Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 8:1–56

8  Pian sen jälkeen hän lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten* ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista.+ Ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan  ja eräät naiset,+ jotka oli parannettu pahoista hengistä ja sairauksista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän demonia oli tullut ulos,+  ja Johanna,+ Herodeksen valtuutetun Kuusaan vaimo, ja Susanna ja monia muita naisia, jotka palvelivat heitä omista varoistaan.  Kun nyt suuri ihmisjoukko oli kerääntynyt koolle niiden kanssa, jotka kaupunki kaupungilta menivät hänen luokseen, hän puhui käyttäen kuvausta:+  ”Kylväjä lähti kylvämään siementään. Ja hänen kylväessään osa siitä putosi tien varteen ja tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.+  Osa joutui kalliolle, ja orastettuaan se kuivettui, koska sillä ei ollut kosteutta.+  Osa putosi orjantappuroiden sekaan, ja orjantappurat, jotka kasvoivat sen mukana, tukahduttivat sen.+  Osa putosi hyvään maahan, ja orastettuaan se tuotti hedelmää satakertaisesti.”+ Tätä sanoessaan hän korotti äänensä ja sanoi: ”Jolla on korvat kuunnella, se kuunnelkoon.”+  Mutta hänen opetuslapsensa alkoivat kysyä häneltä, mitä tämä kuvaus mahtoi tarkoittaa.+ 10  Hän sanoi: ”Teidän on suotu ymmärtää Jumalan valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta muille kaikki on kuvauksina,+ jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat turhaan, ja vaikka he kuulevat, he eivät tajuaisi merkitystä.+ 11  Mutta kuvaus+ tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana.+ 12  Tien varteen pudonneet ovat ne, jotka ovat kuulleet;+ sitten Panettelija+ tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.+ 13  Kalliolle pudonneet ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen iloiten vastaan, mutta näillä ei ole juurta; he uskovat jonkin aikaa, mutta koetuksen aikana he luopuvat.+ 14  Mikä taas putosi orjantappuroiden sekaan, ne ovat ne, jotka ovat kuulleet, mutta koska tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät mukanaan,+ niin he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen.+ 15  Mutta mikä putosi hyvään maahan, ne ovat ne, jotka kuultuaan sanan vilpittömin ja hyvin sydämin+ säilyttävät sen ja kantavat hedelmää kestävinä.+ 16  Ei kukaan, joka on sytyttänyt lampun, peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle, vaan hän panee sen lampunjalkaan, jotta sisään astuvat näkisivät valon.+ 17  Sillä ei ole mitään kätkettyä,+ mikä ei tule ilmeiseksi, eikä mitään huolellisesti salattua, mikä ei koskaan tule tunnetuksi eikä koskaan tule julki.+ 18  Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette; sillä sille, jolla on, annetaan lisää,+ mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hän kuvittelee itsellään olevan.”+ 19  Ja hänen äitinsä ja veljensä+ tulivat häntä kohti, mutta he eivät ihmisjoukon vuoksi kyenneet pääsemään hänen luokseen.+ 20  Hänelle kuitenkin ilmoitettiin: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella ja tahtovat nähdä sinua.”+ 21  Hän sanoi heille vastaukseksi: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.”+ 22  Eräänä päivänä hän ja hänen opetuslapsensa astuivat veneeseen, ja hän sanoi heille: ”Lähdetään yli järven toiselle puolelle.” Niin he lähtivät vesille.+ 23  Mutta heidän purjehtiessaan hän nukahti. Järvelle syöksyi nyt raju myrskytuuli, ja he alkoivat joutua veneineen veden valtaan ja olla vaarassa.+ 24  Lopulta he menivät hänen luokseen ja herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, Opettaja, me olemme perikadon partaalla!”+ Havahduttuaan hän nuhteli+ tuulta ja veden raivontaa, ja ne asettuivat, ja tuli tyyni. 25  Sitten hän sanoi heille: ”Missä on teidän uskonne?” Mutta pelon valtaamina he ihmettelivät ja sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on, sillä hän käskee jopa tuulia ja vettä, ja ne tottelevat häntä?”+ 26  Ja he laskivat gerasalaisten* maan rantaan, joka on Galilean vastapäisellä puolella.+ 27  Mutta kun hän oli astunut maihin, häntä vastaan tuli kaupungista mies, jossa oli demoneja. Ja tämä ei ollut käyttänyt vaatteita pitkähköön aikaan, eikä hän oleskellut kotona, vaan muistohaudoilla.+ 28  Nähdessään Jeesuksen hän huusi äänekkäästi ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi suurella äänellä: ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi,*+ Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Anon sinulta: älä piinaa minua.”