Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joosua 14:1–15

14  Tämän siis Israelin pojat ottivat nyt perintöomaisuudeksi Kanaanin maassa,+ sen minkä pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä Israelin poikien heimojen isien päämiehet antoivat heidän ottaa perinnöksi.+  Heidän perintönsä jaettiin arvalla,+ niin kuin Jehova oli Mooseksen välityksellä antanut käskyn yhdeksästä heimosta ja puolesta heimosta.+  Sillä Mooses oli antanut kahden muun heimon sekä toisen heimopuoliskon perinnön Jordanin toiselta puolelta,+ ja leeviläisille hän ei antanut perintöä heidän keskuudestaan.+  Sillä Joosefin pojista oli tullut kaksi heimoa,+ Manasse+ ja Efraim,+ eikä leeviläisille ollut annettu osuutta maasta lukuun ottamatta asuinkaupunkeja+ ja niiden laidunmaita heidän karjaansa ja omaisuuttaan varten.+  Niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt, niin Israelin pojat tekivät, ja he ryhtyivät jakamaan maata.  Silloin Juudan pojat lähestyivät Joosuaa Gilgalissa+ ja Kaleb,+ kenissiläisen Jefunnen poika,+ sanoi hänelle: ”Sinähän tunnet hyvin sen sanan, jonka Jehova puhui+ Moosekselle, tosi Jumalan* miehelle,+ minusta ja sinusta Kades-Barneassa.+  Nelikymmenvuotias olin silloin, kun Jehovan palvelija Mooses lähetti minut Kades-Barneasta vakoilemaan maata,+ ja toin sitten hänelle vastauksen sellaisena kuin se oli sydämessäni.+  Ja veljeni, jotka lähtivät kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan,+ mutta minä seurasin täysin Jehovaa, Jumalaani.+  Niin Mooses vannoi sinä päivänä sanoen: ’Se maa, johon jalkasi on astunut,+ tulee olemaan sinulle ja pojillesi perintönä ajan hämärään asti, koska olet seurannut Jehovaa, minun Jumalaani, kaikessa.’+ 10  Ja nyt, katso, Jehova on säilyttänyt minut elossa,+ niin kuin hän on luvannut,+ nämä neljäkymmentäviisi vuotta siitä lähtien, kun Jehova antoi tämän lupauksen Moosekselle Israelin vaeltaessa erämaassa,+ ja tässä minä nyt olen tänään kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. 11  Kuitenkin olen tänään yhtä voimakas kuin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti.+ Niin kuin voimani oli silloin, niin voimani riittää nytkin sotaan, sekä lähtemiseen että tulemiseen.+ 12  Ja anna toki minulle nyt tämä vuoristo, jonka Jehova lupasi sinä päivänä,+ sillä sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä oli anakilaisia+ ja suuria linnoitettuja kaupunkeja.+ Todennäköisesti Jehova on kanssani,+ ja minä häädän heidät niin kuin Jehova on luvannut.”+ 13  Silloin Joosua siunasi hänet ja antoi Kalebille, Jefunnen pojalle, Hebronin perinnöksi.+ 14  Sen tähden Hebron on kuulunut Kalebille, kenissiläisen Jefunnen pojalle, perintönä tähän päivään asti, koska hän täysin seurasi Jehovaa, Israelin Jumalaa.+ 15  Hebronin nimi oli ennen sitä Kirjat-Arba+ (tämä Arba+ oli se suuri ihminen anakilaisten keskuudessa)*. Ja maa oli rauhassa sodalta.+

Alaviitteet

”tosi Jumalan”. Hepr. ha·ʼElo·him′. Ks. liite 1F.
”oli – – Arbokin [LXXB: ”Argobin”] kaupunki, anakilaisten suurkaupunki”, LXX.