Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 9:1–62

9  Sitten hän kutsui ne kaksitoista koolle ja antoi heille voiman ja vallan kaikkiin demoneihin ja sairauksien parantamiseen.+  Ja niin hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan,  ja hän sanoi heille: ”Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa eikä eväslaukkua, ei leipää eikä hopearahaa, älköönkä teillä olko kahta aluspukinetta.+  Mutta missä menettekin johonkin kotiin, majailkaa siellä ja lähtekää sieltä.+  Ja missä teitä ei oteta vastaan, pudistakaa siitä kaupungista+ pois mennessänne tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan.”+  Sitten he lähtivät ja menivät läpi alueen kylästä kylään julistaen hyvää uutista ja parantaen kaikkialla.+  Piirihallitsija* Herodes kuuli nyt kaikesta, mitä tapahtui, ja hän oli perin ymmällään, koska jotkut sanoivat, että Johannes oli herätetty kuolleista,+  mutta toiset, että Elia oli ilmaantunut, mutta vielä jotkut, että joku muinaisista profeetoista oli noussut ylös.  Herodes sanoi: ”Johanneksen minä mestasin.+ Kuka sitten on tämä, josta kuulen tällaista?” Niin hän etsi tilaisuutta+ nähdäkseen hänet. 10  Ja kun apostolit palasivat, he selostivat hänelle, mitä olivat tehneet.+ Sen jälkeen hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen+ Betsaidaksi kutsuttuun kaupunkiin. 11  Mutta kun ihmisjoukot saivat tietää sen, ne seurasivat häntä. Ja hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja alkoi puhua heille Jumalan valtakunnasta,+ ja hän paransi ne, jotka parannusta tarvitsivat.+ 12  Sitten päivä rupesi laskemaan. Ne kaksitoista tulivat nyt paikalle ja sanoivat hänelle: ”Lähetä ihmisjoukko pois, jotta he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maaseudulle ja hankkisivat majapaikan ja saisivat elintarvikkeita, sillä täällä me olemme syrjäisessä paikassa.”+ 13  Mutta hän sanoi heille: ”Antakaa te heille syötävää.”+ He sanoivat: ”Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa,+ paitsi jos ehkä itse lähdemme ostamaan ruokatarvikkeita kaikelle tälle kansalle.”+ 14  Heitä oli näet noin viisituhatta miestä.+ Mutta hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pankaa heidät asettumaan pitkälleen, kuten aterioilla, noin viidenkymmenen ryhmiin.”+ 15  Ja he tekivät niin ja panivat heidät kaikki asettumaan pitkälleen. 16  Otettuaan sitten ne viisi leipää ja kaksi kalaa hän katsoi ylös taivaaseen, siunasi ne ja taittoi ja alkoi antaa niitä opetuslapsilleen ihmisjoukon eteen pantavaksi.+ 17  Niin he kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi, ja se, mikä heiltä jäi tähteeksi, kerättiin: kaksitoista korillista palasia.+ 18  Hänen ollessaan myöhemmin rukoilemassa yksin opetuslapset tulivat yhdessä hänen luokseen*, ja hän kysyi heiltä sanoen: ”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?”+ 19  Vastaukseksi he sanoivat: ”Johannes Kastajan*, mutta toiset Elian*, ja vielä jotkut, että joku muinaisista profeetoista on noussut ylös.”+ 20  Silloin hän sanoi heille: ”Entä kenen te itse sanotte minun olevan?” Pietari sanoi vastaukseksi:+ ”Jumalan Kristus.”+ 21  Sitten hän ankarasti puhuen kielsi heitä kertomasta tätä kenellekään,+ 22  mutta sanoi: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon, ja vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden täytyy hylätä hänet, ja hänen täytyy tulla tapetuksi+ ja kolmantena päivänä herätetyksi.”+ 23  Sitten hän sanoi edelleen kaikille: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä+ ja ottakoon kidutuspaalunsa* päivä päivältä ja seuratkoon minua jatkuvasti.+ 24  Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa*, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni, se tulee pelastamaan sen.+ 25  Mitä ihminen todellakaan hyötyy, jos hän voittaa koko maailman, mutta kadottaa itsensä tai kärsii vahingon?+ 26  Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän saapuu omassaan ja Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.+ 27  Mutta minä sanon teille totuudenmukaisesti: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he ensin näkevät Jumalan valtakunnan.”+ 28  Noin kahdeksan päivää näiden sanojen jälkeen tapahtuikin, että hän otti Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin mukaansa ja nousi vuorelle rukoilemaan.+ 29  Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa ulkonäkö+ muuttui ja hänen pukunsa tuli säteilevän valkoiseksi.*+ 30  Ja katso, hänen kanssaan keskusteli kaksi miestä, jotka olivat Mooses ja Elia.+ 31  Nämä näyttäytyivät kirkkaudessa ja alkoivat puhua hänen poislähdöstään*, joka hänen oli määrä saattaa täytäntöön Jerusalemissa.+ 32  Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat nyt unesta raukeita; mutta täysin herättyään he näkivät hänen kirkkautensa+ ja ne kaksi miestä seisomassa hänen kanssaan. 