+ 29  (Sillä hän oli käskenyt epäpuhdasta henkeä tulemaan miehestä ulos. Se oli näet pitkän aikaa pitänyt häntä otteessaan,+ ja hän oli ollut toistuvasti sidottuna ketjuihin ja jalkakahleisiin vartioinnin alaisena, mutta hän oli särkenyt kahleet, ja demoni oli ajanut hänet syrjäisiin paikkoihin.) 30  Jeesus kysyi häneltä: ”Mikä on nimesi?” Hän sanoi: ”Legioona”, sillä häneen oli mennyt monia demoneja.+ 31  Ja ne pyysivät häneltä hartaasti yhä uudelleen,+ ettei hän määräisi niitä menemään syvyyteen.*+ 32  Siellä oli nyt vuorella melkoinen sikalauma+ laitumella; niinpä ne pyysivät häneltä hartaasti, että hän sallisi niiden mennä sikoihin.+ Ja hän antoi niille luvan. 33  Silloin demonit lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.+ 34  Mutta kun paimenet näkivät, mitä oli tapahtunut, he pakenivat ja kertoivat sen kaupungissa ja maaseudulla.+ 35  Silloin ihmiset tulivat katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta demonit olivat tulleet ulos, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa pukeutuneena ja tervemielisenä, ja he joutuivat pelon valtaan.+ 36  Ne, jotka olivat olleet näkemässä, kertoivat heille, kuinka demonien riivaama mies oli tehty terveeksi.*+ 37  Niin koko gerasalaisten* ympäristöseudulta oleva joukko pyysi häntä menemään pois heidän luotaan, sillä he olivat suuren pelon vallassa.+ Silloin hän astui veneeseen ja kääntyi pois. 38  Mutta se mies, josta demonit olivat tulleet ulos, anoi jatkuvasti, että hän saisi olla edelleen hänen kanssaan, mutta hän lähetti miehen pois sanoen:+ 39  ”Palaa kotiisi ja kerro siitä, mitä Jumala on sinulle tehnyt.”+ Niinpä hän meni pois ja julisti kautta koko kaupungin, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.+ 40  Kun Jeesus palasi, ihmisjoukko otti hänet ystävällisesti vastaan, sillä kaikki olivat odottaneet häntä.+ 41  Mutta katso, tuli mies, jonka nimi oli Jairos, ja hän oli synagogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkoihin ja alkoi hartaasti pyytää häntä tulemaan hänen taloonsa,+ 42  koska hänellä oli ainosyntyinen* tytär, noin kaksitoistavuotias, ja tämä oli kuolemaisillaan.+ Hänen mennessään sinne ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään.+ 43  Ja eräs nainen, joka oli potenut verenvuotoa+ kaksitoista vuotta eikä ollut kyennyt saamaan parannusta keneltäkään,+ 44  lähestyi takaa ja kosketti hänen päällysvaippansa+ reunusta,*+ ja samassa hänen verenvuotonsa tyrehtyi.+ 45  Niin Jeesus sanoi: ”Kuka se oli, joka kosketti minua?”+ Kun he kaikki kielsivät sen, Pietari sanoi: ”Opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja pusertavat sinua tiukasti.”+ 46  Mutta Jeesus sanoi: ”Joku kosketti minua, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.”+ 47  Kun nainen näki, ettei hän ollut jäänyt huomaamatta, hän tuli vapisten ja lankesi maahan hänen eteensä ja toi ilmi kaiken kansan edessä, mistä syystä hän oli koskettanut häntä ja miten hän oli samassa parantunut.+ 48  Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi;*+ lähde matkaasi rauhassa.”+ 49  Hänen vielä puhuessaan tuli eräs synagogan esimiehen edustaja ja sanoi: ”Tyttäresi on kuollut; älä vaivaa opettajaa enää kauempaa.”+ 50  Tämän kuultuaan Jeesus vastasi hänelle: ”Älä pelkää, usko vain,+ niin hän pelastuu.” 51  Kun hän meni taloon, hän ei antanut kenenkään muun mennä sisään kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin.+ 52  Mutta kaikki itkivät ja löivät itseään murheesta tytön takia. Niin hän sanoi: ”Lakatkaa itkemästä,+ sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.”+ 53  Tällöin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti, sillä he tiesivät, että tyttö oli kuollut.+ 54  Mutta hän otti häntä kädestä, korotti äänensä ja sanoi: ”Tyttö, nouse!”*+ 55  Ja hänen henkensä*+ palasi, ja samassa hän nousi,+ ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.+ 56  Ja hänen vanhempansa olivat aivan haltioissaan, mutta Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.+

Alaviitteet

Tai ”kuuluttaen”. Kreik. kē·rys′sōn; lat. praedicans.
”gerasalaisten”, P75BDItVg; א: ”gergesalaisten”; ASyp,s: ”gadaralaisten”.
Idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa vastustusta. Ks. liite 7B.
Tai ”oli pelastettu”.
Ks. jae 26, alav.
Tai ”yksi ainoa”. Kreik. mo·no·ge·nēs′. Ks. Tu 11:34: ”lapsensa”, alav.
Tai ”ripsureunaa”, ”tupsua”.
Tai ”on pelastanut sinut”.
Tai: ”Tyttö, herää!”
Tai ”hänen hengityksensä (elämänvoimansa)”. Kreik. to pneu′ma au·tēs′; J17,18,22(hepr.): ru·ḥah′.