistivat heitä vastaan palauttaakseen heidät luoksesi,+ ja he syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin.+ 27  Tämän vuoksi sinä annoit heidät heidän vastustajiensa käsiin,+ jotka aiheuttivat heille jatkuvasti ahdinkoa,+ mutta ahdinkonsa aikana he huusivat sinun puoleesi,+ ja sinä itse kuulit heitä taivaista,+ ja runsaan armosi+ mukaisesti sinä annoit heille pelastajia,+ jotka pelastivat heidät heidän vastustajiensa käsistä.+ 28  Mutta heti kun he pääsivät lepoon, he tekivät taas sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi,+ ja sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, jotka polkivat heitä maahan.+ Silloin he palasivat ja huusivat sinua avukseen,+ ja sinä itse kuulit taivaista+ ja vapautit heidät runsaan armosi mukaisesti kerran toisensa jälkeen.+ 29  Vaikka sinä todistit+ heitä vastaan palauttaaksesi heidät lakisi yhteyteen,+ he itse menettelivät julkeasti+ eivätkä kuunnelleet käskyjäsi, ja he tekivät syntiä+ sinun oikeudellisia päätöksiäsi+ vastaan, joista ihminen*, jos hän tekee niiden mukaan, on myös elävä.+ Ja he hangoittelivat vastaan+ ja jäykistivät niskansa+ eivätkä kuunnelleet.+ 30  Mutta sinä olit malttavainen heitä kohtaan monta vuotta+ ja todistit jatkuvasti+ heitä vastaan hengelläsi profeettojesi välityksellä, mutta he eivät ottaneet korviinsa.+ Lopulta sinä annoit heidät maiden kansojen käsiin.+ 31  Ja runsaassa armossasi sinä et tehnyt loppua heistä+ etkä hylännyt+ heitä, sillä sinä olet suosiollinen+ ja armollinen+ Jumala*. 32  Ja nyt, oi Jumalamme, suuri,+ väkevä+ ja pelkoa herättävä*+ Jumala*, sinä joka pidät liiton+ ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden,*+ älä pidä vähäisenä edessäsi+ kaikkea sitä kärsimystä, joka on kohdannut meitä,+ meidän kuninkaitamme,+ ruhtinaitamme+ ja pappejamme+ ja profeettojamme+ ja esi-isiämme+ ja kaikkea kansaasi Assyrian kuninkaiden päivistä aina tähän päivään saakka.+ 33  Ja sinä olet vanhurskas+ kaikessa, mikä on kohdannut meitä, sillä sinä olet toiminut uskollisesti,+ mutta me olemme menetelleet jumalattomasti.+ 34  Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja esi-isämme+ eivät ole toteuttaneet lakiasi+ eivätkä kiinnittäneet huomiota käskyihisi+ eivätkä todistuksiisi*, joilla sinä todistit+ heitä vastaan. 35  Ja he, valtakuntansa*+ aikana ja heille antamiesi runsaiden hyvyyksiesi keskellä+ ja siinä laajassa ja lihavassa maassa,+ jonka asetit heidän käyttöönsä, he eivät palvelleet sinua+ eivätkä kääntyneet pois pahoista menettelytavoistaan.+ 36  Katso! Olemme tänä päivänä orjia,+ ja siinä maassa, jonka annoit esi-isillemme syödäksemme sen hedelmiä ja sen hyvyyksiä, katso, olemme orjia siinä,+ 37  ja sen sato on runsas+ niille kuninkaille,+ jotka olet asettanut meille syntiemme takia,+ ja he hallitsevat meidän ruumiitamme ja kotieläimiämme mielensä mukaan, ja me olemme suuressa ahdingossa.*+ 38  Niinpä me kaiken tämän takia teemme* lujan sopimuksen,+ sekä kirjallisena että ruhtinaittemme, leeviläistemme ja pappiemme sinetillä+ vahvistettuna.”*+

Alaviitteet

Kirjm. ”vieraan (maan) pojista”.
”tehtiin”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”Egyptiin”, LXX ja jotkin hepr. käsik:t; M: ”kapinassaan”.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah, yks. sanasta ʼElo·himʹ.
”sinun Jumalasi”. Hepr. ʼelo·hēʹkha, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä, koska demonstratiivipronomini zeh ’tämä’ ja verbi he·ʽel·khaʹ ’johti sinut’ ovat yksikössä, mikä osoittaa, että ”Jumalasi” on yks.; kreik. hoi the·oiʹ ’jumalat’; lat. Deus tuus ’Jumalasi’, yks. Vrt. 2Mo 32:4: ”Jumalasi”, alav.
Hepr. ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
”ja pelkoa (kunnioitusta) herättävä”. Hepr. wehan·nō·raʼʹ.
Tai ”tosi Jumala”. Arvonimeä ʼEl edeltää hepreassa määräinen artikkeli ha, ja siihen liittyvät lisäksi määritteet ”suuri, mahtava ja pelkoa herättävä”. Ks. liite 1G.
Tai ”uskollisen rakkauden”.
Tai ”muistutuksiisi”, ”kehotuksiisi”.
”valtakuntansa”, MVg; LXXSy ja kaksi hepr. käsik.: ”valtakuntasi”.
MLXX:ssa luku päättyy tähän.
Kirjm. ”leikkaamme”.
Kirjm. ”sopimuksen kirjallisena, ja siinä, mikä sinetöitiin, [olivat] ruhtinaamme, leeviläisemme ja pappimme”.