33  Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, Pietari sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, on hyvä, että olemme täällä, joten pystytetään kolme telttaa, yksi sinulle ja yksi Moosekselle ja yksi Elialle” – tietämättä mitä sanoi.+ 34  Mutta hänen tätä sanoessaan muodostui pilvi ja alkoi peittää heitä varjoonsa. Kun he joutuivat pilveen, he pelästyivät.+ 35  Ja pilvestä kuului ääni,+ joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu.+ Kuunnelkaa häntä.”+ 36  Ja äänen kuuluessa Jeesuksen todettiin olevan yksin.+ Mutta he pysyivät hiljaa eivätkä kertoneet noina päivinä kenellekään mitään näkemästään.+ 37  Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, häntä vastaan tuli suuri ihmisjoukko.+ 38  Ja katso, eräs mies huusi ihmisjoukosta sanoen: ”Opettaja, pyydän nöyrästi sinua katsomaan poikaani, sillä hän on ainosyntyiseni,*+ 39  ja katso, henki+ ottaa hänet, ja yhtäkkiä hän huutaa, ja se syöksee hänet kouristuksiin, niin että vaahto lähtee, ja se hädin tuskin poistuu hänestä runneltuaan häntä. 40  Ja minä pyysin hartaasti opetuslapsiasi ajamaan sen ulos, mutta he eivät voineet.”+ 41  Vastaukseksi Jeesus sanoi: ”Oi uskoton ja kieroutunut sukupolvi,+ kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne ja kestää teitä? Taluta poikasi tänne.”+ 42  Mutta juuri kun hän oli lähestymässä, demoni paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä rajusti. Mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen.+ 43  Niin he kaikki olivat perin pohjin hämmästyneitä Jumalan majesteettisen voiman*+ johdosta. Kun he kaikki nyt ihmettelivät kaikkea sitä, mitä hän teki, hän sanoi opetuslapsilleen: 44  ”Tallettakaa nämä sanat korviinne: Ihmisen Poika on määrä luovuttaa ihmisten käsiin.”+ 45  Mutta he eivät edelleenkään ymmärtäneet näitä sanoja. Ne olikin salattu heiltä, etteivät he pääsisi niistä perille, ja he pelkäsivät kysellä häneltä näistä sanoista.+ 46  Sitten heille tuli pohdintaa siitä, kuka heistä olisi* suurin.+ 47  Jeesus, joka tiesi heidän sydämensä pohdinnan, otti erään lapsukaisen, asetti sen viereensä+ 48  ja sanoi heille: ”Joka ottaa vastaan tämän lapsukaisen minun nimeni perusteella, ottaa vastaan myös minut, ja joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on minut lähettänyt.+ Sillä joka käyttäytyy vähäisempänä+ teidän kaikkien keskuudessa, se on* suuri.”+ 49  Vastaukseksi Johannes sanoi: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos demoneja+ käyttämällä sinun nimeäsi, ja me yritimme estää+ häntä, koska hän ei seuraa* meidän mukanamme.”+ 50  Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä se, joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”+ 51  Kun ne päivät nyt olivat kulumassa umpeen, jolloin hänet oli määrä ottaa ylös,*+ hän käänsi päättäväisesti kasvonsa kohti Jerusalemia mennäkseen sinne. 52  Niinpä hän lähetti edellään sanansaattajia. Ja he lähtivät matkaan ja menivät erääseen samarialaisten+ kylään suorittaakseen valmisteluja häntä varten, 53  mutta he eivät ottaneet häntä vastaan, koska hän oli kääntänyt kasvonsa kohti Jerusalemia mennäkseen sinne.+ 54  Kun opetuslapset Jaakob ja Johannes+ näkivät tämän, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen+ syöksähtää taivaasta ja tuhota heidät?” 55  Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56  Niin he menivät toiseen kylään. 57  Kun he nyt olivat kulkemassa tietä pitkin, joku sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, minne menetkin.”+ 58  Ja Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”+ 59  Sitten hän sanoi eräälle toiselle: ”Ole minun seuraajani.” Mies sanoi: ”Salli minun ensin lähteä hautaamaan isäni.”+ 60  Mutta hän sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden+ haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.”+ 61  Ja vielä yksi sanoi: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta salli minun ensin jättää jäähyväiset+ huonekuntalaisilleni*.” 62  Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan+ ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse,+ ole sovelias Jumalan valtakuntaan.”

Alaviitteet

Tai ”Tetrarkki”. Ks. 3:1 ja alav:t.
Tai ”opetuslapset olivat hänen kanssaan”. B*: ”opetuslapset kohtasivat hänet”.
Tai ”Upottamallakastajan”. Kreik. ton Ba·pti·stēn′.
Nimen merk. ’Jumalani on Jehova’. J17,18,22(hepr.): ʼE·li·ja′hu.
Ks. liite 5C.
Tai ”elämänsä”. Kreik. psy·khēn′; J17,18,22(hepr.): naf·šō′ (sanasta ne′feš). Ks. liite 4A.
Tai ”kirkkaaksi”.
”poislähdöstään”. Kreik. e′kso·don, kuten 2Pi 1:15:ssä.
Tai ”ainoani”. Kreik. mo·no·ge·nēs′.
”majesteettisen voiman”. Tai ”majesteettiuden”. Kreik. me·ga·lei·o′tē·ti; lat. magnitudine; J17,22(hepr.): gedul·lat′.
Tai ”oli”.
Tai ”on oleva”.
Tai ”kulje”.
Tai ”Kun hänen taivaaseennousemiseensa ulottuvat päivät olivat kulumassa umpeen”.
Tai ”huoneelleni”.