Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Matteus 6:1–34

6  Varokaa tarkoin harjoittamasta vanhurskauttanne+ ihmisten edessä, jotta he huomaisivat teidät; muutoin teillä ei tule olemaan palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.  Kun siis lähdet antamaan armonlahjoja,+ älä toitota torvea*+ edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen kunniaa ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.  Mutta kun sinä annat armonlahjoja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee,  jotta armonlahjasi olisivat salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.+  Silloinkaan kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten+ synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä.+ Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.  Mutta sinä, kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi,+ ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa;+ silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.  Rukoillessanne älkää kuitenkaan hokeko samoja asioita*+ niin kuin kansakuntien ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.  Älkää siis tehkö itsestänne heidän kaltaisiaan, sillä Jumala, teidän Isänne, tietää mitä te tarvitsette,+ ennen kuin häneltä pyydättekään.  Teidän on siis rukoiltava näin:+ ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi+ pyhitetty.*+ 10  Tulkoon sinun valtakuntasi.+ Tapahtukoon sinun tahtosi+ myös maan päällä+ niin kuin taivaassa. 11  Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi,+ 12  ja anna meille velkamme anteeksi*, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.+ 13  Äläkä saata meitä kiusaukseen,+ vaan vapauta* meidät paholaisesta.’*+ 14  Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi,+ 15  mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.+ 16  Kun te paastoatte,+ lakatkaa tulemasta surullisiksi kasvoiltanne niin kuin ulkokullatut, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, jotta heidän paastoamisensa näkyisi ihmisille.+ Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä. 17  Mutta sinä, kun paastoat, sivele päähäsi öljyä ja pese kasvosi,+ 18  jottei paastoamisesi näkyisi ihmisille, vaan Isällesi, joka on salassa;+ silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut. 19  Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita+ maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20  Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen,+ missä ei koi eikä ruoste syö+ ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta. 21  Sillä missä on aarteesi, siellä tulee olemaan myös sydämesi. 22  Ruumiin lamppu on silmä.+ Jos siis silmäsi on yksinkertainen*, niin koko ruumiisi on valoisa, 23  mutta jos silmäsi on paha,*+ niin koko ruumiisi tulee olemaan pimeä. Jos todellisuudessa se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys!+ 24  Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista+ tai liittymään toiseen ja halveksimaan toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden* orjia.+ 25  Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne+ sielustanne*, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.+ Eikö sielu merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?+ 26  Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja,+ sillä ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastohuoneisiin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?+ 27  Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä?+ 28  Ja miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia kedon liljoista,+ kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, 29  mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo+ kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä. 30  Jos nyt Jumala näin vaatettaa kedon kasvillisuuden, joka tänään on olemassa ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljon ennemmin teidät, te vähäuskoiset?+ 31  Älkää siis koskaan olko huolissanne+ ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ 32  Sillä kaikkia näitä kansakunnat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia.+ 33  Näin ollen etsikää jatkuvasti* ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,*+ niin kaikki tämä muu lisätään teille.+ 34  Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä,+ sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.

Alaviitteet

Kirjm. ”puhalla trumpettia”.
Tai ”älkää – – lörpötelkö”, ”älkää – – hokeko tyhjiä”.
Tai ”pidettäköön – – pyhänä”. Kreik. ha·gi·a·sthēʹtō; lat. sanctificetur; J17,18(hepr.): jit·qad·dašʹ pyhitettäköön’. Ks. 2Mo 29:43: ”pyhittämä”, alav.
Kirjm. ”päästä velkamme menemään”.
Tai ”pelasta”.
Tai ”pahasta”, ”siitä, mikä on pahaa”.
Tai ”vilpitön”, ”yhteen suuntaan kohdistettu”, ”tarkennettu”, ”antelias”.
Tai ”kateellinen”.
Tai ”mammonan”. Kreik. ma·mō·naiʹ, dat.; J17,18,22(hepr.): ham·ma·mōnʹ.
Tai ”elämästänne”. Kreik. psy·khēiʹ. Ks. liite 4A.
”etsikää jatkuvasti”. Kreik. zē·teiʹte; verbimuoto viittaa jatkuvaan toimintaan.
”Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”. Kirjm. ”valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”, ts. taivaallisen Isän vanhurskautta (vrt. jae 32). Kreik. tēn ba·si·leiʹan kai tēn di·kai·o·syʹnēn au·touʹ.