Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 24:1–53

24  Viikon ensimmäisenä päivänä he menivät kuitenkin hyvin varhain muistohaudalle kantaen valmistamiaan tuoksuyrttejä.+  Mutta he totesivat, että kivi oli vieritetty pois muistohaudalta,+  ja kun he menivät sisään, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen* ruumista.+  Kun he olivat tästä ymmällään, katso, kaksi miestä seisoi heidän luonaan säihkyvissä vaatteissa.+  Koska naiset säikähtivät ja pitivät kasvonsa käännettyinä maata kohti, miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte Elävää kuolleiden joukosta?  [Hän ei ole täällä, vaan hänet on herätetty.]*+ Muistakaa, miten hän puhui teille vielä Galileassa ollessaan+  sanoen, että Ihmisen Poika täytyy luovuttaa syntisten ihmisten käsiin ja panna paaluun* ja että hän kuitenkin kolmantena päivänä nousee ylös.”+  Niin he muistivat hänen sanansa,+  ja he palasivat muistohaudalta* ja kertoivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.+ 10  He olivat Magdalan Maria* ja Johanna+ ja Maria, Jaakobin äiti. Muutkin heidän kanssaan olevista naisista+ puhuivat tästä apostoleille. 11  Nämä sanat näyttivät heistä kuitenkin pötypuheelta, eivätkä he uskoneet+ naisia. 12  [Mutta Pietari nousi ja juoksi muistohaudalle, ja kumartuessaan eteenpäin hän näki pelkät käärinliinat. Niin hän meni pois ihmetellen itsekseen, mitä oli tapahtunut.]* 13  Mutta katso, juuri sinä päivänä kaksi heistä oli matkalla noin yhdentoista kilometrin* päässä Jerusalemista olevaan Emmaus-nimiseen kylään, 14  ja he keskustelivat toistensa kanssa kaikesta tästä,+ mitä oli tapahtunut. 15  Heidän nyt keskustellessaan ja pohtiessaan Jeesus itse lähestyi+ ja alkoi kulkea heidän kanssaan, 16  mutta heidän silmiään estettiin tuntemasta häntä.+ 17  Hän sanoi heille: ”Mitä nämä asiat ovat, joista te kävellessänne väittelette keskenänne?” Ja he seisahtuivat surullisina kasvoiltaan. 18  Vastaukseksi toinen, Kleopas-niminen, sanoi hänelle: ”Asutko sinä yksin muukalaisena Jerusalemissa etkä siksi tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?” 19  Ja hän sanoi heille: ”Mitä?” He sanoivat hänelle: ”Sitä, mikä koskee Jeesus Nasaretilaista,+ josta tuli profeetta,+ voimallinen työssä ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, 20  ja kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja panivat hänet paaluun.+ 21  Mutta me toivoimme tämän miehen olevan se, jonka oli määrä vapauttaa Israel;+ niin, ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. 22  Sitä paitsi eräät naiset+ joukostamme ovat myös hämmästyttäneet meidät, koska he olivat olleet varhain aamulla muistohaudalla, 23  mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan, ja he tulivat ja sanoivat myös nähneensä yliluonnollisen näyn enkeleistä, jotka sanoivat hänen elävän. 24  Lisäksi jotkut kanssamme olleista menivät muistohaudalle,+ ja he totesivat olevan niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet.” 25  Niin hän sanoi heille: ”Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkeen siihen, minkä profeetat ovat puhuneet!+ 26  Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä+ nämä ja mennä kirkkauteensa?”+ 27  Ja hän alkoi Mooseksesta+ ja kaikista Profeetoista+ ja tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä. 28  Lopuksi he tulivat lähelle kylää, johon he olivat matkalla, ja hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. 29  Mutta he painostivat häntä sanoen: ”Jää meidän luoksemme, sillä ilta on tulossa ja päivä on jo laskenut.” Silloin hän meni sisään jäädäkseen heidän luokseen. 30  Ja kun hän oli pitkällään heidän kanssaan aterialla, hän otti leivän, siunasi sen, taittoi sen ja alkoi ojentaa sitä heille.+ 31  Tällöin heidän silmänsä avautuivat täysin ja he tunsivat hänet, ja hän katosi heidän näkyvistään.+ 32  Ja he sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme ollut palava*, kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” 33  Ja juuri sillä hetkellä he nousivat ja palasivat Jerusalemiin, ja he tapasivat ne yksitoista ja heidän kanssaan olevat kokoontuneina, 34  ja nämä sanoivat: ”Totisesti Herra on herätetty ja hän on näyttäytynyt Simonille!”+ 35  Ja itse he selostivat, mitä tiellä oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet hänet leivän taittamisesta.+ 36  Heidän tästä puhuessaan hän itse seisoi heidän keskellään [ja sanoi heille: ”Olkoon teillä rauha.”]* 37  Mutta koska he olivat kauhistuneita ja olivat säikähtäneet,+ he kuvittelivat näkevänsä hengen. 38  Niin hän sanoi heille: ”Miksi olette levottomia, ja minkä vuoksi sydämessänne nousee epäilyksiä? 39  Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse; tunnustelkaa+ minua ja katsokaa, sillä hengellä ei ole lihaa eikä luita,+ niin kuin näette minulla olevan.” 40  [Ja kun hän sanoi tämän, hän näytti heille kätensä ja jalkansa.]* 41  Mutta kun he eivät vieläkään uskoneet+ pelkästä ilosta ja ihmettelivät, hän sanoi heille: ”Onko teillä siellä jotakin syötävää?”+ 42  Ja he ojensivat hänelle palan pariloitua kalaa,*+ 43  ja hän otti sen ja söi+ heidän silmiensä edessä. 44  Hän sanoi nyt heille: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne,+ että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin ja Profeettoihin+ ja Psalmeihin,+ on täytyttävä.” 45  Sitten hän avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen,+ 46  ja hän sanoi heille: ”Tällä tavoin on kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä+ 47  ja hänen nimensä perusteella saarnattaisiin katumusta syntien anteeksi antamiseksi+ kaikissa kansakunnissa+ – Jerusalemista alkaen+ 48  teidän on määrä olla tämän todistajia.+ 49  Ja katso, minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää te kuitenkin tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan korkeudesta tulevaan voimaan.”+ 50  Mutta hän vei heidät Betaniaan asti, ja hän nosti kätensä ja siunasi heidät.+ 51  Siunatessaan heitä hän erkani heistä, ja häntä alettiin kohottaa taivaaseen.*+ 52  Ja he kumarsivat häntä ja* palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.+ 53  Ja he olivat alituisesti temppelissä ja siunasivat Jumalaa.+

