Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Raamattu verkossa

PYHÄ RAAMATTU – UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS

Joosua 10:1–43

10  Ja tapahtui, että heti kun Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain+ ja vihkinyt sen sitten tuhon omaksi,+ että niin kuin hän oli tehnyt Jerikolle+ ja sen kuninkaalle,+ niin hän oli tehnyt Aille ja sen kuninkaalle,+ ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa+ ja olivat edelleen heidän keskuudessaan,  hän* pelästyi kovasti,+ koska Gibeon oli suuri kaupunki, niin kuin jokin kuninkaankaupungeista*, ja koska se oli suurempi kuin Ai+ ja kaikki sen miehet olivat väkeviä.  Niinpä Jerusalemin+ kuningas Adoni-Sedek lähetti sanomaan Hebronin+ kuninkaalle Hohamille ja Jarmutin+ kuninkaalle Piramille ja Lakisin+ kuninkaalle Jafialle sekä Eglonin+ kuninkaalle Debirille:  ”Tulkaa luokseni ja auttakaa minua ja lyökäämme Gibeon, sillä se on tehnyt rauhan Joosuan ja Israelin poikien kanssa.”+  Niin nuo viisi amorilaisten+ kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakisin kuningas, Eglonin kuningas, nämä kaikkine leireineen kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Gibeonia vastaan ja ryhtyivät sotimaan sitä vastaan.  Silloin Gibeonin miehet lähettivät sanomaan Joosualle Gilgalin leiriin:+ ”Älä hellitä kättäsi orjistasi.+ Tule nopeasti ylös luoksemme ja pelasta toki meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvat amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan.”  Niin Joosua lähti ylös Gilgalista, hän sekä kaikki sotaväki hänen kanssaan+ ja kaikki urhoolliset, väkevät miehet.+  Sitten Jehova sanoi Joosualle: ”Älä pelkää heitä,+ sillä minä olen antanut heidät sinun käsiisi.+ Ei yksikään mies heistä tule kestämään sinun edessäsi.”+  Ja Joosua tuli heitä vastaan yllättäen. Hän oli kulkenut läpi yön ylös Gilgalista. 10  Ja Jehova syöksi heidät sekasortoon Israelin edessä,+ ja he* löivät heitä maahan aiheuttaen suuren joukkosurman Gibeonissa+ ja ajoivat heitä takaa Bet-Horonin ylämäkeä ja löivät heitä maahan aina Asekaan+ ja Makkedaan+ asti. 11  Ja tapahtui, kun he olivat pakenemassa Israelin edestä ja olivat Bet-Horonin alamäessä, että Jehova sinkosi taivaista suuria kiviä*+ heidän päälleen aina Asekaan asti, niin että he kuolivat. Raekivistä kuolleita oli enemmän kuin Israelin poikien miekalla tappamia. 12  Silloin Joosua puhui Jehovalle, sinä päivänä jona Jehova luovutti amorilaiset Israelin pojille, ja hän sanoi Israelin silmien edessä: ”Aurinko,+ ole liikkumatta* Gibeonin yllä+ ja kuu Aijalonin+ alatasangon yllä.” 13  Niin aurinko pysyi liikkumatta, ja kuu oli paikallaan, kunnes kansakunta saattoi kostaa vihollisilleen.+ Eikö se ole kirjoitettuna Jasarin* kirjassa?+ Ja aurinko pysyi paikallaan keskellä taivasta kiirehtimättä laskemaan suunnilleen kokonaiseen päivään.+ 14  Eikä yksikään päivä ole osoittautunut sen kaltaiseksi, ei ennen sitä eikä sen jälkeen, jona Jehova näin kuunteli ihmisen ääntä,+ sillä Jehova itse taisteli Israelin puolesta.+ 15  Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasivat Gilgalin leiriin.+ 16  Sillä välin ne viisi kuningasta pakenivat+ ja piiloutuivat Makkedan+ luolaan. 17  Silloin Joosualle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Ne viisi kuningasta on löydetty piiloutuneina Makkedan luolasta.”+ 18  Siihen Joosua sanoi: ”Vierittäkää suuria kiviä luolan suulle ja määrätkää sinne miehiä vartioimaan heitä. 19  Mutta älkää te jääkö seisomaan. Ajakaa vihollisianne takaa, ja teidän on lyötävä heidän jälkijoukkonsa.+ Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Jehova, teidän Jumalanne, on antanut heidät teidän käsiinne.”+ 20  Ja tapahtui, että kun Joosua ja Israelin pojat olivat lopettaneet heidän lyömisensä hyvin suuressa joukkosurmassa, kunnes heistä tuli loppu+ ja eloon jääneet heistä pakenivat ja menivät linnoitettuihin kaupunkeihin,+ 21  niin koko väki alkoi palata rauhassa leiriin, Joosuan luo, Makkedaan. Eikä yksikään mies kieltään liikauttanut Israelin poikia vastaan.+ 22  Sitten Joosua sanoi: ”Avatkaa luolan suu ja tuokaa luokseni ne viisi kuningasta luolasta.” 23  Silloin he tekivät niin ja toivat hänen luokseen luolasta ne viisi kuningasta, Jerusalemin kuninkaan,+ Hebronin+ kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakisin kuninkaan+ ja Eglonin kuninkaan.