Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 19:1–48

19  Ja hän meni Jerikoon+ ja oli kulkemassa sen läpi.  Ja siellä oli mies, jota kutsuttiin nimellä Sakkeus, ja hän oli veronkantajien päämies, ja hän oli rikas.  Hän yritti nyt nähdä,+ kuka tämä Jeesus oli, mutta ei ihmisjoukolta voinut, koska hän oli pienikokoinen.  Niinpä hän juoksi erääseen edessäpäin olevaan paikkaan ja kiipesi metsäviikunapuuhun* nähdäkseen hänet, sillä hän oli tulossa sitä tietä.  Kun nyt Jeesus tuli sille paikalle, hän katsoi ylös ja sanoi hänelle: ”Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun täytyy majailla sinun talossasi.”  Silloin hän tuli kiireesti alas ja otti hänet iloiten vieraakseen.  Mutta sen nähdessään kaikki alkoivat mutista+ sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majoittumaan.”  Mutta Sakkeus nousi seisomaan ja sanoi Herralle: ”Katso! Puolet omaisuudestani, Herra, minä annan köyhille, ja jos olen joltakulta kiristänyt jotakin väärällä syytöksellä,+ sen minä palautan nelinkertaisena.”+  Tähän Jeesus sanoi hänelle: ”Tänä päivänä on pelastus tullut tälle huonekunnalle, koska hänkin on Abrahamin poika.+ 10  Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.”+ 11  Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui lisäksi kuvauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he kuvittelivat, että Jumalan valtakunta ilmaantuisi siinä samassa.+ 12  Sen tähden hän sanoi: ”Eräs jalosukuinen mies matkusti kaukaiseen maahan varmistaakseen itselleen kuninkaallisen vallan* ja palatakseen.+ 13  Kutsuttuaan kymmenen orjaansa hän antoi heille kymmenen minaa* ja sanoi heille: ’Harjoittakaa liiketoimintaa, kunnes tulen.’+ 14  Mutta hänen maanmiehensä vihasivat+ häntä ja lähettivät hänen jälkeensä lähettiläsjoukon sanomaan: ’Emme tahdo tämän tulevan kuninkaaksemme.’+ 15  Kun hän lopulta tuli takaisin varmistettuaan kuninkaallisen vallan*, hän käski kutsua luokseen nämä orjat, joille oli antanut hopearahan, saadakseen selville, mitä he olivat liiketoiminnallaan ansainneet.+ 16  Silloin saapui ensimmäinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti kymmenen minaa.’+ 17  Niin hän sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä orja! Koska olet osoittautunut uskolliseksi hyvin vähäisessä asiassa, ole kymmenen kaupungin vallanpitäjänä.’+ 18  Sitten tuli toinen ja sanoi: ’Herra, minasi tuotti viisi minaa.’+ 19  Hän sanoi tällekin: ’Sinä myös, johda viittä kaupunkia.’+ 20  Mutta vielä tuli yksi* ja sanoi: ’Herra, tässä on minasi, jota pidin liinaan pantuna. 21  Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies; sinä otat, mitä et ole pannut talteen, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’+ 22  Hän sanoi hänelle: ’Oman suusi mukaan+ minä tuomitsen sinut, paha orja. Sinähän tiesit, että minä olen ankara mies, joka otan, mitä en ole pannut talteen, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.+ 23  Minkä vuoksi et sitten pannut hopearahaani pankkiin? Silloin minä olisin tultuani perinyt sen korkoineen.’+ 24  Sen jälkeen hän sanoi lähellä seisoville: ’Ottakaa mina häneltä pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen minaa.’+ 25  Mutta he sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on kymmenen minaa!’ – 26  ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.+ 27  Tuokaa lisäksi tänne nämä viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, ja tappakaa heidät minun edessäni.’”+ 28  Ja tämän sanottuaan hän alkoi kulkea edellä mennessään ylös Jerusalemiin.+ 29  Ja kun hän tuli lähelle Betfagea ja Betaniaa vuorelle, jota kutsutaan Öljyvuoreksi,+ hän lähetti matkaan kaksi opetuslapsista+ 30  ja sanoi: ”Menkää kylään, joka on näkyvissänne, ja sinne tultuanne te löydätte sieltä sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole milloinkaan istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne.+ 31  Mutta jos joku kysyy teiltä: ’Minkä vuoksi päästätte sen irti?’, niin teidän on sanottava näin: ’Herra tarvitsee sitä.’”+ 32  Niinpä ne lähetetyt menivät pois ja totesivat olevan niin kuin hän oli heille sanonut.+ 33  Mutta kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan irti?”+ 34  He sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.”+ 35  Ja he taluttivat sen Jeesuksen luo, ja he heittivät päällysvaippansa varsan päälle ja asettivat Jeesuksen sen selkään.+ 36  Hänen edetessään+ he levittivät päällysvaippojaan tielle.+ 37  Niin pian kuin hän tuli lähelle Öljyvuorelta alas johtavaa tietä, koko opetuslasten joukko rupesi iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa suurella äänellä kaikkien niiden voimatekojen johdosta, joita he olivat nähneet,+ 38  sanoen: ”Siunattu on hän, joka tulee Kuninkaana Jehovan* nimessä!+ Rauha taivaassa ja kunnia ylimmissä korkeuksissa!”*+ 39  Jotkut fariseukset ihmisjoukosta sanoivat kuitenkin hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.”+ 40  Mutta hän sanoi vastaukseksi: ”Minä sanon teille: jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet+ huutaisivat.” 41  Ja kun hän tuli lähelle, hän katsoi kaupunkia, itki sitä+ 42  ja sanoi: ”Jospa sinä, niin sinä, olisit erottanut+ tänä päivänä sen, mikä koskee rauhaa – mutta nyt se on kätketty sinun silmiltäsi.+ 43  Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen+ teroitetuista paaluista+ ja piirittävät+ sinut ja ahdistavat+ sinua joka puolelta, 44  ja he iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan+ eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle,+ koska et erottanut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.”+ 45  Ja hän meni temppeliin ja rupesi heittämään ulos niitä, jotka olivat myymässä,+ 46  ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Ja minun huoneeni tulee olemaan rukoushuone’,+ mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.”+ 47  Lisäksi hän meni päivittäin opettamaan temppeliin. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet etsivät keinoa surmata hänet,+ 48  eivätkä he kuitenkaan keksineet, miten he voisivat parhaiten tehdä sen, sillä kaikki kansa riippui hänessä kiinni kuullakseen häntä.+

Alaviitteet

Tai ”sykomoripuuhun”.
”kuninkaallisen vallan”. Tai ”valtakunnan”.
Kreikk. mina painoi 340 g; ei kolikko eikä sama kuin hepr. mina.
”kuninkaallisen vallan”. Tai ”valtakunnan”. Kreik. ba·si·lei′an; lat. regno.
Tai ”muuan toinen”. Sys: ”viimeinen”.
Ks. liite 1D.
”ylimmissä korkeuksissa”. Tai ”korkeimmissa paikoissa”.