Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joosua 24:1–33

24  Niin Joosua kokosi kaikki Israelin heimot Sikemiin*+ ja kutsui Israelin vanhimmat+ ja sen päämiehet ja sen tuomarit ja sen päällysmiehet, ja he asettuivat tosi Jumalan eteen.+  Ja Joosua sanoi kaikelle kansalle: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Esi-isänne+ asuivat kauan sitten Virran* toisella puolella,+ Terah, Abrahamin isä ja Nahorin isä,+ ja he palvelivat* muita jumalia*.  Aikanaan minä otin esi-isänne Abrahamin+ Virran+ toiselta puolelta ja panin hänet kulkemaan kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen siemenensä* lukuisaksi.+ Niin minä annoin hänelle Iisakin.+  Sitten annoin Iisakille Jaakobin ja Esaun.+ Myöhemmin annoin Esaulle Seirinvuoren, jotta hän ottaisi sen haltuunsa;+ ja Jaakob ja hänen poikansa menivät alas Egyptiin.+  Myöhemmin lähetin Mooseksen ja Aaronin+ ja vitsasin Egyptiä sillä, mitä* tein sen keskellä,+ ja jälkeenpäin toin teidät pois.+  Kun toin isiänne pois Egyptistä+ ja te tulitte meren äärelle, niin egyptiläiset ajoivat+ takaa isiänne sotavaunuilla ja ratsumiehillä Punaisenmeren äärelle.  Ja he alkoivat huutaa Jehovan puoleen.+ Niin hän pani pimeyden teidän ja egyptiläisten väliin+ ja pani meren tulemaan heidän ylitseen ja peitti heidät,+ ja teidän silmänne saivat nähdä, mitä tein Egyptissä;+ ja te asetuitte asumaan erämaahan moniksi päiviksi.+  Lopulta minä toin teidät amorilaisten maahan, jotka asuivat Jordanin toisella puolella, ja he ryhtyivät taistelemaan teitä vastaan.+ Silloin minä annoin heidät teidän käsiinne, jotta te ottaisitte heidän maansa haltuunne, ja tuhosin heidät teidän edestänne.+  Sitten nousi Moabin kuningas Balak, Sipporin poika,+ ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan.+ Niin hän lähetti kutsumaan luokseen Bileamin, Beorin pojan, kiroamaan teitä.+ 10  Enkä minä tahtonut kuunnella Bileamia.+ Sen vuoksi hän siunasi teidät toistuvasti.+ Siten minä vapautin teidät hänen käsistään.+ 11  Sitten te ylititte Jordanin+ ja tulitte Jerikoon.+ Ja Jerikon maanomistajat*, amorilaiset ja perissiläiset ja kanaanilaiset ja heettiläiset ja girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset alkoivat taistella teitä vastaan, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne.+ 12  Niin minä lähetin edellänne lannistumisen tunteen*, ja se ajoi heidät vähitellen pois edestänne+ – kaksi amorilaisten kuningasta – se ei tapahtunut miekallasi eikä jousellasi.+ 13  Näin minä annoin teille maan, jonka hyväksi ette olleet uurastaneet, ja kaupunkeja, joita ette olleet rakentaneet,+ ja te asetuitte niihin asumaan. Viinitarhoista ja oliivilehdoista, joita ette olleet istuttaneet, te syötte.’+ 14  Ja pelätkää nyt Jehovaa+ ja palvelkaa häntä moitteettomasti ja totuudessa+ ja poistakaa ne jumalat, joita teidän esi-isänne palvelivat Virran toisella puolella ja Egyptissä,+ ja palvelkaa Jehovaa. 15  Jos nyt teistä näyttää pahalta palvella Jehovaa, niin valitkaa itsellenne tänään, ketä te palvelette,+ niitä jumaliako, joita Virran toisella puolella* olleet esi-isänne palvelivat,+ vai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte.+ Mutta minä ja minun huonekuntani palvelemme Jehovaa.”+ 16  Tähän kansa vastasi ja sanoi: ”Meistä on mahdotonta ajatella, että hylkäisimme Jehovan palvellaksemme muita jumalia. 17  Sillä Jehova, meidän Jumalamme, on se, joka toi meidät ja isämme pois Egyptin maasta,+ orjahuoneesta,+ ja joka teki nämä suuret tunnusmerkit silmiemme edessä+ ja varjeli meitä koko sillä tiellä, jota me vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden kautta me kuljimme.+ 18  Ja Jehova ryhtyi ajamaan pois edestämme kaikkia kansoja,+ amorilaisiakin, jotka asuivat tässä maassa. Mekin palvelemme Jehovaa, sillä hän on meidän Jumalamme.”+ 19  Sitten Joosua sanoi kansalle: ”Te ette kykene palvelemaan Jehovaa, sillä hän on pyhä Jumala;*+ hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.*+ Hän ei anna anteeksi kapinoimistanne eikä syntejänne.+ 20  Jos hylkäätte Jehovan+ ja tosiaankin palvelette vieraita jumalia,*+ niin hän teille hyvää tehtyään varmasti kääntyy pois ja tekee teille pahaa ja hävittää teidät perin pohjin.”+ 21  Kansa sanoi vuorostaan Joosualle: ”Ei, vaan Jehovaa me palvelemme!”+ 22  Tähän Joosua sanoi kansalle: ”Te olette todistajia itseänne vastaan,+ että olette oma-aloitteisesti valinneet Jehovan itsellenne palvellaksenne häntä.”+ Siihen he sanoivat: ”Me olemme todistajia.” 23  ”Ja poistakaa nyt keskuudessanne olevat vieraat jumalat+ ja taivuttakaa sydämenne Jehovan, Israelin Jumalan, puoleen.” 24  Kansa sanoi vuorostaan Joosualle: ”Jehovaa, Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntään me kuuntelemme!”+ 25  Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja saattoi heille voimaan säännöksen ja oikeudellisen päätöksen+ Sikemissä*. 26  Sitten Joosua kirjoitti nämä sanat Jumalan lain kirjaan+ ja otti suuren kiven+ ja pystytti sen sinne sen jyhkeän puun+ alle, joka on Jehovan pyhäkön vieressä. 27  Ja Joosua sanoi edelleen kaikelle kansalle: ”Katso! Tämä kivi on todistajana meitä vastaan,+ koska se itse on kuullut kaikki Jehovan sanat, jotka hän on meille puhunut, ja sen on oltava todistajana teitä vastaan, jottette kieltäisi Jumalaanne.” 28  Sitten Joosua antoi kansan lähteä, kunkin perinnölleen.+ 29  Ja kävi niin, että näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Jehovan palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.+ 30  Niin he hautasivat hänet hänen perintöalueelleen Timnat-Serahiin,+ joka on Efraimin vuoristossa, Gaasinvuoren pohjoispuolella. 31  Ja Israel palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten päivinä, joiden päivät jatkuivat Joosuan jälkeen+ ja jotka olivat tunteneet koko Jehovan työn, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.+ 32  Ja Joosefin luut,+ jotka Israelin pojat olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin, siihen maapalstaan, jonka Jaakob oli hankkinut itselleen Hamorin,+ Sikemin isän, pojilta sadalla metallirahalla,*+ ja se* tuli kuulumaan Joosefin pojille perintönä.+ 33  Myös Eleasar, Aaronin poika, kuoli.+ Niin he hautasivat hänet hänen poikansa Pinehasin kukkulaan,*+ jonka hän oli antanut hänelle Efraimin vuoristosta.

