Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Markus 9:1–50

9  Hän sanoi heille lisäksi: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he ensin näkevät Jumalan valtakunnan jo tulleen voimassaan.”+  Niinpä kuusi päivää myöhemmin Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei vain heidät erilleen ylös korkealle vuorelle. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään,+  ja hänen päällysvaippansa tulivat hohtaviksi, paljon valkoisemmiksi kuin yksikään vaatteiden puhdistaja maan päällä voisi niitä valkaista.+  Heille näyttäytyivät myös Elia sekä Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa.+  Ja sen johdosta Pietari sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että olemme täällä, joten pystytetään kolme telttaa, yksi sinulle ja yksi Moosekselle ja yksi Elialle.”+  Hän ei oikeastaan tiennyt mitä vastata, sillä he pelästyivät kovasti.  Ja muodostui pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni:+ ”Tämä on minun rakas Poikani;+ kuunnelkaa häntä.”+  Mutta yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät nähneet enää ketään muuta kanssaan kuin Jeesuksen yksin.+  Kun he olivat tulossa alas vuorelta, hän nimenomaan kielsi heitä kertomasta+ kenellekään, mitä olivat nähneet, ennen kuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista.+ 10  Ja he panivat sen sanan sydämelleen*, mutta pohtivat keskenään, mitä tämä kuolleista nouseminen tarkoitti. 11  Ja he alkoivat kysellä häneltä sanoen: ”Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian+ täytyy tulla ensin?”+ 12  Hän sanoi heille: ”Elia tuleekin ensin ja ennallistaa kaiken,+ mutta kuinka Ihmisen Pojasta on kirjoitettu, että hänen täytyy kärsiä+ paljon ja että häntä pidetään merkityksettömänä?+ 13  Mutta minä sanon teille: Elia+ onkin tullut, ja he tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”+ 14  Kun he nyt tulivat kohti toisia opetuslapsia, he huomasivat suuren ihmisjoukon heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.+ 15  Mutta heti kun koko ihmisjoukko näki hänet, he hämmästyivät suuresti ja juoksivat hänen luokseen ja alkoivat tervehtiä häntä. 16  Ja hän kysyi heiltä: ”Mistä te väittelette heidän kanssaan?” 17  Ja yksi ihmisjoukosta vastasi hänelle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi, koska hänessä on puhumaton henki,*+ 18  ja missä se vain käy hänen kimppuunsa, se paiskaa hänet maahan, ja hän erittää vaahtoa ja kiristelee hampaitaan ja menettää voimansa. Ja minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät pystyneet.”+ 19  Vastaukseksi hän sanoi heille: ”Oi uskoton sukupolvi,+ kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä? Tuokaa hänet minun luokseni.”+ 20  Niin he toivat hänet hänen luokseen. Mutta nähdessään hänet henki syöksi heti lapsen* kouristuksiin, ja kaaduttuaan maahan hän kieriskeli ympäriinsä ja eritti vaahtoa.+ 21  Ja hän kysyi hänen isältään: ”Kauanko tätä on tapahtunut hänelle?” Hän sanoi: ”Lapsuudesta asti, 22  ja kerran toisensa jälkeen se on heittänyt hänet sekä tuleen että veteen tuhotakseen hänet.+ Mutta jos voit jotakin tehdä, niin sääli meitä ja auta meitä.” 23  Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit’! sanoit. Kaikkihan on mahdollista sille, joka uskoo.”+ 24  Heti lapsukaisen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon! Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa!”*+ 25  Kun Jeesus nyt huomasi, että paikalle oli rientämässä ihmisjoukko, hän nuhteli+ epäpuhdasta henkeä sanoen sille: ”Sinä puhumaton ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen.” 26  Ja huudettuaan se tuli ulos monien kouristusten jälkeen,+ ja hänestä tuli kuin kuollut, niin että useimmat heistä sanoivat: ”Hän on kuollut!” 