Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Luukas 15:1–32

15  Kaikkia veronkantajia+ ja syntisiä+ tuli nyt jatkuvasti hänen läheisyyteensä kuulemaan häntä.  Sen johdosta sekä fariseukset että kirjanoppineet mutisivat ja sanoivat: ”Tämä mies ottaa syntisiä tervetulleina vastaan ja syö heidän kanssaan.”+  Silloin hän puhui heille tämän kuvauksen sanoen:  ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen?+  Ja sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee.+  Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’+  Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu,+ kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.+  Tai kuka nainen, jolla on kymmenen drakhman* kolikkoa, ei sytytä lamppua, jos hän kadottaa yhden drakhman kolikon, ja lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen?  Ja sen löydettyään hän kutsuu koolle naiset, jotka ovat hänen ystäviään ja naapureitaan, ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin sen drakhman kolikon, jonka olin kadottanut.’ 10  Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.”+ 11  Sitten hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.+ 12  Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka tulee minun osuudekseni.’+ Silloin hän jakoi elatusvaransa+ heille. 13  Eikä kulunut monta päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken ja matkusti pois kaukaiseen maahan ja tuhlasi siellä omaisuutensa viettämällä irstailevaa elämää.+ 14  Kun hän oli kuluttanut kaiken, tuli kaikkialle siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän rupesi olemaan puutteessa. 15  Hän jopa meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja.+ 16  Ja hän halusi tulla kylläiseksi palkohedelmistä, joita siat söivät, eikä kukaan antanut hänelle niitäkään.+ 17  Kun hän tuli järkiinsä, hän sanoi: ’Kuinka monella isäni palkkalaisella on runsaasti leipää, kun taas minä olen menehtymässä täällä nälkään! 18  Minä tahdon nousta ja lähteä matkaan+ isäni luo ja sanoa hänelle: ”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.*+ 19  En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.”’ 20  Niin hän nousi ja meni isänsä luo. Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä, ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi. 21  Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.*+ En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’*+ 22  Mutta isä sanoi orjilleen: ’Nopeasti! Tuokaa pitkä vaate, paras, ja pukekaa+ hänet siihen, ja pankaa sormus+ hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa. 23  Ja tuokaa syötetty+ nuori sonni, teurastakaa* se, ja syödään ja pidetään hauskaa, 24  sillä tämä minun poikani oli kuollut ja heräsi jälleen eloon;+ hän oli kadonnut ja on löytynyt.’ Ja he rupesivat pitämään hauskaa. 25  Mutta hänen vanhempi poikansa+ oli pellolla, ja kun hän tuli ja lähestyi taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. 26  Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja tiedusteli, mitä nämä merkitsivät. 27  Hän sanoi hänelle: ’Veljesi+ on tullut, ja isäsi+ teurasti syötetyn nuoren sonnin, koska sai hänet terveenä takaisin.’ 28  Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja alkoi hartaasti pyytää häntä.+ 29  Vastaukseksi hän sanoi isälleen: ’Minä tässä olen näin monta vuotta raatanut sinun hyväksesi enkä kertaakaan ole rikkonut sinun käskyäsi, ja minulle et ole silti kertaakaan antanut vohlaa pitääkseni hauskaa ystävieni kanssa.+ 30  Mutta heti kun tämä sinun poikasi,+ joka kulutti sinun elatusvarasi porttojen kanssa,+ saapui, hänelle sinä teurastit syötetyn nuoren sonnin.’+ 31  Silloin hän sanoi hänelle: ’Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki se, mikä on minun, on sinun,+ 32  mutta täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja heräsi eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.’”+

Alaviitteet

Drakhma oli kreikk. hopeakolikko, joka painoi 3,4 g.
Tai ”sinun nähtesi”, kuten 1Sa 20:1, LXX.
Ks. jae 18, alav.
”Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi”, אBDSyh; P75AWVgSyp,s jättävät pois.
Tai ”uhratkaa”.