Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joosua 6:1–27

6  Mutta Jeriko oli tiukasti suljettu Israelin poikien takia; kukaan ei mennyt ulos eikä kukaan mennyt sisään.+  Ja Jehova sanoi vielä Joosualle: ”Katso, olen antanut Jerikon ja sen kuninkaan, urhoolliset, väkevät miehet, sinun käsiisi.+  Ja teidän kaikkien sotilaiden on marssittava kaupungin ympäri, kierrettävä* kaupunki kerran. Niin sinun tulee tehdä kuutena päivänä.  Ja seitsemän papin tulee kantaa seitsemää pässinsarvitorvea Arkun edellä, ja seitsemäntenä päivänä teidän tulee marssia kaupungin ympäri seitsemän kertaa ja pappien tulee puhaltaa torviin.+  Ja on tapahduttava, että kun he puhaltavat pässin sarveen, kun te kuulette tämän torven* äänen, koko kansan tulee nostaa suuri sotahuuto,+ ja kaupungin muuri on luhistuva maan tasalle,+ ja kansan on mentävä ylös, kunkin suoraan eteensä.”  Niin Joosua, Nunin poika, kutsui papit+ ja sanoi heille: ”Ottakaa liiton arkku,+ ja seitsemän papin tulee kantaa seitsemää pässinsarvitorvea Jehovan arkun+ edellä.”  Ja hän* sanoi vielä kansalle: ”Kulkekaa eteenpäin ja marssikaa kaupungin ympäri, ja sotaan varustetun joukon+ tulee kulkea Jehovan arkun edellä.”  Niin tapahtui aivan kuten Joosua oli kansalle sanonut, ja ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää pässinsarvitorvea Jehovan edessä, kulkivat eteenpäin ja puhalsivat torviin, ja Jehovan liiton arkku seurasi heitä.  Ja sotaan varustettu joukko kulki torviin puhaltavien pappien edellä selustavartion+ seuratessa arkkua, samalla kun torviin puhallettiin lakkaamatta*. 10  Mutta Joosua oli käskenyt kansaa+ sanoen: ”Te ette saa huutaa ettekä antaa äänenne kuulua, eikä suustanne pidä päästä sanaakaan siihen päivään asti, jona minä sanon teille: ’Huutakaa!’ Silloin teidän on huudettava.”+ 11  Ja hän antoi marssittaessa Jehovan arkun kulkea kaupungin ympäri yhden kerran, minkä jälkeen he menivät leiriin ja yöpyivät leirissä. 12  Sitten Joosua nousi varhain aamulla,+ ja papit lähtivät kantamaan Jehovan arkkua,+ 13  ja ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää pässinsarvitorvea Jehovan arkun edellä, kulkivat puhaltaen yhtenään torviin, ja sotaan varustettu joukko kulki heidän edellään selustavartion seuratessa Jehovan arkkua, samalla kun torviin puhallettiin lakkaamatta.+ 14  Ja niin he marssivat kaupungin ympäri toisenakin päivänä kerran, minkä jälkeen he palasivat leiriin. Näin he tekivät kuutena päivänä.+ 15  Ja seitsemäntenä päivänä tapahtui, että he nousivat varhain, heti aamun sarastaessa, ja marssivat kaupungin ympäri samalla tavoin seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he marssivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa.+ 16  Ja seitsemännellä kerralla tapahtui, että papit puhalsivat torviin, ja Joosua sanoi kansalle: ”Huutakaa,+ sillä Jehova on antanut kaupungin teille.+ 17  Ja kaupungista on tultava tuhon omaksi vihitty;*+ se ja kaikki, mitä siellä on, kuuluu Jehovalle. Vain portto Rahab+ saa elää, hän sekä kaikki, jotka ovat hänen kanssaan talossa, koska hän piilotti lähettämämme sanansaattajat.+ 18  Pysykää te puolestanne vain erossa tuhon omaksi vihitystä,+ jottei teissä heräisi halu*+ ja jottette todella ottaisi tuhon omaksi vihittyä+ ja tekisi Israelin leiristä tuhon omaksi vihittyä ja eristäisi sitä.*+ 19  Mutta kaikki hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet ovat Jehovalle kuuluvaa pyhää.+ Niiden tulee joutua Jehovan aarteistoon.”+ 20  Niin kansa huusi, kun torviin puhallettiin.+ Ja tapahtui, että kun kansa kuuli torven äänen ja kansa nosti suuren sotahuudon, niin muuri luhistui maan tasalle.+ Sen jälkeen kansa meni ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä, ja valloitti kaupungin. 21  Niin he vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli: miehestä naiseen, nuoresta miehestä vanhaan mieheen ja sonniin ja lampaaseen ja aasiin asti.+ 22  Ja niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, Joosua sanoi: ”Menkää sen naisen, sen porton taloon, ja tuokaa nainen sieltä ulos sekä kaikki hänen omaisensa, niin kuin olette hänelle vannoneet.”+ 23  Silloin vakoilemassa olleet nuoret miehet menivät ja toivat ulos Rahabin ja hänen isänsä ja äitinsä ja veljensä sekä kaikki hänen omaisensa, niin, kaikki hänen sukulaisensa he toivat ulos+ ja jättivät heidät Israelin leirin ulkopuolelle. 24  Ja he polttivat tulella kaupungin ja kaiken, mitä siinä oli.+ Vain hopean ja kullan sekä kupari- ja rautaesineet he antoivat Jehovan huoneen aarteistoon.+ 25  Ja portto Rahabin ja hänen isänsä huonekunnan ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti eloon,+ ja hän asuu Israelin keskuudessa vielä tänäkin päivänä,+ koska hän piilotti sanansaattajat, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa.+ 26  Juuri siihen aikaan Joosua julistutti valan sanoen: ”Kirottu olkoon Jehovan edessä se mies, joka nousee ja rakentaa tämän kaupungin, Jerikon. Laskekoon hän sen perustuksen esikoisensa menettämisen hinnalla ja pystyttäköön sen ovet nuorimpansa menettämisen hinnalla.”+ 27  Niin osoittautui, että Jehova oli Joosuan kanssa,+ ja hänen maineensa kantautui kaikkeen maahan.+

Alaviitteet

”kierrettävä”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
Tai ”tämän šofarin”. Hepr. haš·šō·far′.
”hän”, TSyVg; M: ”he [sanoivat]”.
”samalla kun – – puhallettiin lakkaamatta”. Hepreassa on tässä kahden verbin infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”tuhon omaksi vihitty”. Tai ”tuhoon tuomittu”.
”jottei teissä heräisi halu”, sopusoinnussa LXX:n kanssa, jossa lukee: ”jottette ottaisi [sitä] harkittavaksenne”; M: ”jottette vihkisi [sitä] tuhon omaksi”.
Tai ”saattaisi sitä eristyksiin”.