Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Markus 10:1–52

10  Sieltä hän nousi ja tuli Juudean rajaseuduille ja Jordanin toiselle puolelle, ja taas tuli joukoittain ihmisiä koolle hänen luokseen, ja niin kuin hän oli tottunut tekemään, hän ryhtyi jälleen opettamaan heitä.+  Ja fariseuksia tuli lähelle, ja pannakseen hänet koetukselle he alkoivat kysellä häneltä, oliko miehen lupa erota vaimosta.+  Vastaukseksi hän sanoi heille: ”Minkä käskyn Mooses on antanut teille?”  He sanoivat: ”Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja erota vaimosta.”+  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne+ huomioon ottaen hän kirjoitti teille tämän käskyn.  Kuitenkin luomakunnan alusta pitäen ’Hän* teki heidät mieheksi ja naiseksi.+  Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä,  ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’,+ niin että he eivät enää ole kaksi, vaan he ovat yhtä lihaa.  Minkä siis Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.”+ 10  Kun he olivat jälleen talossa,+ opetuslapset alkoivat kysellä tätä häneltä. 11  Ja hän sanoi heille: ”Joka eroaa* vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen+ häntä kohtaan, 12  ja jos nainen miehestään erottuaan menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee aviorikoksen.”+ 13  Ihmiset alkoivat nyt tuoda hänen luokseen lapsukaisia, jotta hän koskettaisi näihin, mutta opetuslapset nuhtelivat heitä.+ 14  Nähdessään tämän Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille.+ 15  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.”+ 16  Ja hän otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä, samalla kun hän pani kätensä heidän päälleen.+ 17  Ja kun hän oli lähdössä matkaan, niin eräs mies juoksi paikalle ja lankesi polvilleen hänen eteensä ja teki hänelle kysymyksen: ”Hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä periäkseni ikuisen elämän?”*+ 18  Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi kutsut minua hyväksi?+ Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.+ 19  Sinä tunnet käskyt: ’Älä murhaa’,+ ’Älä tee aviorikosta’,+ ’Älä varasta’,+ ’Älä esitä väärää todistusta’,+ ’Älä petollisesti riistä’,+ ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”+ 20  Mies sanoi hänelle: ”Opettaja, nämä kaikki olen pitänyt nuoruudestani lähtien.” 21  Jeesus katsoi häneen, tunsi rakkautta häntä kohtaan ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.”+ 22  Mutta hän tuli surulliseksi näistä sanoista ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.+ 23  Katsottuaan ympärilleen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rahaa,+ mennä Jumalan valtakuntaan!”+ 24  Mutta opetuslapset yllättyivät+ hänen sanoistaan. Sen johdosta Jeesus sanoi heille jälleen: ”Lapset, kuinka vaikea onkaan mennä Jumalan valtakuntaan! 25  Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan mennä Jumalan valtakuntaan.”+ 26  He joutuivat yhä suuremman hämmästyksen valtaan ja sanoivat hänelle: ”Kuka sitten voi pelastua?”+ 27  Jeesus katsoi suoraan heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”+ 28  Pietari rupesi sanomaan hänelle: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua.”+ 29  Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden+ 30  saamatta satakertaisesti+ nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella,+ ja tulevassa asiainjärjestelmässä* ikuista elämää. 31  Mutta monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”+ 32  He olivat nyt menossa tiellä ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään, ja he olivat hämmästyneitä, mutta ne, jotka seurasivat, alkoivat pelätä. Ja taas hän otti ne kaksitoista erilleen ja rupesi kertomaan heille sitä, minkä oli määrä kohdata häntä:+ 33  ”Katso, olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet kansakuntien ihmisten käsiin,+ 34  ja he tekevät hänestä pilaa ja sylkevät hänen päälleen ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolme päivää myöhemmin hän nousee ylös.”+ 35  Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen kaksi poikaa,+ astuivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahdomme sinun tekevän meille, mitä sinulta pyydämmekin.”+ 36  Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” 37  He sanoivat hänelle: ”Suo meistä toisen istua oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi kirkkaudessasi.”+ 38  Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ette tiedä mitä pyydätte. Pystyttekö juomaan sen maljan, jonka minä juon, tai tulemaan kastetuiksi sillä kasteella*, jolla minut kastetaan?”+ 39  He sanoivat hänelle: ”Pystymme.” Siihen Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tulette juomaan, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidät tullaan kastamaan.+ 40  Mutta tämä oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani,+ vaan se kuuluu niille, joille se on valmistettu.” 41  Kun nyt ne kymmenen muuta kuulivat siitä, he rupesivat närkästymään Jaakobiin ja Johannekseen.+ 42  Mutta kutsuttuaan heidät luokseen Jeesus sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, jotka näyttävät hallitsevan kansakuntia, hallitsevat niitä herroina ja niiden suuret pitävät niitä vallan alla.+ 43  Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne,+ 44  ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla kaikkien orja.+ 45  Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi,+ vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa* lunnaiksi+ vastaamaan monia.”*+ 46  Ja he tulivat Jerikoon. Mutta kun hän ja hänen opetuslapsensa ja melkoinen ihmisjoukko olivat menossa pois Jerikosta, istui sokea kerjäläinen Bartimaios (Timaioksen poika) tien vieressä.+ 47  Kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, hän rupesi huutamaan ja sanomaan: ”Daavidin Poika,+ Jeesus, ole minulle armollinen!”+ 48  Tällöin monet alkoivat nuhdella häntä, jotta hän olisi pysynyt vaiti, mutta hän vain huusi sitä enemmän: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!”+ 49  Niin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet.” Ja he kutsuivat sokean ja sanoivat hänelle: ”Rohkaise mielesi, nouse, hän kutsuu sinua.”+ 50  Hän heitti pois päällysvaippansa, hypähti jaloilleen ja meni Jeesuksen luo. 51  Ja Jeesus sanoi hänelle vastaukseksi: ”Mitä tahdot minun tekevän sinulle?”+ Sokea sanoi hänelle: ”Rabbuni*, anna minun saada näköni takaisin.”+ 52  Ja Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+ Ja heti hän sai näkönsä takaisin,+ ja hän alkoi seurata häntä tiellä.+

Alaviitteet

”Hän”, אBC; ADVgSyh,p,sArm: ”Jumala”.
Kirjm. ”päästäisi irti”, ”irtoaisi”. Ks. Mal 2:16: ”ottamista”, alav.
”ikuisen elämän”. Kreik. zō·ēn′ ai·ō′ni·on; lat. vitam aeternam; J17,18,22(hepr.): ḥaj·jē′ ʽō·lam′.
Tai ”asiainjärjestyksessä”. Kreik. ai·ō′ni; J17,22(hepr.): u·va·ʽō·lam′ ’ja asiainjärjestyksessä’.
Tai ”upotuskasteella”. Kreik. ba′pti·sma.
Tai ”elämänsä”. Ks. Mt 20:28: ”sielunsa”, alav.
”vastaamaan monia”. Tai ”monien korvaukseksi”, ”monien vastineeksi”.
”Rabbuni [lausutaan: rabbuuni]”. Ks. Joh 20:16.
Tai ”on pelastanut sinut”.