Alaviitteet

”Herran Jeesuksen”, P75אABCWVgSyhArm; DItkäsik:t jättävät pois.
”Hän ei ole täällä, vaan hänet on herätetty”, P75אABVgSyArm; DItkäsik:t jättävät pois.
Ks. liite 5C.
”muistohaudalta”, P75אABWVgSy; DItkäsik:tArm jättävät pois.
Tai ”Maria Magdaleena”. Ks. 8:2.
P75אABWVgSy:n mukaan; DItkäsik:t jättävät hakasulkeissa olevat sanat pois.
”noin yhdentoista kilometrin”. Tai ”seitsemän ja puolen roomalaisen mailin”. Kirjm. ”kuudenkymmenen stadionin”. Kreik. sta·diʹous he·ksēʹkon·ta; lat. stadiorum sexaginta. Vrt. Mt 5:41, alav.; ks. liite 8A.
”palava”, אAB; D: ”verhottu”; Syp,s: ”raskas”; Itkäsik. l: ”turtunut”; Itkäsik. c: ”sokaistu”.
”ja sanoi – – rauha”, P75אAB; DIt jättävät pois.
P75אABWVgSyh,hi,pArm:n mukaan (vrt. Joh 20:20); DItSyc,s jättävät pois jakeen 40.
VgSyc,p ja viisi 500–900-luvuilta olevaa käsikirjoitusta (ENXΔΘ) lisäävät: ”ja hunajakennon”; P75אABDSys jättävät pois.
”ja häntä alettiin kohottaa taivaaseen”, P75אcABCWVgSypArm; א*DSys jättävät pois.
”kumarsivat häntä ja”, P75אABCWSyh,p; DItkäsik:tSys jättävät pois. Vrt. Hpr 1:6.