+ 24  Ja tapahtui, että kun he olivat tuoneet nämä kuninkaat Joosuan luo, niin Joosua kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi häntä seuranneiden sotilaiden komentajille: ”Astukaa esiin. Pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.”+ Niin he astuivat esiin ja panivat jalkansa heidän niskalleen.+ 25  Ja Joosua sanoi heille vielä: ”Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Olkaa rohkeita ja lujia, sillä näin Jehova tekee kaikille vihollisillenne, joita vastaan te soditte.”+ 26  Ja sen jälkeen Joosua löi heidät ja surmasi heidät ja ripusti heidät viiteen paaluun*, ja he riippuivat paaluissa iltaan asti.+ 27  Ja tapahtui, että auringonlaskun aikaan Joosua antoi käskyn, ja niin he ottivat heidät alas paaluista+ ja heittivät heidät siihen luolaan, johon he olivat piiloutuneet. Sitten he panivat suuria kiviä luolan suulle; siinä ne ovat olleet aina tähän päivään asti. 28  Ja Joosua valloitti sinä päivänä Makkedan+ ja löi sen sitten miekan terällä. Ja sen kuninkaan ja jokaisen siellä olevan sielun* hän vihki tuhon omaksi.+ Hän ei jättänyt ketään eloon. Niin hän teki Makkedan kuninkaalle+ samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. 29  Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähtivät Makkedasta Libnaan ja sotivat Libnaa+ vastaan. 30  Niinpä Jehova antoi myös sen sekä sen kuninkaan Israelin käsiin, ja niin he löivät sen sekä jokaisen siellä olevan sielun miekan terällä. He eivät jättäneet sinne ketään eloon. Niin he tekivät sen kuninkaalle samoin kuin olivat tehneet Jerikon kuninkaalle.+ 31  Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähtivät Libnasta Lakisiin+ ja leiriytyivät sitä vastaan ja sotivat sitä vastaan. 32  Niinpä Jehova antoi Lakisin Israelin käsiin, niin että he valloittivat sen toisena päivänä ja löivät sen ja jokaisen siellä olevan sielun miekan terällä+ aivan niin kuin he olivat tehneet Libnalle. 33  Silloin Geserin+ kuningas Horam meni auttamaan Lakisia. Niin Joosua löi hänet ja hänen väkensä jättämättä hänen väestään ketään eloon.+ 34  Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan menivät edelleen Lakisista Egloniin+ ja leiriytyivät sitä vastaan ja sotivat sitä vastaan. 35  Ja he saivat sen valloitetuksi samana päivänä ja löivät sen miekan terällä, ja he vihkivät jokaisen siellä olevan sielun tuhon omaksi sinä päivänä aivan niin kuin he olivat tehneet Lakisille.+ 36  Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan menivät Eglonista ylös Hebroniin+ ja sotivat sitä vastaan. 37  Lopulta he valloittivat sen ja löivät miekan terällä sen ja sen kuninkaan ja kaikki sen kaupungit sekä jokaisen siellä olevan sielun. Hän ei jättänyt ketään eloon, aivan niin kuin hän ei ollut jättänyt Egloniinkaan. Niin hän vihki sen ja jokaisen siellä olevan sielun tuhon omaksi.+ 38  Vihdoin Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyivät Debiriin+ ja sotivat sitä vastaan. 39  Lopulta hän otti valtaansa sen ja sen kuninkaan ja kaikki sen kaupungit ja he löivät heidät miekan terällä ja vihkivät jokaisen siellä olevan sielun tuhon omaksi.+ Hän ei jättänyt ketään eloon.+ Niin kuin hän oli tehnyt Hebronille ja niin kuin hän oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle,+ niin hän teki Debirille ja sen kuninkaalle. 40  Ja Joosua lähti lyömään koko maata: vuoristoa+ ja Negeviä+ ja Sefelaa*+ sekä rinteitä+ ja kaikkia niiden kuninkaita. Hän ei jättänyt ketään eloon, ja kaiken hengittävän*+ hän vihki tuhon omaksi,+ kuten Jehova, Israelin Jumala, oli käskenyt.+ 41  Niin Joosua löi heidät Kades-Barneasta+ Gazaan+ asti ja koko Gosenin+ maan Gibeoniin+ saakka. 42  Ja Joosua otti valtaansa kaikki nämä kuninkaat ja heidän maansa yhdellä kertaa,+ sillä Jehova, Israelin Jumala, taisteli Israelin puolesta.+ 43  Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasivat Gilgalin leiriin.+

Alaviitteet

”hän”, SyVg; MLXX: ”he [pelästyivät]”.
Kirjm. ”kuningaskunnan kaupungeista”.
”he”, TLagardeSy; M: ”hän [löi]”, kollektiivisessa merkityksessä ”Israelista”; kreik. Ky′ri·os, ”Jehova [löi]”.
Tai ”raekiviä”.
Tai ”ole hiljaa”.
Tai ”Oikeamielisen”, ”Rehdin”.
Kirjm. ”puuhun”. Kreik. ksy′lōn; lat. stipites ’paalut’, ’puunrungot’.
”jokaisen – – sielun”. Hepr. kol-han·ne′feš; kreik. pan em·pne′on ’kaiken hengittävän’.
Tai ”alankoa”.
Kirjm. ”jokaisen hengityksen”. Kreik. pan em·pne′on zō·ēs′ ’jokaisen elämää hengittävän’; Vg: ”kaiken, mikä pystyi hengittämään”.