Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa | PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joosua 9:1–27

9  Ja tapahtui, että heti kun kaikki kuninkaat,+ jotka olivat Jordanin tällä puolella vuoristossa sekä Sefelassa* ja pitkin Suurenmeren koko rannikkoa+ ja* Libanonin+ edustalla, heettiläiset+ ja amorilaiset, kanaanilaiset,+ perissiläiset,+ hivviläiset ja jebusilaiset,+ kuulivat siitä,  he alkoivat kaikki kokoontua yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa ja Israelia vastaan.+  Ja Gibeonin+ asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle+ ja Aille.+  Niin he aivan omasta aloitteestaan toimivat terävänäköisesti+ ja menivät ja hankkivat itselleen evästä ja ottivat kuluneita säkkejä aaseilleen ja kuluneita ja haljenneita ja solmittuja nahkaisia viinileilejä+  ja kuluneet ja paikatut sandaalit jalkaansa ja kuluneet vaatteet ylleen, ja kaikki heidän eväsleipänsä osoittautui kuivaksi ja murentuneeksi.  Sitten he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin+ ja sanoivat hänelle ja Israelin miehille: ”Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää siis nyt liitto+ kanssamme.”  Tällöin Israelin miehet sanoivat hivviläisille:+ ”Ehkä te asuttekin meidän läheisyydessämme. Miten me voisimme siis tehdä* liiton kanssanne?”+  He sanoivat vuorostaan Joosualle: ”Me olemme palvelijoitasi.”*+ Silloin Joosua sanoi heille: ”Keitä te olette, ja mistä te tulette?”  Tähän he sanoivat hänelle: ”Palvelijasi ovat tulleet hyvin kaukaisesta maasta+ Jehovan, sinun Jumalasi, nimen+ takia, sillä olemme kuulleet hänen maineestaan ja kaikesta, mitä hän teki Egyptissä,+ 10  ja kaikesta, mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolen Jordanin, nimittäin Hesbonin kuninkaalle Sihonille+ ja Basanin kuninkaalle Ogille,+ joka oli Astarotissa.+ 11  Siksi meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille näin:+ ’Ottakaa evästä mukaanne matkaa varten ja menkää heitä vastaan, ja teidän on sanottava heille: ”Me olemme palvelijoitanne.+ Tehkää siis nyt liitto meidän kanssamme.”’+ 12  Tämä leipämme oli lämmintä, kun otimme sen evääksemme taloistamme sinä päivänä, jona lähdimme tullaksemme tänne teidän luoksenne, ja nyt, katso, se on kuivaa ja on murentunut.+ 13  Ja nämä ovat ne nahkaiset viinileilit, jotka täytimme uusina, ja katso, ne ovat haljenneet,+ ja nämä meidän vaatteemme ja sandaalimme ovat kovin pitkän matkan vuoksi kuluneet.” 14  Silloin miehet ottivat heidän evästään, eivätkä he tiedustelleet asiaa Jehovan suusta.+ 15  Sitten Joosua teki heidän kanssaan rauhan+ ja solmi heidän kanssaan liiton antaakseen heidän elää, ja niin kansankokouksen johtomiehet+ vannoivat heille.+ 16  Ja tapahtui, että kolme päivää sen jälkeen, kun he olivat tehneet liiton heidän kanssaan, he saivat kuulla, että he olivat heidän läheltään ja asuivat heidän läheisyydessään. 17  Silloin Israelin pojat lähtivät liikkeelle ja tulivat heidän kaupunkeihinsa kolmantena päivänä, ja heidän kaupunkinsa olivat Gibeon+ ja Kefira+ ja Beerot+ ja Kirjat-Jearim.+ 18  Eivätkä Israelin pojat lyöneet heitä, sillä kansankokouksen johtomiehet olivat vannoneet+ heille Jehovan, Israelin Jumalan, kautta.+ Ja koko kansankokous alkoi nurista johtomiehiä vastaan.+ 19  Tällöin kaikki johtomiehet sanoivat koko kansankokoukselle: ”Mehän olemme vannoneet heille Jehovan, Israelin Jumalan, kautta, eikä meidän ole nyt lupa vahingoittaa heitä.+ 20  Tämän me teemme heille, vaikka heidän annetaankin elää*, jottei osaksemme tulisi närkästystä sen valan takia, jonka olemme heille vannoneet.”+ 21  Niin johtomiehet sanoivat heille: ”Jääkööt eloon ja tulkoon heistä puunkerääjiä* ja vedennoutajia koko kansankokoukselle,+ niin kuin johtomiehet ovat heille luvanneet.”+ 22  Sitten Joosua kutsui heidät ja puhui heille sanoen: ”Miksi olette petkuttaneet meitä sanoen: ’Me olemme hyvin kaukana teistä’,+ vaikka asutte aivan keskellämme?+ 23  Ja nyt te olette kirottuja,+ eikä teitä koskaan poisteta orjan asemasta+ eikä olemasta Jumalani huoneen puunkerääjiä* ja vedennoutajia.”+ 24  Silloin he vastasivat Joosualle ja sanoivat: ”Se johtui siitä, että palvelijoillesi kerrottiin selvästi, että Jehova, sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko maan ja tuhoamaan kaikki maan asukkaat edestänne,+ ja me pelästyimme teitä suuresti sielumme puolesta.*+ Siksi me teimme tämän.+ 25  Ja nyt, tässä me olemme, sinun käsissäsi. Tee, niin kuin näet hyväksi ja oikeaksi meille tehdä.”+ 26  Silloin hän teki heille niin ja vapautti heidät Israelin poikien käsistä, eivätkä he surmanneet heitä.+ 27  Niin Joosua teki+ heistä* sinä päivänä kansankokouksen ja Jehovan alttarin puunkerääjiä ja vedennoutajia+ tähän päivään asti hänen valitsemaansa paikkaan.+

Alaviitteet

Tai ”alangolla”.
”ja”, LXX; Vg: ”myös”; M jättää pois.
Kirjm. ”minä voisin [kollektiivisesti] – – tehdä”.
Tai ”orjiasi”.
”annetaankin elää”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”puunhakkaajia”.
Kirjm. ”eikä teistä koskaan poisteta orjaa eikä Jumalani huoneen puunkerääjiä”.
sielumme (elämämme) puolesta”. Hepr. lenaf·šo·tēʹnu, mon.; kreik. psy·khōnʹ, mon.; lat. animabus, mon.
”Niin – – teki heistä”. Kirjm. ”Ja [hän] antoi heidät [– – puunkerääjiksi ja vedennoutajiksi]”. Hepr. waj·jit·tenemʹ (sanasta na·tanʹ, josta on johdettu sana ”netinit”).