27  Mutta Jeesus otti häntä kädestä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi.+ 28  Niinpä hänen mentyään erääseen taloon hänen opetuslapsensa ryhtyivät kysymään häneltä yksityisesti: ”Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?”+ 29  Ja hän sanoi heille: ”Tämä laji ei voi lähteä ulos millään muulla kuin rukouksella.”+ 30  Sieltä he lähtivät ja kulkivat Galilean halki, mutta hän ei tahtonut kenenkään saavan tietää siitä. 31  Hän näet opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: ”Ihmisen Poika luovutetaan* ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet,+ mutta vaikka hänet on tapettu, hän nousee ylös kolme päivää myöhemmin.”+ 32  He eivät kuitenkaan ymmärtäneet näitä sanoja, ja he pelkäsivät kysellä häneltä.+ 33  Ja he tulivat Kapernaumiin. Kun hän sitten oli sisällä talossa, hän teki heille kysymyksen: ”Mistä te kiistelitte tiellä?”+ 34  He pysyivät vaiti, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.+ 35  Niin hän istuutui ja kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen on oltava viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.”+ 36  Ja hän otti erään lapsukaisen, asetti sen seisomaan heidän keskelleen ja sulki sen syliinsä ja sanoi heille:+ 37  ”Joka ottaa vastaan yhden tällaisista lapsukaisista minun nimeni perusteella, se ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, se ei ota vastaan ainoastaan minua, vaan myös hänet, joka on minut lähettänyt.”+ 38  Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi, ja me yritimme estää häntä,+ koska hän ei seurannut meitä.”+ 39  Mutta Jeesus sanoi: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä ei ole ketään, joka tekee voimateon minun nimeni perusteella ja joka voi tuota pikaa herjata minua,+ 40  sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.+ 41  Sillä se, joka antaa teille kupillisen+ vettä juotavaksi sillä perusteella, että kuulutte Kristukselle,+ totisesti minä sanon teille: se ei suinkaan menetä palkkaansa. 42  Mutta sille, joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat, olisi parempi, jos hänen kaulaansa olisi pantu myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet olisi heitetty mereen.+ 43  Ja jos kätesi kompastuttaa sinut, niin hakkaa se pois; sinun on parempi astua elämään raajarikkona kuin mennä molemmat kädet tallella Gehennaan*, tuleen, jota ei voida sammuttaa.+ 44*  —— 45  Ja jos jalkasi kompastuttaa sinut, niin hakkaa se pois; sinun on parempi astua elämään rampana+ kuin tulla molemmat jalat tallella heitetyksi Gehennaan.+ 46*  —— 47  Ja jos silmäsi kompastuttaa sinut, niin heitä se pois;+ sinun on parempi mennä silmäpuolena Jumalan valtakuntaan kuin tulla molemmat silmät tallella heitetyksi Gehennaan,+ 48  jossa ei ruumiiden* mato kuole eikä tulta sammuteta.+ 49  Sillä jokainen ihminen täytyy suolata+ tulella. 50  Suola on erinomaista, mutta jos suola menettää voimansa*, niin millä te sen maustatte?+ Olkoon teillä suola+ itsessänne, ja säilyttäkää rauha+ keskenänne.”

Alaviitteet

Tai ”he pitivät sen sanan itsellään”.
Tai ”on henki, joka riistää häneltä puhekyvyn”.
Kirjm. ”hänet”.
Kirjm.: ”Auta uskonpuutettani!”
Tai ”kavalletaan”.
Ks. liite 4C.
אBCW jättävät pois; AD: ”jossa ei niiden mato kuole eikä tulta sammuteta”. (Vrt. jae 48.)
אBCW jättävät pois; AD: ”jossa ei niiden mato kuole eikä tulta sammuteta”. (Vrt. jae 48.)
Kirjm. ”niiden”.
”menettää voimansa”. Kirjm. ”tulee suolattomaksi”.