Alaviitteet

”Sikemiin”, MSyVg; LXX: ”Siloon”.
Ts. Eufratin.
”ja he palvelivat (palvoivat)”. Hepr. waj·ja·ʽav·du′; kreik. e·la′treu·san ’suorittivat pyhää palvelusta’. Ks. 2Mo 3:12, alav.
”muita jumalia”. Hepr. ʼelo·him′ ʼaḥe·rim′, molemmat mon.
Tai ”jälkeläistönsä”.
”sillä, mitä”. ”niillä, mitä”, LXXB; LXXA: ”niillä merkeillä, jotka”; M: ”niin kuin”.
”maanomistajat”. Hepr. ba·ʽalē′; LXX: ”asukkaat”.
Ilmausta ”lähettää lannistumisen tunne” on käytetty myös 2Mo 23:28:ssa ja 5Mo 7:20:ssä. Ks. 2Mo 23:28, alav.
Ts. Eufratin itäpuolella.
Kirjm. ”hän [on] pyhä Jumala”. Hepr. ʼElo·him′ qedo·šim′ huʼ. Vaikka sanaa ʼElo·him′ määrittää monikollinen adjektiivi, yksiköllinen pronomini huʼ osoittaa, että sana ʼElo·him′ on monikossa ilmaisemassa majesteettiutta ja ylhäisyyttä, joten se on merkitykseltään yksiköllinen. Kreik. The·os′; lat. Deus.
”Jumala”. Hepr. ʼEl. Ks. 22:22: ”Jehova”, alav.
”vieraita jumalia”. Kirjm. ”vieraan (maan) jumalia”.
”Sikemissä”, MSyVg; LXX: ”Silossa”.
”metallirahalla”. Hepr. qesi·tah′, jonka arvoa ei tiedetä varmasti.
”se”, SyVg; M: ”ne [tulivat]”.
Tai LXXVg:n mukaan: ”Pinehasin Gibeaan”.