Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 7:1–50

7  Kun hän oli päättänyt kaikki nämä sanansa kansan kuullen, hän meni Kapernaumiin.+  Mutta erään upseerin* orja, joka oli tälle kallis, sairasti ja oli kuolemaisillaan.+  Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi ja pelastaisi hänen orjansa.  Silloin ne, jotka tulivat Jeesuksen luo, alkoivat pyytää häntä hyvin hartaasti* sanoen: ”Hän on sen arvoinen, että suot hänelle tämän,  sillä hän rakastaa kansakuntaamme+ ja juuri hän rakensi meille synagogan.”  Niin Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän ei ollut enää kaukana talosta, upseeri oli jo lähettänyt ystäviä sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaudu, sillä en ole kelvollinen siihen, että tulisit kattoni alle.+  Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi. Mutta sano sana, ja palvelijani parantukoon.  Sillä minäkin olen vallanalaisuuteen asetettu ihminen, ja minulla on sotilaita alaisinani, ja minä sanon tälle: ’Lähde matkaan!’, ja hän lähtee matkaan, ja toiselle: ’Tule!’, ja hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, ja hän tekee.”+  Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, ja käännyttyään häntä seuraavan ihmisjoukon puoleen hän sanoi: ”Minä sanon teille: en Israelissakaan ole tavannut näin suurta uskoa.”+ 10  Ja kun lähetetyt palasivat taloon, he tapasivat orjan aivan terveenä.+ 11  Pian tämän jälkeen* hän kulki Nainiksi kutsuttuun kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri ihmisjoukko. 12  Kun hän tuli lähelle kaupungin porttia, niin katso, kuollutta+ kannettiin ulos, äitinsä ainosyntyistä*+ poikaa. Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli myös melkoinen ihmisjoukko kaupungista. 13  Ja kun Herra näki hänet, hänen tuli häntä sääli,+ ja hän sanoi hänelle: ”Lakkaa itkemästä.”+ 14  Sen jälkeen hän lähestyi ja kosketti paareja, ja kantajat seisahtuivat, ja hän sanoi: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!”*+ 15  Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.+ 16  Silloin pelko+ valtasi heidät kaikki, ja he alkoivat kirkastaa Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta+ on herätetty keskuuteemme” ja: ”Jumala on kääntänyt huomionsa kansaansa.”+ 17  Ja tämä häntä koskeva uutinen levisi koko Juudeaan ja kaikkeen ympäristöseutuun. 18  Johanneksen opetuslapset kertoivat nyt hänelle tästä kaikesta.+ 19  Niin Johannes kutsui luokseen eräät kaksi opetuslapsistaan ja lähetti heidät Herran luo sanomaan: ”Oletko sinä se Tuleva, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta toista?”*+ 20  Kun miehet tulivat hänen luokseen, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi sanomaan: ’Oletko sinä se Tuleva, vai onko meidän odotettava toista*?’” 21  Sillä hetkellä hän paransi monia sairauksista+ ja tuskallisista taudeista ja pahoista hengistä sekä soi monille sokeille näkemisen lahjan. 22  Niinpä hän sanoi vastaukseksi näille kahdelle: ”Lähtekää matkaan,+ kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat+ saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille kerrotaan+ hyvää uutista.+ 23  Ja onnellinen on se, joka ei ole kompastunut minuun.”+ 24  Kun Johanneksen sanansaattajat olivat menneet pois, hän rupesi puhumaan ihmisjoukoille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?+ 25  Mitä sitten lähditte katsomaan? Hienoihin päällysvaippoihin pukeutunutta ihmistäkö?+ Loistavapukuiset ja ylellisyydessä eläväthän ovat kuninkaantaloissa.+ 26  Mitä sitten oikeastaan lähditte katsomaan? Profeettaako?+ Niin, minä sanon teille, ja paljon enemmän kuin profeettaa.+ 27  Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso! Minä lähetän kasvojesi edellä sanansaattajani,+ joka valmistaa tiesi sinun edelläsi.’+ 28  Minä sanon teille: naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa+ kuin Johannes, mutta vähäisempikin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.”+ 29  (Ja kun kaikki kansa ja veronkantajat kuulivat tämän*, he julistivat Jumalan olevan vanhurskas,+ he kun olivat Johanneksen kasteella* kastettuja.+ 30  Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät heille tarkoitetun Jumalan neuvon,+ he kun eivät olleet hänen kastamiaan.) 31  ”Keneen minä siis vertaan tämän sukupolven ihmisiä, ja kenen kaltaisia he ovat?+ 32  He ovat samankaltaisia kuin lapsukaiset, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet; me valitimme, mutta te ette itkeneet.’+ 33  Vastaavasti Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, mutta te sanotte: ’Hänessä on demoni.’+ 34  Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, mutta te sanotte: ’Katso! Syömäri ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä!’+ 35  Kaikesta huolimatta viisauden+ todistavat vanhurskaaksi kaikki sen lapset.”+ 36  Muuan fariseus pyyteli sitten häntä syömään kanssaan. Niinpä hän meni fariseuksen taloon+ ja asettui pitkälleen pöydän ääreen. 37  Ja katso, eräs nainen, joka tunnettiin kaupungissa syntiseksi, sai tietää, että hän oli pitkällään aterialla fariseuksen talossa, ja hän toi alabasteripullon+ hyvänhajuista öljyä, 38  ja asetuttuaan taakse hänen jalkojensa ääreen hän itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään ja pyyhki niitä pois päänsä hiuksilla. Hän myös suuteli hellästi hänen jalkojaan ja siveli niihin hyvänhajuista öljyä. 39  Tämän nähdessään fariseus, joka oli kutsunut hänet, sanoi itsekseen: ”Jos tämä mies olisi profeetta,+ niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.”+ 40  Mutta Jeesus sanoi hänelle vastaukseksi: ”Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle.” Hän sanoi: ”Opettaja, sano!” 41  ”Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia; toinen oli velkaa viisisataa denaaria,*+ mutta toinen viisikymmentä. 42  Kun heillä ei ollut millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliisti anteeksi.+ Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” 43  Simon sanoi vastaukseksi: ”Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein ratkaisit.” 44  Sen jälkeen hän kääntyi naiseen päin ja sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; sinä et antanut minulle vettä+ jalkojani varten. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. 45  Sinä et antanut minulle suudelmaa,+ mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. 46  Sinä et sivellyt päähäni öljyä,+ mutta tämä nainen siveli jalkoihini hyvänhajuista öljyä. 47  Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin paljon kuin niitä onkin, ovat anteeksi annetut,+ koska hän rakasti paljon; mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” 48  Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”+ 49  Tällöin ne, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä hänen kanssaan, rupesivat sanomaan itsekseen: ”Kuka tämä on, joka antaa jopa syntejä anteeksi?”+ 50  Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut;+ lähde matkaasi rauhassa.”+

Alaviitteet

Tai ”senturion”, ”sadanpäämiehen”. Lat. centurionis. Senturio oli 100 sotilaan päällikkö.
”hyvin hartaasti”. Tai ”kiireisesti”.
”Pian tämän jälkeen”, P75אcAB; א*CD: ”Seuraavana päivänä”.
Tai ”ainoaa”. Kreik. mo·no·ge·nēs′. Ks. 8:42, alav.
Tai: ”– – herää!”
”jotakuta toista”, ts. erilaista, אB; AD: ”toista”, ts. samanlaista.
”toista”, P75AB; אD: ”jotakuta toista”.
Tai ”häntä”.
Tai ”upotuskasteella”. Kreik. ba′pti·sma.
Denaari oli roomalainen hopearaha, joka painoi 3,85 g.